Joku aamu sä heräät huomaamaan, sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Agon kuolemasta on nyt kolme viikkoa, eikä ikävä tunnu helpottavan. Viime viikonloppuna tuhkat käytiin sirottelemassa mökille aitan alle, Agon sinne kaivamiin kuoppiin. Suuri Persoona on poissa ja jätti jälkeensä valtavan tyhjyyden, mutta paljon myös ihania ja rakkaita muistoja. ♥
Yhdellä koiralla voi olla suuri merkitys monen ihmisen elämään, ilman Agoa en olisi koskaan tutustunut läheisimpiin ystäviini, en avopuolisooni, meillä ei olisi rakkaita ruskuaisia. Elämä olisi varsin erilaista. Kovin kiitollinen täytyy olla sille vähän höpsölle, aina hyväntuuliselle koirapojalle. ♥

Tyyppien viimeiseltä yhteiseltä metsäretkeltä, elokuussa. ♥
Kulunut vuosi on ollut muutenkin raskas, keväällä koeteltiin naapurisopua, elokuun alussa kolaroin auton näyttelyreissulla liki lunastuskuntoon, syksyllä alkoivat opiskelut, mitkä osoittautuivat raskaammiksi kuin ehkä osasin kuvitella. Jouduin luopumaan treenipaikasta, mikä on tuntunut erityisen ikävältä. Toki touhutaan koirien kanssa kotonakin, mutta itselle viikottaiset treenit olivat valtava henkireikä. Kesän näyttelyrutistus aiheutti totaalikyllästymisen näyttelyihin, mutta nyt alkaa into taas hiljalleen nostaa päätään. Rillan näyttelyiden saldo oli kuitenkin ihan mukava; yksi serti, kaksi vara-sertiä, useita PN-sijoituksia Suomessa. Kroatiassa joka päivä ROP-junnu eli Kroatian juniorimuotovalio ja Split juniorivoittaja 2017.


Toivottavasti vastoinkäymiset alkavat nyt kuitenkin olla takanapäin. Täytyy olla kiitollinen miten ihania ihmisiä ympärillä on ja siitä, miten Rillis ja Rossi ovat sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen.
Ja toivotaan, että kun aika on oikea, vanhempieni kotiin tulee uusi Persoona. ♥

Kommentit