Viime viikonloppuna reissattiin taas, tällä kertaa kohteena eivät olleet näyttelyt vaan Rilliksen luonnetesti. Tien päälle lähdettiin jo lauantaina, jolloin vuorossa oli Rillan veljen, Fidon, testi. Fido reagoi melko voimakkaasti jo kelkalla, eikä ehkä palautunut siitä niin hyvin, etteikö se vaikuttanut koko loppusuoritukseen. Pisteitä ei kertynyt kummoisesti, mutta se ei poista sitä asiaa, että Fido on arjessa helppo ja harrastuksissa toimiva koira. Poika saa nyt kasvaa pari vuotta ja menee sitten toivottavasti tekemään uuden yrityksen, mulla on vahva luotto, että tulos voi olla sitten aivan toisenlainen.
Päivän päätteeksi Terhi vielä trimmasi sekä kuvasi sisarukset, kiitokset siitä.
Sunnuntaina olikin sitten Zetan ja Rilliksen luonnetestien vuorot. Edellisenä iltana tekemäni arvio Rilliksen suoriutumisesta lupaili sille noin 11 pistettä, mikä hivenen hirvitti. "Huonot" pisteet nyt sinänsä eivät koiraa muuta mihinkään, mutta jännitin jääkö Rillikselle melko herkkänä koirana jonkinlaisia traumoja luonnetestin kuormituksesta.
Zeta oli vuorossa ensin ja oli oma sosiaalinen ja reipas itsensä. Pisteitä kertyi 170++, mikä on keskimääräistä (testattua) lagottoa enemmän.
Odottelin autossa Rillan kanssa tämän vuoroa. Autolle kuuluneet laukaukset eivät aiheuttaneet pienintäkään reaktiota, mikä oli tietysti hyvä juttu, Rillis ei ole juuri ampumista kuullut. Toki lenkkeilemme paljon ampumaradan lähistöllä, mutta äänet kuuluvat niin vaimeina, että edes paukkuarka Ago ei yleensä niihin reagoinut.
Rillis meinasi jättää leikin jo sirun tarkastukseen, sen mielestä moinen on aivan liian tungettelevaa. Lämmintä oli lie kolmattakymmenettä astetta mikä vei kyllä mehuja sekä koirasta että ohjaajasta. Tuomarin kanssa Rillis teki tuttavuutta itselleen tyypilliseen tapaan ystävällisesti, mutta kovin vaatimattomasti. :D
Leikkimisen alussa ohjaaja sekoili (....), mutta onneksi se ei Rillaa haitannut. Veikkaan että monelle paikallaolijalle tuli yllätyksenä miten hanakasti Rillis kepistä taisteli. Edes tuomarin paineistaminen ei aiheuttanut epävarmuutta saati otteen irroittamista, toki itsekin olen leikkiessä Rillistä "haastanut" usein samoin kuin testissä tehtiin. Videolla kuuluu myös murina, kun osaa kuunnella.
Seuraavana oli vuorossa kelkka. Rillan ensimmäinen reaktio kelkkaan kertoi minulle, että tästä selvitään, minkä jälkeen oma jännitys laantui. Toki rotutyypilliseen tapaan se reagoi voimakkaasti, mutta hetkeksikään se ei asian työstämistä lopettanut.
Kolmantena osiona oli "hyökkäys". Yllättävän pitkään sen rohkeus riitti puolustaa, toki loppuviimein väisti mun selän taakse. Tuomarin vaihdettua asennetta oli Rillis nopeasti kaveria.
Sitten oli vuorossa ehkä se tälle koiralle pahin osio, haalari (tai tässä tapauksessa sateenvarjo). Reaktio oli voimakas ja jatkui vielä uudelleen ohi mentäessä. Toki reaktio ei ollut lamaantuneen pelokas vaan ennemmin "Hitto tarvii tänne tulla säikyttelemään" :D
Tynnyrillä kuormitus alkoi jo näkymään, mutta hirmu reippaasti neiti selvitti tämänkin.
Pimeästä huoneesta ei luonnollisesti ole videota. Rillalla meni jonkin aikaa löytää minut, mutta koko ajan se teki töitä, nenä nuuskutti ja useamman kerran se kävi tarkastamassa myös tuomarit, josko niistä olisi löytynyt tuttu. Apuja ei kuitenkaan tarvinnut antaa, eikä se ollut edes mitenkään erityisen iloinen mut löytäessään. Toki tervehti, muttei ollut mitenkään hysteerisen onnellinen etten ollutkaan jättänyt häntä kokonaan yksin.
