Life with Lagottos

I don't wanna grow up

2012-01-27T20:22:00.001+02:00

Taas blogin päivittäminen jäänyt, monta kertaa on blogi ollut aukikin, mutta kirjoittaminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana.. Jokatapauksessa, on sekä hyviä, että huonoja uutisia.

Rossin kutinaan ja huonoon turkkiin löytyi mahdollisesti syy.. Madotin Rossin uudestaan, vaikka edellisestä madotuksesta oli vain kuukauden päivät. Annoin vähän vahvempaa lääkettä, Drontalia. Edellisellä kerralla madotin Canexilla ja silloin ei matoja löytynyt, tai ainakaan emme niitä huomanneet.
Drontalin jälkeen löytyi yhdestä kakasta muutama suolinkainen (?). Soitto eläinlääkärille vahvisti epäilyksen, kutina, kuiva turkki ja kasvun hidastuminen johtuivat todennäköisesti madoista. Nyt seurataan tilannetta, lähteekö kasvamaan vai jääkö reppana tappijalaksi. :D

Viikko sitten sunnuntaina oltiin LAU:n agihallilla tottistelemassa, vitsit että tuo pentu on ihana! Ei sanat riitä kuvaamaan kuinka tyytyväinen olen sen tekemiseen. Ei edelleenkään häiriinny juuri mistään, istua tapittaa sivulla pyytämättäkin ja seuraa ihan uskomattoman hyvin ikäisekseen. :) Luoksetulojakin otettiin pari, vauhtia riittää. :)

Keskiviikon agitreenit menivät hyvin pitkälti samaan malliin. Leikkiminen sujui huonommin kuin sunnuntaina. Jahtasi kyllä, muttei repinyt. Lisää treeniä. :) Mutta edelleen seuraaminen ja luoksetulot oikein primaa ♥

Vähän ollaan naksuteltu laatikkoleikkiä ja näyttelytreenit pitäisi ottaa työn alle, jos sitä meinaa joskus kehäänkin viedä. Myös trimmaaminen olisi taas ajankohtaista, vaikka pakkaset paukkuvat. Ulla on onneksi luvannut Salaman vanhaa takkia lainaa, jos vaan mahtuu. Lähinnä tulisi siis treenien ajaksi käyttöön, ettei palele odotellessa. Lenkeillä saa ainakin toistaiseksi pärjätä omillaan. :)

Tammikuun tavoitteena oli vahvistaa
- Sivulletuloja (check, tarjoaa sitä ja hakee oikeaa paikkaa käskystä)
- Leikkiä (parannettavaa vielä, mutta hyvällä mallilla)
- Luoksetuloa (vauhtia riittää ja tulee häiriöstäkin huolimatta luokse)
- Näyttelyjuttuja (nämä vähän jäi...)

Helmikuun tavoitteet
- Leikkiminen
- Näyttelyseisominen ja liikkuminen katse eteenpäin suunnattuna
- Maahan meno
- Seuraamisen, sivulletulon ja luoksetulon ylläpitäminen ja parantaminen

Agilityuran aloitukset...

2012-01-22T12:25:00.002+02:00

Postauksesta tuli nyt vähän kuvapläjäys. :) Eilen käytiin Heidin ja Petrin opissa, jospa kuvien laatu tästä lähtisi nousuun.. Mun onneksi Veikko on innostunut aiheesta, joten ehkä saan siitä vielä itselleni hovikuvaajan.. :D

Keskiviikkona käytiin Imatralla agitreeneissä, ei voi olla kuin tyytyväinen tuohon koiralapseen. Sen keskittymiskyky on ilmiömäinen pennuksi, pujotteluharjoitukset menivät paremmin kuin Agolta ikinä. :D
Pennussa on valtavasti potentiaalia, toivotaan että osaan viedä sitä tulevaisuudessa oikealla tavalla eteenpäin. Hallilla otettiin siis lähinnä mukana kulkemista eri tavoin, pujottelemalla, seuraa johtajaa leikkimällä ja välillä istumista/maahan menoa ottaen. Rossi ei osaa istua käskystä (:D) ja maahan menoa ei olla edes otettu, mutta hyvin pärjättiin.

Kotona odottaa jo ruokaa paikallaan istuen, ei montaa kertaa tarvinnut ottaa kuppia pois rynnimisestä, kun ymmärsi jutun juonen. Myös sivulle tuleminen alkaa sujua koko ajan pienemmällä käsimerkillä ja kun sanoo käskyn "seuraa", hakee jo oikeaa paikkaa, mutta aina se ei vaan riitä vaativalle ohjaajalle. ;) Mutta hienolla mallilla ollaan joka tapauksessa.

Yläpurenta ok, ehkä mennyt vähän paremmaksi. Eikä syytä huoleen pitäisi ollakaan, edelleen maitokulmurit paikallaan, eikä uusiakaan näy.
Mitattiin myös eilen oikealla mitalla, tulos 37cm. Ehkä se jääkin kääpiöksi. :D Lagottouroksen ihannekorkeus on 46cm (+/-2cm), eli sinne pitäisi kasvaa vielä 10cm. Onneksi on vielä pari kuukautta aikaa..

Rossistakin on tullut Suomen kansalainen http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER10540/12&R=298 ja Agon valionarvo vahvistettu http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER33773/05&R=298 .

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun

2012-01-16T20:37:00.000+02:00

Blogin päivittäminen vähän jäi, vaikka paljon onkin tapahtunut.
Eleltiin Rossin kanssa viikko kaksistaan kun Veikko oli Oulussa.

Käytiin mm. katsomassa agilityn möllikisoja molempien koirien kanssa ja Rossi käyttäytyi reippaasti.

Ollaan treenailtu sivulle tulemista ja leikkimistä, molemmat ihan hyvällä mallilla. :)
Leikkii ja tottistelee myös häiriössä hyvin, ainakin eilen agihallilla molemmat sujuivat hienosti.
Tehtiin pari sivulle tuloa ja parin askeleen seuraamisia. Kaksi luoksetuloa, Ellu piti kiinni, kun "karkasin". Ja Rossihan tuli kovaa. :) Lisäksi tosiaan leikittiin, ei haitanneet muut koirat meidän tekemisiä. Ei myöskään jännittänyt uutta hallia. :)

Mäyräkoiramallisuus on viikossa vähentynyt, mutta hampaiden vaihtumisen kunniaksi on sitten alkanut kehittää yläpurentaa. Pikaisen googlailun perusteella vielä ei pitäisi hätää olla, mutta seurataan tilannetta. Kulmurit ovat vielä vaihtumatta ja maitokulmurit ovat ihan hyvin paikallaan.

Agoakin käytiin tänään moikkaamassa, vähän kankea on, mutta pirteä kuitenkin. Ja anteeksi nyt vain, aivan hlvtin lihava. Jos joskus päästään tästä hissittömästä kerrostalosta muuttamaan, niin se koira tulee kyllä meille laihdutuskuurille!

Melkein hetken mielijohteesta ostettiin myös uusi kamera, Canonin EOS 500D, jospa sitä nyt innostuisi opettelemaan kuvaamisen jaloja taitoja. ;)
Tässä esimakua toistaiseksi hämärässä automaatilla räpsityistä otoksista.

Kuten näkee, järjestelmäkamera ei tee omistajastaan vielä valokuvaajaa - saati sitten kuvista onnistuneita. ;) Mutta tämä oli jo tiedossakin, tästä se opettelu sitten alkaa.

Uusvuosi täynnä on toivoo, kaikki uutta ja hienoo...

2012-01-02T20:11:00.000+02:00

Rossille tuli tänään ikää jo 4kk, mihin se aika häviää? "Synttäreitä" vietettiin Teijan pennun (josta muuten tuli Hilla) painien, Rossi voittaa vielä vauhdissa, mutta painissa tuppaa jäämään alakynteen. :)
Otettiin myös 4kk kuvat, mitkä paljastavat, että ehkä tuolle turkille pitäisi jotain tehdä.. Eilen trimmailtiin jo kaulaa, pitäisi tällä viikolla jatkaa loppuun. Kyllä siitä pikkuhiljaa koiran näköinen tulee. :)

Pentu on jo alkanut kokeilla rajojaan, tänään kun olen syönyt, se on komentanut haukkumalla ja jopa muristen vaati omaa osuuttaan. Mitenkään aggressiivinen ei ollut, kun kumarruin kohti, pyrki nuolemaan suupieliä. Jokatapauksessa pentu lähti keittiöstä ja nyt ainakin toistaiseksi omaa porttikiellon sinne ihmisten ruokailun ajan. Oikea itsepäinen pikku sittiäinen. :D

Agon uusi vuosi meni ihan ok, sille annetiin jo jonkun aikaa ennen uutta vuotta jotain D.A.P:n tyyppistä rauhoittavaa pillereinä. Ehkäpä ne sitten auttoivat, alun paniikin jälkeen helpotti ja saunomisen jälkeen oli jo nukkunut ihan sikeästi. Ulos ei tietenkään suostunut menemään, eikä tarvinnutkaan.
Agon paukkuarkuus on viime vuonna mennyt vain pahemmaksi, ennen pelkäsi vain räjäytyksiä, ampumista ja ilotulituksia, nyt reagoi jo muihinkin omituisiin ja koviin ääniin.

