Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain

Edellisen kerran olin kuvannut kameralla heinäkuussa, että ehkä olikin jo korkea aika kaivaa kamera naftaliinista. Tosin kyllä taas muistan miksi se kamera on ollut keräämässä pölyä. Yksikään otos ei ollut nappisuoritus, suurinosa ihan hirveää suttua ja muutama julkaisukelpoinen. Että tässäpä niitä sitten.

"Hei otetaanpa soma kuva missä istutte kuusikon edessä yhdessä" "...." 

Ostin "omaan" halliin kuukausitreenioikeuden ja ollaankin käyty nyt muutaman kerran viikossa hallilla humputtelemassa. Rilla leikkii kahden lelun leikkiä jo hyvin ja eilen leikittiin kahden lelun ja yhden kosketusalustan leikkiä. Perusasentoa ollaan tehty, maahanmeno on tosi kiva (tippuu etupää ensin voimalla). Pikkuhiljaa se sieltä rakentuu.

Näyttelykalenteria olen keväälle selannut. On vain kovin vaikea ennustaa pennun kehitysvaiheita. Ja jollain taikatempulla se pitäisi saada ravaamaan rinnalla siivosti näyttelyhihnassa. Ilman hihnaa se liikkuu kyllä, mutta kun hihnan laittaa kaulaan alkaa vikurointi. Ja seisoahan tuo osaa vaikka maailman tappiin. :)

Rossin kanssa tehdään mielentilaa. Jos ääntä tulee huomautetaan. Rossi onneksi kykenee kokoamaan itsensä kun sille kertoo että ääntä ei saa lähteä. Mutkun on niin kivaaaa.. Voittajan kaukot aiheuttaa päänvaivaa, Rossi ei vaan malta pysyä aloillaan. Ohjattu alkaa hiljalleen rutinoitua, metallinouto on pala kakkua. Luoksetulon pysäytyksille en ole vielä uhrannut ajatustakaan, vaikka pitäisi. Tunnarin Rossi osaa, mutta liian korkea vire aiheuttaa helposti roiskimista.
Työsarkaa siis on, mutta nautin treenaamisesta Rossin kanssa kuitenkin niin paljon. Sen kanssa on kovin helppo olla vaan meidän omassa kuplassa. Rilla ei ihan vielä ole kuplassa, se on korkeintaan omassa vaaleanpunaisessa hattaramaailmassaan. :D