Sitten ehkä suurimman yllätyksen pariin, eli seinään, johon koira jätetään yksin ja tuomari uhkaa. Ei nimittäin halvalla tämä koira nahkaansa anna, vaan ihan tosissaan se puolusti myös itseään. (huom. kun kuuntelette tarkasti voitte kuulla Terhin "Ei tää koira ookkaan ihan niin prinsessa kun Jenni sanoo"-kommentin :D) Itse odotin Rillalta enemmän "jos on pakko lyödä, niin ethän lyö kovaa"-tyyppistä lyhistymistä. Käytös ei ehkä ole tyypillistä (tai toivottavaa) lagotolle, mutta arjessahan Rillis on varsin leppoisa, en ole koskaan nähnyt sen osoittavan minkäänlaista uhkaavaa käytöstä ihmistä kohtaan. Toki suurimman osan ajasta sen ei tarvitsekaan huolehtia mistään tuollaisesta, koska rinnalla on bodyguard Rossi, joka hoitaa puolustamisen vähän turhankin rehvakkaasti.
Viimeisenä laukaukset, jotka menivät odotetusti. Kun kuormitusta oli enemmän, tuli myös reaktiota, ei tosin mitään hysteeristä siihenkään.
Lopputulos olikin seuraavanlainen
Toimintakyky: +1a Kohtuullinen
Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen, hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti.
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.
Taisteluhalu: +2a Kohtuullinen
Koira ottaa esineen halukkaasti, se vastustaa ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen
korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.
Hermorakenne: +1a Hieman rauhaton
Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.
Temperamentti: +3 Vilkas (oikein ennustamani tulos)
Koiran pitää reagoida häiriöön välittömästi sen alettua. Väistön on oltava nopea, hallittu, lyhyt ja koira suuntaa huomionsa häiriöääntä kohden. Koiralta edellytetään reipasta ja iloista yleisolemusta.
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen
ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin omaaloitteisesti,
mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin.
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon (tämän arvasin myös oikein)
Koira, joka reagoi ensimmäisiin laukauksiin, mutta kuultuaan useamman laukauksen levottomuus pienenee.
Yhteensä: 174p ++
Melkoisen yllätyksen neiti siis järjesti. Ikääkin on vasta 2v 3kk, mikä osaltaan varmasti puhuu voimakkaiden reaktioiden puolesta. En kuitenkaan usko, että tulos olisi merkittävästi muuttunut, vaikka Rillis olisi testattu vasta vanhempana. Olen äärettömän ylpeä siitä, miten hienosti, kertaakaan lamaantumatta, Rilla teki töitä testin läpi vaikka välillä jännitti ihan hirveästi.
Lagottoja luonnetestataan melko vähän, vain muutamia vuosittain, mutta tällä tuloksella Rillis pääsi viiden eniten pisteitä saaneen koiran joukkoon. Ja taisivat pisteet olla kovimmat viimeiseen 3 vuoteen. Meidän Hillevillä!
Etukäteen manasin Terhille koko testiä, koska pidän Rillan luonteesta arjessa äärimmäisen paljon, enkä halunnut, että ihmiset leimaavat sen huonoluonteiseksi pelkän luonnetestin perusteella. Rillis on kuitenkin helppo, melko nöyrä koira, joka ei resurssiaggressiivisuudestaan huolimatta ole koskaan osoittanut aggressiota ihmistä kohtaan. En pitänyt sitä erityisen rohkeana, vaan enemmänkin vähän lapasena. Mutta nyt kun ajatellaan, niin ei se kyllä varsinaisesti mistään ole eläessään suuremmin järkyttynyt. Toki joskus se on näyttelyssä tuomaria väistänyt, mutta mitkään äänet, alustat tai ympäristöt eivät ole sitä pelottaneet. Toki kun rinnalla arjessa elää hieman maaninen, "teen ennnenkuin ajattelen"-tyyppinen uros, niin vähemmästäkin Rillis vaikuttaa nössömmältä kuin onkaan.
Jalostuksellisesti olisi toki tärkeää viedä erityisesti hermorakennetta paremmaksi, mutta jos koiria, jotka ovat saaneet siitä +2 tasapainoinen (+3 tasapainoinen ja varmaa on pyöreät nolla) on vain pari, eivätkä nekään ilmeisesti kovin voimakkaasti ole sitä periyttäneet (vaikka ovatkin narttuja), ollaan vähän pattitilanteessa. Toivottavasti kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä kuvattuja koiria on jo enemmän ja plussan puolella olevia hermoja myös huomattavasti enemmän.
Luonnetesti, kuten mikään muukaan, ei toki ole aukoton ja aina oikeassa, mutta se kuitenkin antaa tärkeää, objektiivista tietoa koirien luonteista. Suosittelen lämpimästi, ainakaan herkkiksenä pitämäni, ilmeisesti ei kuitenkaan niin herkkä, Rillis ei saanut testistä mitään traumoja. :D Rillis onkin varsinainen voimaeläin, sille ei vittuilla. ♥
Kommentit
Lähetä kommentti