Rossi ei toistaiseksi vähästä säikähdä, käytiin tänään päivällä jäähallilla kuuntelemassa harjoitushallin treeneistä kuulunutta pauketta. Rossi kyllä kuunteli ääniä, mutta jatkoi touhujaan sitten äänistä häiriintymättä. :) Pitää nyt käydä hallilla useammin, että äänistä tulee rutiinia.
Ohi kulkenutta junaa säikähti, mutta sekin oli enemmän mun moka, Rossi oli irti ja tajusin, että junaradan viertä ei menekään aita niinkuin luulin ja nappasin pennun kiinni. Samaan aikaan myös junan sähkö rätisi, mikä lisäsi vettä myllyyn. Tosin samantien kun juna oli mennyt jatkoi pentu omia touhujaan. Ärsyttää oma tyhmyys, olisi itse pitänyt pysyä tyynenä, niin tuskin tuokaan olisi muuta kuin kummastellut.

Uusi vuosi - uusia ystäviä

2012-01-01T16:24:00.000+02:00

Rossi ei ollut uuden vuoden paukkeista moksiskaan, tosin se ei myöskään kuullut mitään erityisen kovia pamahduksia.
Välillä tuntuu, että pennun itsesuojeluvaisto ei ole vielä kovin kehittynyt, se vei surutta laumanvartijalta ja setteriltä luut, nukkui niiden pedeissä ja komensi niitä, kun erehtyivät häiritsemään pennun unia. Onneksi Rossi hetkittäin myös uskoi setterin komennuksia, mutta kyllä se aika kovapäinen silti on..

Tänään käytiin katsomassa Teijan uutta, vielä nimetöntä, walesinspringerspanielin pentua. Narttu on pari viikkoa Rossia nuorempi, joten ovat erinomaiset leikkikaverit toisilleen. Alkuun ujosteltiin puolin ja toisin, mutta pian oli painimatsit käynnissä. :)
Tehtiin myös tokoa häiriössä, ikäisekseen Rossi tulee todella hienosti luokse, vaikka touhuaisikin omia juttujaan. Ruuan voima on ihmeellinen. ;) Myös sivulle tulossa on tapahtunut edistystä. :)
Tammikuun tavoite siis opetella sivulletuloa varmaksi, vahvistaa leikkiä ihmisen kanssa ja luoksetuloa. :) Ja tietty näyttelyjuttuja siinä sivussa.

Vuoden viimeiset treenit Tapiksella

2011-12-31T14:20:00.001+02:00

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa Tapiksella treenaamassa, Teijalla oli mukana wss Joose ja tervueren Ruuti. Veikko suoritti kuvaajan tehtävää, sen mitä jaksoi. :D
Rossi yllätti positiivisesti, se leikki hyvin, se keskittyi hienosti kun jotain tehtiin, ei ottanut juurikaan häiriötä muista koirista. :) Vapaalla ollessaan katsoi hyvin tarkkaavaisena Ruutin tottista ja yrittipä pikku-lagotto myös uhitellaan itseään huomattavasti isommalle belggarille. :D
Rossin kanssa otettiin leikkimistä, vähän "näyttelytreeniä", yksi luoksetulo ja sivulla olemista. :) Oikein pätevä pentu, pitää vaan muistaa ettei ota kerralla liikaa, sitä tuppaa unohtumaan että toinen on vielä pentu..

Kuvamateriaalia:

Uutta vuotta lähdetään pakoon Heidille ja Petrille, joten hyvää loppuvuotta kaikille blogin lukijoille ja onnea, iloa ja menestystä vuodelle 2012 !

Ens vuonna se muuttuu, kaikki paremmaks taittuu, uus vuosi kun vaihtuu

2011-12-28T16:43:00.000+02:00

Lilla viime talvelta <3

Eiköhän se ole taas onnistumisten & epäonnistumisten kertaamisen ja tavoitteiden asettamisen aika.

Agon tavoitteet 2011 olivat:
Tokon osalta voittajan liikkeet hanskaan (&kisaamaan), juu ei osata voittajan liikkeitä. Keskityttiin sairasteluun ja sen ohelle hömppäilyyn
Näyttelyihin ei ollut tavoitetta, mutta kuinkas kävi. Ensin Ago pärjäsi mätsäreissä paremmin kuin koskaan ennen (mm. SIN1, PUN1&BIS4) ja vuoden näyttelytauon jälkeen räjäytti potin Savitaipaleen ryhmänäyttelyssä, tuloksella ROP, SERT => FI MVA ! Ehdottomasti koko vuoden hienoimpia hetkiä!
Terveys reistaili aika ajoin, toukokuussa lonkkien kipuihin kokeiltiin kultaimplantteja, jotka auttoivat. Tällä hetkellä Ago voi ihan hyvin, kiitos leudon talven. Toivottavasti saamme viettää vielä monta yhteistä vuotta eteenpäin. <3

RouRou eilen, 16 viikkoa ja risat

Ja kuten kaikki varmasti jo tietävät, se kauan odotettu pentu tuli taloon, ei tosin Tampereelta niinkuin alunperin oli tarkoitus, vaan Italiasta asti.. Toistaiseksi ei ole tarvinnut juuri katua (vaikka välillä sitä pissan, kakan ja loputtoman energian määrää kiroaakin), mikään lapanen tuo kaveri ei ole, eikä pidäkään olla. :)

Kaiken kaikkiaan siis hieno vuosi. Kiitos teille kaikille, ketkä olette tehneet tästä vuodesta erityisen. Veikko, äiti, Heidi&Petri, Ulla ja Terhi, kiitoksia erityisesti teille! :)
Sitten olisi ensi vuoden tavoitteiden paikka...

Agolle on vain yksi tavoite, sekin pikemminkin toive, eli pysyä terveenä ja iloisena. :)
Lisäksi hömppäilytokoa ja muita mielenvirkitystouhuja, myös ilman Riesa-Rossia. :)

Pidä tunkkis !

Rossin tavoitteet:
- Kasvaa ja kehittyä pikku-hirviöstä vähän isommaksi ja vähemmän hirviöksi
- Oppia leikkimään ja palkkautumaan leikistä
- Tokon alokasluokan liikkeet, ei kuitenkaan vielä kisaamaan
- Näyttelyiden kiertoa vähän sen mukaan miltä näyttää. Mahdollisesti jokin pentunäyttely lähialueelta, Kotka ensimmäinen virallinen??

Mahdollisesti mennään agilityn pentukurssille vähän hömppäilemään, itse kun en ole erityisen intohimoinen agilityihminen.. :D Ja eiköhän me ehditä paljon, paljon muutakin, mutta ei pidä laittaa rimaa liian korkealle. ;)

Kuvapläjäys

2011-12-26T14:35:00.000+02:00

Agoa ällöttää moinen pissatassu

Saako sen syödä?

Rossi tykkää "auttaa" siivoamisessa....

...ja pussailla Agostinia

Ago etsii omia pakettejaan

Rossille kelpasi muidenkin paketit

Joulun aikaa, talven taikaa

2011-12-26T11:09:00.000+02:00

Joulu meni mukavissa merkeissä siskollani. Rossi ja Ago kiersivät vuorotellen kerjäämässä huomiota. Ago haukkui joulupukin kuin luonnetestissä konsanaan, Rossi vain ihmetteli äitini sylistä. :) Lahjojen jaon ajan pikkupoika nukkui jaloissamme, ei meteli, touhotus ja vouhotus haitanneet.
Molemmat pojat saivat ilmeisen mieluisia lahjoja, pussilliset possunkorvia yms ja muutamia leluja.

Eilen olin jo valmis muuttamaan maalle, olimme aamulenkillä Rossin kanssa, kun edessämme juoksenteli vapaana kultainennoutaja, omistajaa ei näkynyt missään. Jatkoimme matkaamme, kun koira hävisi näkyvistä. Naapuritalon pihassa koira meitä sitten odottikin ja yht'äkkiä lähti juoksemaan haukkuen ja vauhdilla kohti. Siinä tilanteessa en keksinyt kuin napata pennun äkkiä syliin. Koira tuli haukkumaan vierelleni, jolloin hurja pikku-Rossi murisi vähän vähemmän vakuuttavasti. :D
Siinä vaiheessa koiran omistajakin tuli rappukäytävästä ja kävi moittimaan mua koiran sylissä pitämisestä ja siitä kun en anna sen tutustua muihin. Kun kerroin koirani olevan vielä pentu, 3kk, niin mies totesi ettei se mikään pentu enää ole. Niin, no siitä voi sitten varmaan olla montaa mieltä.
On se kumma, kun Agon kanssa ei pentuaikana ole kertaakaan käynyt näin, Rossin kanssa koko aika. Ehkä sitten olen liian suojelevainen, mutta mun mielestä lenkillä ei ole tarpeen tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa. Tutut koirakaverit ovat sitten leikkimistä varten.
Illalla mentiin sitten Heidin ja Petrin luo viettämään iltaa, pääsi Rossi tutustumaan vähän isompiin koiriin. Alkuun pentu jännitti podhalanskeja sekä setteriä vähän, mutta nopeasti se yritti jo tehdä tuttavuutta ja tutkimusmatkaa uuteen paikkaan. Tilda-setteri vaan ei oikein lämmennyt pennun taloon ilmestymiselle. :D Ilta meni kaikkiaan hienosti, Rossi käyttäytyi suurimmaksi osin hyvin, se osaa olla vieraskorea. :D

Nyt on kaksi päivää mennyt niin, että kaikki tarpeet ovat tulleet pihalle, mutta eiköhän pian palata todellisuuteen kun työt alkavat. Myös kaksi hammasta on jo hukkunut, edestä ylhäältä ja toinen alhaalta.

2011-12-24T15:37:00.000+02:00

Mission impossible

2011-12-23T17:28:00.001+02:00

Voisin taas avautua eräänlaisista koiranomistajista, mutta joulun kunniaksi vain lyhyesti mitä tapahtui.
Olimme eilen iltapäivällä lenkillä, kun vastaan tuli pari noutajaa. Jälkimmäinen kiharakarvainen noutaja ohitti edellä kulkeneen, ei ehkä niin hyvä käytöksisen labbiksen ja tuli ensin meitä vastaan. Ohitus sujui ihan hyvin ja mun huomio jäi jostain syystä vielä tähän kiharaan. Seuraavaksi tajuan, että nuori labbis tulee meitä vauhdilla kohti, onneksi Rossi oli valmiiksi mun takana suojassa ja kurkki häntä heiluen mun jalkojen välistä kun yritin estää labbiksen päälle tulon. Koira ei ollut aggressiivinen, mutta en voi olla kuin onnellinen, että Rossin korvien välissä on jotkut nappulat kohdillaan, ainakaan sillä hetkellä se ei tuntunut olevaan moksiskaan reilusti yli puolet isommasta päälle hönkivästä koirasta. Varsinkin, kun se on ollut vähän ujo muiden koirien suhteen.

Illalla tavattiin sitten toinenkin uusi koiratuttavuus, nimittäin Agostini. :) Ago otti pennun hienosti perheeseen, ingnoorasi sen täysin. :D Illan aikana pari kertaa murahti, kun pentu yritti olla liian tuttavallinen. Myös Rossi oli todella reipas, ei turhia ärsytellyt vanhaa herraa, mutta yritti kuitenkin tehdä tuttavuutta ja pyytää leikkimään.

Jos tuolla kärsällä ei haista, niin ei sitten millään

Vauhdikasta joulua?

Poijjaat <3

♥

Tänään yritettiin ottaa pojista yhteistä joulukorttikuvaa, voin kertoa, mission impossible. Molemmat yhtä kurittomia ja ottivat hatkat vuorotellen. Joitakin yhteiskuvia saatiin, mutta laadulla ei kehuskella. :D Ehkä vielä jonain päivänä.. ;)
PS. yli 7000 vierailua, kiitos ja toivottavasti olette viihtyneet :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

2011-12-20T20:03:00.000+02:00

Sunnuntaina käytiin tosiaan katsomassa Milaa ja Salamaa, Rossia vähän jännitti, mutta ihan reipas pentu se silti oli. Treenailtiin vähän Ullan avustuksella luoksetuloa, vitsit se tulee kovaa! Vähän myös leikki, ulkona ei ote ole vielä niin hyvä mitä sisällä, mutta edistystä on tapahtunut.
Eilen oli välipäivä, ei käyty kuin kaupalla ihmettelemässä. Illalla sen kyllä huomasi ettei mitään oltu tehty. Kaksi tuntia pentu mua valvotti riehumisellaan, ei mitenkään erityisen mukavaa. :D
Tänään käytiin kentällä juoksuttamassa, jospa uni sitten maistuisi.

Eilen ja tänään tehtiin ekat sivulla olo harjoitukset, pari toistoa namipalkalla ja loppuun aina lelu. Tällä hetkellä lelu tuntuu olevan mieluisampi palkka. Nappulat ovat jääneet pari kertaa kuppiin viime päivinä. Jos ei ole maistunut, olen ottanut kupin pois ja tarjonnut ruuan seuraavana ruoka-aikana. Tänään ovat nappulatkin maistuneet, myös matolääkkeellä höystettynä, joten ehkä se siitä. :)

Tilannekatsaus

2011-12-18T17:53:00.001+02:00

Juuri kun kirosin eilen Rossin sisäsiisteyttä, tai lähinnä sen puutetta, niin tänään poika on jopa pissinyt pihalle. Aiemmin siis odotti sisälle pääsyä ja sitten onnellisena lorotti lattialle. Pikkuhiljaa, kyllä siitä vielä koira tulee. :)

Viime yönä Rossi oli yrittänyt päästä sänkyyn, kun ei lykästänyt, oli ajatellut mennä sohvalle nukkumaan. Harmi vaan, että makkarin ovi ja keittiön portti olivat kiinni ja pääsy olohuoneeseen oli siis evätty. Oli sitten turhautuneena vinkunut hetken portin takana ja tullut sitten petiinsä nukkumaan. On se maailma vaan julma paikka. :D

Paketoitiin lahjojakin tänään, on se vaan vaikeaa tuon pennun kanssa. Varasti ensin lahjansa (oli se sitten vissiin mieluisa..), kun lahja oli paketissa, yritti repiä sen jo auki. Kun oma paketti otettiin takavarikkoon, niin kelpasivat sitten ne muittenkin paketit. Ei se ainakaan lapanen ole, ei ottanut yhtään itseensä vaikka kuinka komensin. :D Hyvä vaan, että löytyy vähän kuspäisyyttäkin. :D

Ajattelin vähän tehdä katsausta mitä Rossin kanssa tehty.
- Nähty erilaisia ihmisiä, lapsia, aikuisia, pyöräilijöitä ja rollaattorilla kulkevia. Ihmiset on Rossin mielestä ihania :)
- Matkustettu autossa - voi helposti pahoin, muuten matkustaa kiltisti ja hiljaa.
- Käyty kaupan pihassa, alikulkutunnelissa, metsässä ja kentällä. Ei mitään ongelmaa, pysyy hyvin kuulolla
- Käynyt hevostallissa, vähän jännitti, mutta toimintakyky pysyi.
- Ollut epämiellyttävillä alustoilla. Noh, onhan ne epämiellyttäviä, mutta ruoka voittaa kaiken. :p
- Leikitty erilaisilla leluilla ja eri paikoissa. Ulkona herpaantuu vielä helposti, sisällä leikkii ihan kivasti. Parhaita pehmeät lelut. Palauttaa ja tarjota ei vielä juurikaan osaa.
- Ollut yksin. Taitaa huudella alkuun, mutta on ollut kiltisti kun tullaan kotiin. Ei tuhoa kuin korkeintaan sanomalehtiä
- Osaa odottaa ruokaa rauhallisesti ja ottaa kontaktin. Asento ollut vapaa.
- Pöydällä treenattu ja näyttelyhihnaa kokeiltu
- Kuullut ääniä (ampumista, ukkosta, raketteja yms) youtubesta.
- Leikattu kynsiä
- Kopeloitu palleja ja katsottu hampaita
- Opittu nukkumaan sohvalla... ;)

Jotakin varmasti jäi ja tänään tulee listalle uusi asiakin, lähdetään kohta moikkaamaan Ullaa ja Milaa, saa nähdä mitä pentu tuumaa muista koirista. Ensi viikolla edessä on Agon käsittely... :D

Joulukellojen kilkatusta ja pissatassujen tepsutusta

2011-12-17T16:04:00.001+02:00

Eilinen päivä meni hulinan merkeissä, miksi myös blogi jäi päivittämättä.
Haimme Rossille vakuutuksen Tapiolasta, nyt on pentu vakuutettu kaikkea mahdollista silmällä pitäen. :)
Vietimme myös Veikon sukulaisten kanssa pikkujouluja, Rossikin pääsi mukaan. Ei pentua paljon ihmisten paljous häirinnyt, se kierti lasten sylistä toiseen ja aikuisten rapsuteltavana. Malttoi jopa nukkua (sohvalla tietysti....), tosin kovin syvää uni ei ollut. Pikkupoika ei tehnyt edes pissoja sisälle (toisinkuin kotona, siitä on tullut ulkosiisti...). Kyllä omakotitalossa asuminen olisi niin paljon helpompaa.
Pikkujouluihin piti tuoda jokaisen oma pieni lahja, tässä jo FB:ssä ollut tarina meidän lahjojen paketoimisesta:

Annetaan lainaan joulupukin pikkuapulainen Rossi. Toimii hyvin paketoimisen apuna:
Aloita paketoiminen.
Ota teippi pois pennun suusta ja laita se lattialle. Lähde teippi suussa juoksevan pennun perään hakemaan teippi. Laita teippi pöydälle
Jatka paketoimista.
Pelasta lahjapaperi pennun pissiltä (joo, onhan se ihan loogista pissata paperille mikä on lattialla, myönnetään.)
Siivoa lattialle tulleet pissat.
Irrota pennun hampaat jo paketoidusta paketista.
Jatka paketoimista.
Kiellä pentua järsimästä lahjapaperirullaa. Nosta paperirulla pennun ulottumattomiin.
"Kreppaa" lahjanauha. Ota lahjanauha pennun suusta.
Kreppaa uusi lahjanauha. Ota lahjanauha uudestaan pennun suusta.
Hae pennun varastama lahjapaperirulla, jota et ollut nostanut pennun ulottumattomiin.
Siivoa paperirullan revityt palaset.
Luovuta, pentu on jokatapauksessa nopeampi ja fiksumpi. Eihän se haittaa ettei lahjassa ole naruja, ne revitään kuitenkin pois...
Välissä pentu on järsinyt myös pöytää, sohvaa ja varastanut Veikon hupparin..

Tänään ollaan vaan ulkoiltu ja harjoiteltu joulukorttikuvien ottamista. Muutaman kerran ollaan käyty läheisellä kentällä mikä on montussa, siellä olen uskaltanut pitää Rossia irti. Kivasti se pysyy matkassa mukana ja tulee kutsuttaessa luokse. :)

Kuvat ovat kuin kamerakännykällä otettuja, mutta ei auta. Yrityksen ja erehdyksen kautta opitaan..

"Siis mitä sä nainen meinaat?!"

Kertoisiko joku mulle mitä tässä kuvassa tapahtuu :D

"Jos vähän maistan paketin kulmaa?"

"Entäs kynttilää?"


"No mites sitten tämä koristepallojen putkilo?"

Naapureista avautumista

2011-12-15T19:43:00.000+02:00

Eilen oli vähän outoa tulla kotiin, kun vastassa oli vain neljäpissatassua ja yksi märkä kieli. Rossi on ottanut muutoksen rennosti, siitä tuli ehkä jopa hivenen reippaampi mitä ennen. Puccikin on kuulemma kotiutunut hyvin ja löytänyt parhaat nukkumapaikat. :)
Rossikin kiipesi eilen ensimmäisen kerran itse sohvalle, kyllä oli polleaa poikaa. :D Eikä ollut moksiskaan Veikon sukulaisista, kierti vuorotellen jokaisen luo kerjäämään huomiota. :)

Aamulla kun lähdin käyttämään Rossia "aamulenkillä" törmättiin ensimmäisen kerran naapurin mummoon, jonka kanssa mulla on ennenkin ollut erimielisyyksiä koirankouluttamisesta. Mummo asuu samassa rapussa ja tuli vähän meidän jälkeen pihalle. Yritin kipinkapin lähteä Rossin kanssa "karkuun", mutta ei, mummo lähti seuraamaan! Mummon tiibetinspanieli aloitti haukkumisen heti meidät nähtyään ja Rossi tuli toki mun jalkoihin ihmettelemään että mikäs tämä juttu on. Menimme pientareelle odottelemaan josko menisivät nätisti ohi, turha luulo. Mummo huuteli jo kaukaa "Tämä on ihan kiltti!" Mulla alkoi jo siinä vaiheessa hermot kiristymään ja oikeassa olin, mummo koirineen tuli luokse ja väkisin meinasi päästää räkyttävän fifinsä meidän luokse. Yritin nätisti sanoa, että me ei vielä moikkailla vieraita koiria. "Mutta kun tämä on niin kiltti", juu ihan sama kuinka kiltti on, kyllä minä päätän, milloin minun koirani tekee tuttavuutta muiden koirien koirien kanssa. Jankattiin hetki asiaa ja sitten mummo totesi että teen koirastani aran, kun en päästä sitä muiden luo ja se tukeutuu muhun. Noh, jos niin käy, niin eiköhän se ole ihan mun oma ongelma, turha naapurien on siitä murehtia. Viimein suuttunut mummo jatkoi matkaansa ja mekin päästiin tekemään lenkki loppuun. Kyllä ärsytti, toivottavasti joko ei nähdä mummoa tai tajuaa pysyä kauempana meistä.. Vieläkin ärsyttää kun ajattelen asiaa :D Ehkä olen vähän natsi, mutta mun mielestä lenkit ja treenit on jotakin ihan muita kun koirapuistotapahtumia. Paitsi että me ei käydä koirapuistoissakaan. :D Tuttujen koirat on ok ja tarkoitus onkin ensi viikolla mennä tutustumaan ainakin Milaan ja Salamaan, voin luottaa etteivät ne käy liian raisusti pennun päälle ja jos käyvätkin, niin Ulla puuttuu siihen.

Tänään ei olla tehty mitään muuta erikoista kuin leikattu yhden tassun kynnet, yllättävän vähällä tappelulla selvittiin. Huomenna pitää jatkaa toisesta tassusta.
Itse olen saikulla, lämpöä hieman ja mitään ei jaksaisi tehdä. Onneksi Rossikin on ollut rauhallinen ja nukkunut suurimman osan päivästä, sekään tuskin pahaksi pistää lepopäivää kaiken kokemansa jälkeen.

Siis eikö täällä saa ruokaa?!

Leikkiminen ei ole tänään sujunut, tahdon Ullan leikkikouluun! Rossi lähtee kyllä saalistamaan, mutta ei viitsi kuitenkaan taistella. Joko ehdin pilata sen. :((

Viimeistä viedään...

2011-12-14T16:13:00.000+02:00

Pennut kävivät tänään eläinlääkärissä. Molemmat käyttäytyivät kiltisti ja todettiin terveiksi. :) Saivat rokotukset ja todistukset vakuutuksia varten.

Trimmipöydällä seisotaan reippaasti ja jopa kilpaillaan siitä kumpi pääsee herkuttelemaan. :) Hienot pennut.
Myös erilaisia ääniä on soitettu youtubesta, ainoa mikä tähän mennessä on saanut reaktion on toisten koirien haukkuminen. Ampuminen, pommit, ilotulitukset, puun kaatuminen, poliisi-, palo- ja jääteläautot ovat ihan peace of cake ainakin näissä olosuhteissa. :)

Kohta lähden ajelemaan Kouvolaan Vespuccin tulevia omistajia vastaan. Nopeasti meni 5 päivää, ei ole kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut tältä kaksikolta.
Vaikka kova ikävä ja itku varmasti tuleekin, niin näin on silti parempi. Poikien leikit ovat käymässä melkoisen rajuiksi ja on kahdesta pennut vähintään triplasti "vaivaa", lenkillä kulkeminen on hankalaa, portaitten kulkeminen on yksin kahden pennun kanssa hankalaa, pissaa riittää ja jatkuvasti jompikumpi järsii sohvan nurkkaa tai pöydän kulmaa. Ehkä tämä arki tästä helpottuu nyt, vähän on nimittäin väsyttänyt aamuisin töissä...

Tie miehen sydämeen vie vatsan kautta

2011-12-13T21:08:00.000+02:00

Pennut tänään taas hetken keskenään, kun Veikko vei mut töihin ja käytti autoa huollossa. Kaipa nuo olivat reippaasti olleet, ainakin edelleen kaikki seinät pystyssä. :)
Kun pääsin töistä oli Veikko pentujen kanssa vastassa ja käytiin ostamassa pentuneu:ta. Samalla reissulla haettiin Heidiltä trimmipöytä lainaan ja käytiin pentusten kanssa metsässä kävelemässä. Hienosti molemmat pysyivät mukana eivätkä lähteneet omille teilleen. :) Olivat siis ensimmäistä kertaa irti, en täällä kaupungissa vielä uskalla irti pitää.
Lenkin jälkeen uni maistui pari tuntia, meinasivat missata ruoka-ajankin, ennen kuulumatonta! ;) Vieläkin ovat rauhallisia normaaliin iltaan verrattuna, taisi olla aika rankka reissu, vaikka metsässä aikaa meni alle puoli tuntia.

Äsken tehtiin pöytäharjoituksia, Pucci ensin. Pöydälle nameja ja koira pöydälle. Ei ongelmaa, häntä heilui ja ruoka maistui. :)
Rossia vähän jänskätti olla korkealla, mutta namien ja kehuen voimin rentoutui.

Mahtavalla turkilla varustettu Vespucci, se ei siis ole lihava

On se vaan nätti <3

Huomenna 13.30 eläinlääkäri, rokotetaan Suomen ohjelman mukaisesti ja saavat eläinlääkärin todistukset vakuutusta varten. En tiedä aikooko Vespuccin tulevat omistajat ottaa pennulleen vakuutusta, mutta me otetaan ainakin, sen verran Ago on opettanut.
Huomenna myös pentujen elämä muuttuu jälleen kerran. Vespucci jatkaa matkaansa Tampereelle Hennin ja Ollin päivien iloksi. Arki helpottuu tottakai, mutta kyllä poika ison aukon tänne jättää.

Ago kävi tänään äidin kanssa fyssarilla, oikea takajalka (terveempi) oli ollut pahemmin jumissa. Käsitin että johtuu siitä, kun varoo toista jalkaansa niin tottakai kuormittaa sitten oikeaa jalkaa.
Ensi viikolla Agoa odottaa Rossin kohtaaminen, mahtaa Lillan naama venähtää. Toivotaan että pojat sietävät toisiaan, josseivat kavereiksi rupea. Ensin Rossille pitää kuitenkin saada positiivisia kokemuksia muista koirista, en halua työntää sitä suoraan surman suuhun. :D

Tasapuolisuuden vuoksi rakkauspakkaus <3

"Se joka sanoi ettei onnea voi ostaa unohti koiranpennut."

2011-12-12T21:54:00.000+02:00

Tänään pennut jäivät ekan kerran itsekseen ja ilmeisen hyvin olivat pärjänneet, vaikkei kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Mulle tuli aamulla kauhea kiire töihin ja unohdin rajata pennut keittiöön, makkarin molemmat ovet olivat jääneet auki ja pennut pääsivät rellestämään koko asuntoon. Sen lisäksi, että olin jo myöhässä, tajusin ettei mun pyörää näkynyt missään. Oli varmaan ilme näkemisen arvoinen, kun tajusin että siellähän se työpaikan pihalla odottaa perjantain jäljiltä. Onneksi isä menee töihin seitsemään kuten minäkin ja ehti heittää mut.
Koko työpäivän sydän syrjällään mietin mitkähän piuhat pennut ovat syöneet ja minkälaisen sätkyn saaneet.
Työpäivän jälkeen kun olin pukkarissa vaihtamassa vaatteita Veikko soitti. Nyt vasta säikähdinkin, jokohan isännöitsijä on soittanut että pennut pitää hirveää metakkaa tms. Onneksi ei, Veikko oli vain saanut saikkua ja mennyt aikaisemmin kotiin. Kämppä oli pystyssä, eikä kuulema monia pissojakaan ollut. :)
Käytiin myös Imatralla, Colombo voi autossa hieman pahoin ja oli iltapäivällä muutenkin vähän apaattinen. Neuroottinen koiranomistaja oli jo toki varma että se kuolee siihen paikkaan aivan varmasti, vaikka söi, joi ja leikki normaalisti, oli vain vähän vaisu. :D
Nyt apaattisuudesta ei ollut enää tietoakaan, olin LPKY:n hallituksen kokouksessa ja Veikko oli pentujen kanssa. Olivat kuulemma olleet ihan mahdottomia, painineet ja rähisseet keskenään koko ajan. :D
Ulla tuli kokouksen jälkeen katsomaan pennut ja kertomaan omat mielipiteensä niistä harrastuksia ajatellen.
Colombo paineli suoraan Ullan syliin ja leikki kivasti tämän kanssa. Toi lelua uudelleen revittäväksi yms.
Vespucci alkuun ujosteli taas, mutta otti velipojasta mallia ja teki sitten reippaasti tuttavuutta.
Leikkiessä Pucci kyllä taisteli hienosti, mutta voitettuaan lelun paineli sen kanssa omia menojaan. :D

Tänään syntyi päätös, että Colombo jää meille, kuten tarkoitus olikin. Se on kuitenkin ehkä enemmän sitä mitä haen, vaikka onkin Puccia selvästi pehmeämpi. Puccia odottaa todennäköisesti ura agilitykoirana ja siinä sen tietynlaisesta itsenäisyydestä voi olla hyötyäkin. :)
Keskiviikkona Pucci sitten lähtee omaan kotiinsa Tampereelle, kyllä muuten tulee ikävä nassikkaa. Siitä tuli ihan Veikon koira, toivottavasti Rossi (=Colombo) pystyy paikkailemaan Puccin jättämää aukkoa Veikon kainalossa. :)

Rossin Nessu © Petri Örling

Kotiutumista

2011-12-11T22:44:00.001+02:00

Ensimmäinen päivä vietetty kotona pentujen kanssa.
Saakohan Suomesta mistään noin rautahermoisia pentuja, varsinkaan jos ne ovat eläneet elämänsä ensimmäiset 3 kuukautta ihan "eristyksessä". Ei siis ole tarvinnut katua karvakorvien tuontia.
Tänään pentuja kävi katsomassa mun vanhemmat, veli ja kummityttö, Colombo meni tosi reippaasti 3-vuotiaan Inkan luokse ja hyppäsi vasten pusuttelemaan (pitäisköhän tuota vasten hyppimistä alkaa kitkeä :D). Myös Vespucci tutustui tulijoihin reippaasti. :)
Myös Heidi ja Petri piipahtivat, uniset pennut menivät heitäkin vastaan ihan reippaina, Colombo jälleen etunenässä. :) Heidi kehui molempia hyvähermoisiksi ja sitä ne ovatkin myös omasta mielestäni. :)

Pennut ovat oppineet menemään pissalle keittiöön, tänään on yhdet pissat tulleet Colombolta makkarin puolelle, muuten ovat osuneet ulos tai keittiöön ja keittiössäkin aika hyvin papereille. Fiksut magnustit. <3

Tänään nähtiin myös ekat vieraat koirat, yksi ohitettiin läheltäkin. Ikävä kyllä vastaan tullut tipsu ei ollut kovin hyvä käytöksinen. Molemmat pennut vähän jänskäilivät ja yritettiin mennä vaan mahdollisimman nopeasti ohi. Vespucci palautui jännityksestä hieman nopeammin.

Colombo

Vespucci

Molemmissa pennuissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta hiljalleen päätös on muotoutumassa. Helppo se ei missään nimessä ole ja ekat itkutkin on jo itketty. Vaikka tietää että pentua odottaa varmasti paras mahdollinen koti, on molempiin ehtinyt kiintyä jo kovasti.

My universe will never be the same, I'm glad you came

2011-12-10T23:42:00.002+02:00

Päivän aikana 8 tuntia autossa istumista, 8 tuntia lentokoneessa istumista, max. 5 tuntia unta ja monen monta pissaista pennun tassua.

Vähän alkuun taustoja... Jokin aika sitten, monen pieleen menneen pentusuunnitelman jälkeen sain työpäivän aikana tekstarin, että nyt olisi Italiassa luovutusikäisiä urospentuja oikeilla purennoilla ja palleilla, että mitäs tehdään. Siitähän se ajatus sitten lähti ja tässä nyt ollaan, kaksi karvakuonoa jaloissa pyörimässä.

Lähdimme eilen Veikon kanssa suoraan töistä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Kauhea kiire oli olevinaan, mutta loppujen lopuksi lentomme oli yli 2 tuntia myöhässä Helsingissä olevan lumimyräkän vuoksi.
Italiaan kuitenkin päästiin ja siellä meitä vastassa oli Francesco, joka toimi ns. välikätenä. Kentällä näimme myös pennut, joita vähän ujostutti, mutta pian hännät vispasivat viimeistä päivää. ♥
Francesco vei ystävällisesti meidät hotellillemme. Ensimmäinen huone, johon meidät ohjattiin, ei kuitenkaan vastannut ihan käsitystämme 3 tähden hotellista. Huoneen kylppäri oli revitty kokonaan alas, vessanpönttö oli ovella vastassa. Respaan valittamaan ja saatiinkin kiva huone, josta oli suoraan käynti sisäpihalle. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa, joskaan ruoka ei juurikaan hurmannut. Omani oli ihan hyvää, mutta Veikon spagetin hajukin oli jo melkoinen elämys. Reipas kepo kuitenkin söi kaiken nurisematta. :D
Palasimme hotellille ja haimme pennut mukaamme. Aluksi oli vähän jänskää, mutta pian oli kyllä kylän pahin ralli päällä, uteliaita olivat kuin mitkä ja toki heti etunenässä sänkyyn kiipeämässä. ;)
Peili kummastutti, yöpöydät toimivat kiipeilytelineinä ja vessanpöntöstä olisi ihan hyvin voinut juoda. Hyvin aktiivisia pikku-lagoton alkuja siis... Ja pissaa riitti, ilta menikin pentujen touhuille hihitellen ja pissaa pyyhkien.

Vespucci

Colombo

Yllä Colombo, alla Vespucci

Nukkumaan käytiin kuitenkin kiltisti ja yö nukuttiin rauhassa, jatkoivat uniaan mun vessassa käynnistä huolimatta ja aamulla löytyi vain kahdet pissat lattialta.
Aamupalan jälkeen laitettiin tavarat kasaan ja Francesco haki meidät lentokentälle. Ilman häntä olisimmekin olleet hukassa, koirien paperit olivat kyllä kunnossa, mutta paikkojen kanssa piti vähän pelailla, emme olisi saaneet istua vierekkäin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme turvatarkastuksiin, missä paljastui "iloinen" yllätys. :D Colombo oli voinut pahoin ja oli yltäpäältä kuolassa ja oksennuksessa. Lentokentän virkailijoiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset, varsinkin kun kantolaukku juuttui linjalle ja yksi virkailijoista joutui työntämään sen läpivalaisukoneeseen. :D Mitään erikoista ei ilmeisesti löytynyt, joten päästiin odottelemaan lentoamme ja putsaamaan pentuja. Pennut saivat odotellessa olla remmeissä poissa kantolaukuista ja tapasivat mm. lapsen. Sekä lapsi että pennut käyttäytyivät hyvin. :)
Lentokoneessa pääsimme Veikon ja pentujen kanssa vierekkäisille paikoille, vaikka Italian päässä siitä jotain valittelivatkin, Finnairin lentoemännät olivat oikein mukavia ja saimme istua rauhassa viimeisessä rivissä. :)
Pennut olivat koko lennon kiltisti, mitään ääniä ei kuulunut, vaikka meno välillä melko pomppuista olikin. Ja uskokaa pois, sen olemme oppineet, että ääntä näistä lähtee, kun niin haluavat! :D
Helsinki-Vantaan kentällä emme joutuneet edes mihinkään erikoistoimenpiteisiin vaan pääsimme suoraan lähtemään. Johanna vei meidät lentokentältä parkkipaikalle ja sai samalla viime keväänä lainaamani lentoboksin takaisin. Silloin kun sitä ei tarvittu ja nytkin pennut olivat tarpeeksi pieniä lentääkseen matkustamossa. Kiitos Johannalle kyydistä, taisi hänkin ihastua pieniin pissitassuihin. ♥
Kotimatka Lappeenrantaan sujui hyvin, pennuille uni maittoi (tai sitten olivat muuten vaan ihan hiljaa) ja selvisimme vain parilla pysähdyksellä.

Kotona pennut joutuivat heti ensimmäiseksi pesulle, eivätkä pikkuiset olleet moksiskaan vedestä, amme vain oli vähän jännä.
Pennut olivat heti kuin kotonaan ja ilta onkin mennyt pentuja ihastellessa ja pissiä siivotessa, ihan uskomaton määrä sitä lähteekin kahdesta riiviöstä. Leikki ja ruoka maistuu, ulkona kuljetaan rinta rottingilla ja häntä pystyssä. Pentujen sopeutumiskyky on uskomaton, pari päivää sitten ne eivät todennäköisesti olleet nähneetkään hihnaa, autoa saati sitten lentokonetta. Silti ne eivät reagoi mihinkään erityisen pelokkaasti, alussa saattavat olla ujoja, mutta rohkaistuvat nopeasti. Vespucci on näillä näkymin rohkeampi ja Colombo ujompi, ei sekään kuitenkaan missään nimessä arka. Saa nähdä kumpi meille jää ja kumpi jatkaa tutkimusmatkaansa Tampereen suuntaan. :)

Paras nukkumapaikka on löytynyt:


Magnustit unten mailla ♥

Ciao Bella !

2011-12-09T18:00:00.037+02:00

Me ollaan Veikon kanssa tällä hetkellä (toivottavasti) lentokoneessa matkalla noutamaan joululahjoja... Lisää informaatiota todennäköisesti huomenna illalla, jos sitä malttaa blogia päivittää. ;)
Soittaa kannattaa aikaisintaan huomenna illalla, sitä ennen ei kumpikaan vastaa (eli ei sitten Veikkoakaan pommiteta ;))

Joulupukki matkaan jo käy..

2011-12-01T14:24:00.002+02:00

Tämä kertookin kaiken!

Niin se tuli taas joulukuu. Lumesta ei tosin tietoakaan ja oma joulukalenterikin uupuu vielä, kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään kun eilen yritin suklaakalenteria etsiä. :D Myös joululahjojen kanssa ollaan vielä alkutekijöissään, yksi lahja hankittu äidille. :)

Agon vointi on ollut hyvä ajankohtaan nähden, kiitos leutojen kelien. Tiistaina oli poskihampaan poisto, joka meni kai ihan hyvin. Leikkaus kesti aika pitkään ja illalla oli pahoinvointia, mutta eilen oli entistä iloisempi karvakorva vastassa kun Veikon kanssa käytiin toipilasta katsomassa. :) Temppuiltiin vähän kaukoja ja kumartamista, kyllä Lilla on niin hieno, että ihan herkistyy. ♥

Viime viikonloppuna oli LPKY:n pikkujoulut, oli todella mukavaa, ruoka oli hyvää, juoma oli hyvää (vaikka itse olinkin autolla liikenteessä) ja seura oli tottakai parasta mahdollista! Pakko sanoa, että olen superylpeä Kepostani, koira-aliaksessa oltiin toisia! :) Purupatukka ja karenssi tuottivat hieman ongelmia, mutta muuten kyllä tykitettiin hienosti. :) Veikko yllätti (positiivisesti) vielä kotimatkallakin mäkkärin autokaistalla, kun alkoi väittelemään Petrin kanssa koiran kouluttamisesta hiljaiseksi naksuttimella. Eli naksautetaanko silloin kun koira on hiljaa vai silloin kun se vielä ulvoo/haukkuu. Jotain on sillekin vissiin jäänyt mun treenien seuraamisesta mieleen. ;)

Viikonloppuna on messarin näyttely ja Agokin tulee meille hoitoon ellei me mennä mun vanhemmille hoitamaan sitä. Veikko saapi pärjätä päivät keskenään koiran kanssa. Veikkauksia montako sataa grammaa koira lihoaa viikonlopun aikana...? ;)

Mä seison suorana, kaikki hyvin tänään ja eteenpäin mua kantaa elämä

2011-11-21T15:55:00.000+02:00

Agon vointi ollut jo parempi, mutta siltikin edetään päivä kerrallaan. Temppuiltu ollaan kaukoja, seuraamista väärällä puolella, kumartamista ja mitä nyt milloinkin on mieleen juolahtanut. Käytiin myös äidin kanssa katsomassa aktivointipelejä eläinkaupasta, mutta ovat turhan tyyriitä, jos Ago keksii ja muistaa ratkaisun heti. Ja kun liian vaikeakaan ei saa olla, ettei hermot mene... :D
Ensi viikolla on parin poskihampaan poisto, jotka ovat lohjenneet jo joku aika sitten, mutta ovat nyt alkaneet näyttää siltä, että vaatisivat poistoa. Inhottavaa rauhoittaa koiraa turhaan, mutta ei sekään ole mukavaa, jos hampaat ovat kipeät ja mahdollisesti tulehtuvat. Onneksi on vakuutus!

Aika tuntuu kuluvan pirun nopeasti, kohta on jo joulukuu. Joulukuuhan tarkoittaa toki myös messaria, sinne lähdetään tänäkin vuonna, pitää edes yrittää hillitä shoppailuhimoa.. ;)
Mitäs blogin lukijat tuumaisivat, jos pidettäisi pieni arvonta esim. ensi vuoden alussa? Tuntuvat olevan suosittuja, joten miksikäs en itsekin kokeilisi.. :p

Got to love you

2011-11-16T14:27:00.002+02:00

Eilen meillä piti olla ensimmäinen kaverikoirakeikka, mutta Ago on taas ontunut. Saa nähdä tuleeko Agosta ikinä kaverikoiraa, jos terveys alkaa reistailemaan taas.
Äiti käytti Agon eilen eläinklinikalla, hoitona akupunktiota. Iltapäivällä kaveri olikin jo pirteä ja teki hienoa tottista takapihalla, ontumisesta ei ollut tietoakaan.

Harmittaa kun kaikki treenit ovat tauolla, Ago on keksinyt kotona pientä kiusaa joka ilta, kantelee mm. lankoja, suolistaa pehmoja, kantaa lisää lankoja, repii lankoja.. Äiti tykkää hyvää. :D Koirassa on intoa kuin ilmapallossa ja ollaan mm. opeteltu seuraamaan väärällä puolella. Tuntuu olevan vaikeaa koiralle jolla vasemmalla seuraaminen tuntuu tulevan suoraan selkärangasta. Paikka on aika huono oikealla puolella, mutta se ei onneksi haittaa. Omien jalkojeni välissä Ago jo osaakin seurata, peruuttaa ja tehdä pysähtymisestä perusasennot.

Edelliseen postaukseen viitaten, tokojaoksen vastaavina jatkavat Satu, Tiina ja Anne, iso kiitos vielä tätäkin kautta! :)

Sometimes I hate the life I made

2011-11-11T15:38:00.001+02:00

Huhhuh, pakko sanoa, että olihan syyskokous paikallisella koiraseuralla... Tiedossa oli, ettei meillä ole puheenjohtajaa ensi vuodelle ehdolla. Monen mutkan jälkeen olin myös minä ehdokkaana ja kannatustakin sain, kiitos siitä. Onneksi saatiin kuitenkin uusi pj, kiitos Johannalle mun nahkani pelastamisesta. Jokainen voi itse miettiä kuinka uskottava puheenjohtava olisi nipin napin ensi vuonna parikymppinen "kukkahattutäti", lähes 600 jäsenen palveluskoirayhdistyksessä. :D
Hallituksessa ja nuorisovastaavana jatkan jokatapauksessa. Mielenkiintoista kokouksessa oli myös se, ettei meillä ole toistaiseksi tiedossa uusia toko- ja pk-vastaavia, mikä on todella surullista. Suurinosa joissakin treeneissä kävijöistä on kuitenkin tokoilijoita, ilman suuria tavoitteita. Itse koen, että nämä jäsenet ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä yhdistyksellemme kuin mitä tahansa lajia tavoitteellisesti treenaavat. Nykyisin iltapäivälehtien otsikoissa ovat yleistyvissä määrin erilaiset koirien purematapaukset yms. Uskon, että voimme estää näitä järjestämällä ns. avoimia treenejä. Ja jos emme varsinaisia onnettomuuksia estä, niin toivon että voisimme edes saada positiivista PR:ää harrastuksellemme ja koirille ylipäätänsä.

Tiistaina kävin toista kertaa kaverikoirakeikalla tutustumassa ilman koiraa. Ensi viikolla onkin sitten Agon ensimmäinen keikka, pitäkää peukkuja. :)

Agolta lähti myös turkki tällä viikolla. Eikä sitä järin kauniiksi voi sanoa, kuvamateriaalia ei ole saatavilla. :D

Tuomarin tehtävissä

2011-11-06T16:44:00.001+02:00

Tänään tuli taas piipahdettua match showssa, tällä kertaa tuomarin roolissa. Koska järjestäjänä olivat Kaakon Noutajat, oli mätsärissä myös erillinen noutajaluokka, jonka tuomaroin. Välillä tuntui, että varsinkin kultaisetnoutajat vain vilisivät silmissä. :) Luokan voittoon nousi kuitenkin ihana novascotiannoutaja, joka oli kuulemma värivirheellinen. :D Arvostelin myös isot koirat, joista parhaaksi nousi sekarotuinen, pystykorva-pumi-mix. Kaunis liikkuja ja valloittava karvaturri. Kiva oli palkita koiria, jotka eivät varmastikaaan olleet niitä, jotka aina voittavat. Toki sijoittuneissa oli myös tutumpia kasvoja sekä kuonoja, tosin kavereita en kehtaisi sijoittaa, ainakaan kovin korkealle. Best In Show oli karkeakarvainen kettuterrierin pentu, ihana tapaus sekin. Positiivinen yllätys oli se, ettei yksikään koira yrittänyt syödä allekirjoittanutta ja väistäneitäkin oli vain pari, suurin osa sakista oli iloisia hännänheiluttajia. :) Kiitos järjestäjille kutsusta, oli kovin mukavaa! Ago sai tuliaisiksi possunkorvia, joten sekään ei ehkä ollut kovin katkera siitä, ettei päässyt mukaan.

Ago on nyt parina viikonloppuna ollut meillä yötä. Koti tuntuu kovin hiljaiselta ja tyhjältä kun karvakorva on palannut vanhemmilleni. Niille, jotka eivät tilannetta tiedä, niin asumme Kepon kanssa hissittömän kerrostalon toisessa kerroksessa. Kerrostaloelämä sinänsä passaisi Agolle varmasti, mutta rappusten kulkeminen on kuitenkin hankalaa, joten koen paremmaksi sen, että Ago asuu vanhempieni luona omakotitalossa. Toki se "nurja" puolikin koiran omistamisesta näyttäytyi, lattiat lainehtivat hiekasta ja tottakai imurin pölypussi täyttyi juuri, eikä uutta pussia ollutkaan siivouskaapissa. Enkä tiedä naurattaako aamulla kamalasti, kun Ago herättää minut ja kun nousen ylös, se hyppää sänkyyn, käpertyy Veikon viereen ja jatkaa uniaan tyytyväisenä. Reilu peli on sieltä jostakin, vai miten se oli. ;)

Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun...

2011-11-05T15:37:00.002+02:00

Niin sitä vaan marraskuukin tuli, on kylmää, pimeää ja märkää, kertakaikkiaan typerää. Ago tosin viihtyy säässä kuin säässä, jossei kovimpia helteitä lasketa.
Viikko sitten vietettiin Agon valiokakkukahveja, kiitos kaikille vieraille! Ago kiittää erityisesti lahjoista, luut ja possu ovat saaneet kyytiä, possu viimeeksi tänä aamuna. On yllättävän ikävää yrittää nukkua kun sika lentää pitkin huonetta ja koira sutii perässä.

Agon unelmakelit

Tänään käytiin pyörähtämässä mätsärissä, ihan vaan turisteina. Pikavisiitin jälkeen lähdettiin Niinan ja lauman kanssa lenkille, joka sekin kyllä jäi vähän lyhyeksi, metsässä kun oli muitakin. Jospa ensi kerralla saataisiin olla rauhassa. :)
Muuten ollaan oltu aika rennosti, välillä vähän tottisteltu ei niin kovin tosissaan. Mietin, jospa sitä alkaisi opettaa rallytokon liikkeitä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Vaan kun sitä on niin laiska, ettei jaksa selvittää mitä liikkeitä rt-kisoissa on.. :D

Kuuntele sun sydämesi ääntä, älä anna sen vaimentuu, laimentuu, taipuu ku puu

2011-10-28T20:19:00.001+03:00

Blogi viettänyt taas hetken hiljaiseloa, ollaan saatu mm. tunnustus-haaste Veeralta.. :)

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitos Veeralle, haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa, tutut se onkin jo aikalailla kiertänyt.
Sitten satunnaisiin tunnustuksiin...
1. Olin kirjoittanut jo muutaman tunnustuksen, kunnes onnistuin kadottomaan ja tuhoamaan ne... Niiiin minua. :)
2. Se oli 12-vuotis syntymäpäiväni kun sain lupauksen omasta koirasta.. Nyt elämää ilahduttaa maailman paras valko-oranssi otus.♥
3. Pentu tuli taloon osaksi siksi, etten joutuisi pahoille teille ja huonoon seuraan.. Vaan onko tuo koiraihmisten seurakaan aina parasta mahdollista.. ;D
4. Tuo otus jaksaa yllättää. Vieläkään en ole varma onko se vähän yksinkertainen vaiko kovin fiksu. Esimerkki löytyy täältä.
5. Agon pitäisi aloittaa vielä tämän vuoden puolella kaverikoiratoiminta. "Testi" ollaan jo suoritettu ja olen itse käynyt ensimmäisellä tutustumiskäynnillä ilman koiraa, vielä pitäisi toisella käydä ja sitten päästään tositoimiin.
6. Ago tykkää suolistaa pehmoleluja. Varsinkin nyt kun kaikki treenit alkavat olemaan jo talvitauolla ja lagoton elämä on tylsää. Ei niin fyysisiä temppuvinkkejä otetaan siis vastaan.
7. Ago vihaa kameraa. Tai ei ainakaan pidä kuvattavana olemisesta. Se näyttää niin kyllästyneeltä kuin koira voi vain näyttää, samalla näyttäen hyvin epäkuvaukselliselta. Valiokuvienkin ottaminen oli hieman haastavaa..
8. Seuraavaa koiraa ollaan katseltu jo pidemmän aikaa, mutta vielä ei ole Sitä Oikeaa tullut vastaan. Lisäksi vastoinkäymisiä on ollut enemmän ja vähemmän. Mutta hyväähän kannattaa odottaa?

Kuvat Heidi Tuominen, Pasada Ky

Ei menny niinku Strömsössä.

2011-10-03T22:51:00.000+03:00

Tunnin ja toisenkin tappelun jälkeen luovutan. En saa blogin ulkoasua mieleiseksi, joten olkoot nyt toistaiseksi näin. Argh, onneksi en olekaan aloittamassa työharjoittelua graafisen suunnitelun parissa.

Läppä on naivii, niinku elämä on laiffii

2011-10-03T11:40:00.000+03:00

Eilen käytiin taas mätsärissä, tuloksena sin3. :) Ago oli odottelusta (?) jo vähän jumissa, eli liikkeet eivät olleet parhaimmillaan, mutta reippaasti poika kuitenkin esiintyi. Sinisten kehässä oli vähän hermostunut, kun aiemmin oli toinen koira meinannut antaa hammasta. Ago veti herneet nenään ja rähisi kyllä takaisin, ei se kyllä toista poskea kääntäisi oikeassa rähinätilanteessa. Sinisten kehässä sitten tosiaan pyöri levottomana. Sijoitus kuitenkin saatiin ja herkkuja kotiin vietäväksi. :) Niina ja tytöt sitten putsasivat pöydän, lapsi & koira luokassa Viivi ja Lily voittivat, Oona ja Johka olivat toisia. Johka voitti siniset veteraanit sekä palkittiin vanhimpana veteraanina. Lily oli pienten punaisten kolas, jos oikein muistan. Lucy voitti isot punaiset ja oli BIS2, onnea koko poppoolle! :)

Mätsärin jälkeen käytiin ottamassa Agosta valiokuvia mm. Lagotto-lehteen. Suu ei Lillalla tahtonut pysyä kiinni, häntä ei ollut hetkeäkään paikallaan (ja jos oli, niin roikkui sitten alhaalla) ja kun kuva oli onnistunut, koira näytti kamalalta. Valokuvaus on taitolaji. :D Tässä pari maistiaista :) Kuvat Heidi Tuominen, Pasada Ky.

On vaikea olla rohkea kun on vain hyvin pieni eläin

2011-09-26T16:40:00.000+03:00

Eikö ole ihan näköinen?!

Eilen käytiin sitten luonnetestissä. Lopputulos oli hyvin Agon näköinen. Myös videomateriaalia testistä on, mutta se milloin saan ne käsiini, onkin sitten eri asia. :)
Hirveästi en käy analysoimaan miten testi meni, ennenkuin videot nään, koska mulle esim. haalarista jäi käsitys, ettei Ago reagoinut siihen kovin voimakkaasti, kun taas tuomarit sanoivat sen pelänneen sitä paljonkin.
Leikki ei sujunut, mutta eipä se juuri leluista taistele muutenkaan. :)
Kelkkaan Ago ei reagoinut aluksi ollenkaan, katsoi että joku sieltä tulee, mutta tulkoot, joten kohelsi omiaan. Siinä vaiheessa kun kelkka melkein kolahti jo päin alkoi sitten hirveä huuto ja mekastus ja palautumiseen meni melko pitkä aika.
Mua puolusti hieman, siinä vaiheessa kun tuomari oli tulossa iholle siirtyi mun taakse purisemaan.
Tynnyriä säikähti, mutta senkin tuli katsomaan.
Pimeässä huoneessa jäi palloilemaan toisen tuomarin luokse. Parin avun jälkeen tuli luokse. :)
Itseään ei puolustanut ollenkaan, vaan yritti kiivetä seinää pitkin karkuun. Antoi tuomarin kuitenkin koskea molempien hyökkäyksien jälkeen.
Ekaan laukaukseen reagoi, toiseen reagoimiseen ei enää toimintakyky riittänyt, tuli vain mun sivulle ja olla möllötti siinä.
Ago paineistui testistä yllättävän paljon, mutta heti kotiin päästyään oli taas oma iloinen itsensä, ihan kuin ei koskaan missään testissä olisi käynytkään. :)

Tuomareina Jorma Lankinen ja Lea Yli-Suvanto
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -2 riittämätön
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausaltis
Tulos 97
Vähennystulos -51
Loppupisteet 46

Ainut mistä olen oikeastaan eri mieltä on tempperamentti, mun mielestä Ago ei ole erittäin vilkas, ainakaan verrattuna niihin koiriin, mitkä todettiin myös erittäin vilkkaiksi. Mutta se oli tuomareiden käsitys koirasta sen lyhyen hetken perusteella ja näin he asian näkivät. :)

Keskikaljannoutaja

Tänään käytiin Tapiksella ottamassa vähän tokoa. Meni hyvin ja vähän huonommin. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin mitä ja miten ottaa. Ruutuun olen tyytyväinen, Ago ei hakenut merkkien kiertoa ihan niin paljon kuin ennen, tosi ei se sinne ruudun keskiosaankaan osaa hakeutua. Seuraamisessa pärski ja oli vähän vaisu. Hyppynouto oikein nätti, vauhtia voisi toki olla lisää, mutta "vanhus" saa olla hidas. :) Kaukoissa meinasi ottaa askelia, päätin onnistuneeseen i-s vaihtoon. :) Metsku oli oikein mainio, toki voisi tehdä nopeammin noston, ehkä siihenkin saisi varmuutta kovalla treenillä.

Autoon on pakko päästä, mitä siitä, jos se on sedan-mallinen

(koira itse mennyt takakonttiin, sitä ei ole sinne käsketty, eikä kuljetettu siellä)

Uusi kauppakassi on paljon mukavampi matkustaa

Sunnuntaina mennään taas mätsäriin, jossei mitään ihmeitä ilmeenny. :)

I always feel like somebody's watching me..

2011-09-21T13:46:00.000+03:00

Hienosti alkoi tämäkin päivä... Lähdin katsomaan Teijan & Ruutin treenejä, antamaan vähän vinkkiä BH-koetta varten. Jäähallille ei ole pitkä matka, joten päätin mennä pyörällä. Tyhmä idea, olisi pitänyt ottaa auto. Unohdin avaimet kotiin ja nyt en sitten pääse sisälle ennen huomista, kun Veikko tulee Kotkasta loppusodan kertaamisesta. Kämpille jäivät siis rahapussista ja kalenterista lähtien kaikki, auton avaimet olivat samassa nipussa kotiavainten kanssa. Onneksi telkkari ja valot ovat pois päältä, eikä asuntoon jäänyt koiraa tms. Sitten olisi tullut itku ja olisin vaikka hakenut Veikolta toiset avaimet. Toinen onni on se, että mun vanhemmat asuvat aivan "naapurissa", joten asustelen nyt sitten täälä ensi yön. :)
Ago on kyllä ihana terapiakoira ja piristi heti mieltä, maailman paras koira. ♥ Eikä täälä talossa kyllä pääse mihinkään liikkumatta, ilman että kynsien rapina kuuluu perästä, me ollaankin pylly ja kärpänen. :)

Ago päätti tappaa sertiruusukkeen

Koko pinkka :)

PS. Oli se Ruutin tottis hyvällä mallilla.
PPS. Tahdon pennun !

We are the champions my friends ♥

2011-09-18T14:15:00.002+03:00

Enpä olisi uskonut eilen aamulla mitä päivä toi tullessaan. Salaa (tai vähemmän salaa) unelmoitu kyllä, mutta ei vahvasti uskottu..

Aamu alkoi walesinspringerspanielikehällä, missä esitin Joosen (Wiseman) tuloksella erittäin hyvä. Arvostelu oli kaikkiaan erinomainen, tuomari olisi vain toivonut Joosen olevan maskuliinisempi. Wss-kehältä sitten kotiin hakemaan Ago ja odottelemaan lagottokehää. Lagottoja oli ilmoitettu 9 kappaletta ja kaikki olivat tuomarimuutoksesta huolimatta paikalla. Avoimessa luokassa, jossa Agoki kilpaili, oli 5 urosta.
Ago hurmasi tuomarin avoimella ja rakastavalla luonteella ja tuomari sanoikin yksittäisarvostelussa muutamaan kertaan "I love you, I love you" ja tuomari pitikin Agoa erinomaisena rotunsa edustajana. Kilpailuluokassa olikin edelleen Agon lisäksi 4 urosta, kaikki olivat saaneet erinomaisen arvosanan. Tuomarimme oli kuitenkin ilmeisen ihastunut Agoon ja nostikin tämän joukon keulille, Ago voitti luokkansa ja sai myös sertifikaatin arvoisen, eli SA:n, joten matka jatkui vielä paras uros kehään, jossa olivat junioriluokan uros, Ago ja avoimen luokan toiseksi tullut uros. Jälleen tuomari siirsi Agon ensimmäiseksi ja näin ollen Lillasta tuli paras uros kera sen viimeisen sertin, eli Agosta tuli myös Suomen muotovalio!
Rop-kehää odottelemaan. Nartuista parhaaksi tuomari valitsi avoimen luokan nartun, joka siten kilpaili Agon kanssa rotunsa parhaan tittelistä. Ja kuinka ollakaan, mun omasta takkuturpa sohva championista tuli näyttelyin kaunein lagotto, eli myös ROP-ruusuke ojennettiin meille! Ryhmässä ei enää sijoitusta hellinnyt, mutta olemme enemmäin kuin onnellisia saavutetuista tuloksista. ♥

"Beautiful dog, with excellent balance. Beautiful expression. Excellent head with deep muzzle & very strong skull. Strong neck. Excellent shoulders & lepper arm. Excellent topline. Type of coat & colour of coat very very excellent. Nice presentation."

Avoin luokka

Tuomari tekee yleiskatsauksen kaikkiin luokan koiriin.

Tutkaillaan hampaita - tai ainakin yritetään..

JES!

Tältä näyttää omistaja, jonka koirasta on juuri tullut valio?

ROP-kuva

Iltapäivällä esitin vielä espanjanvesikoira Luken (Cimix Luke Skyvalker) pentuluokassa, joka erinomaisen arvostelun kera sai KP:n oli ROP-pentu! Onnea Johanna! Myös Uno-perro (Zorrazo Jalapeno), jonka kanssa aikoinani kilpailin jh-kehissä, menestyi hienosti ollen ROP ja ROP-veteraani! Onnea Niina & Asko!

Luke Lehkosen tutkittavana

Luke - rauhallisempana kuin normaalisti ;)

Kertakaikkiaan uskomattoman hieno päivä! Nyt on Agostini saavuttanut kaikki tavoitteet, mitkä meillä on olleet. TVA:ta siitä ei enää tule, mutta siitäkään ei voida syyttää sitä, etteikö koirasta löytyisi potentiaalia, jalat kun vaan eivät toimi yhtä hyvin kuin pää. Kukaan ei ole täydellinen, mutta Ago on ollut lähes täydellinen Ensimmäinen Koira. ♥

Ryhmien kokoomakehässä

Rotukehässä lennokasta liikettä

♥

Savitaipale Rn

Tuomari Damir Vucic, Kroatia
Lagottoja 9 kappaletta

Urokset junioriluokka
Romagna Valley's Shovel ERI1 SA PU3

Urokset avoin luokka
Boogieman's Gelato ERI2 SA PU2 VA-SERT
Helisalon Lorenzo ERI3
Helisalon Sämby ERI4
Pul Moon Licketysplit ERI-
Punatassun Divino Agostini ERI1 SA PU1 SERT => FI MVA ROP

Nartut junioriluokka
Romagna Valley's Electra Glide ERI1 SA PN2 VA-SERT
Wildfinn Carina Cenerentola ERI2 SA PN3

Nartut avoin luokka
Pull Moon Toola Roola ERI1 SA PN1 SERT VSP

Tomorrow is a different day

2011-09-16T18:53:00.000+03:00

Pikkuhiljaa alkaa jännittämään, huomenna olisi nokka kohti Savitaipaleen ryhmänäyttelyä. Agoa on nyt trimmattu moneen otteeseen ja kai se ihan hyvältä näyttää. Enää toivotaan parasta, pitäkää peukut pystyssä. :)

Pikkuinen Ago

Mallikansio

2011-09-05T13:03:00.000+03:00

Viime torstaina käytiin taas mätsärissä. Ago sai isoissa sinisen, eikä sijoittunut, mikä ei järin suurena yllätyksenä tullut. :) Meillä oli kuitenkin kivaa ja poika esiintyi nätisti. Esitin myös Luke-perron, joka sai sinisen ja voitti siniset pennut! BIS-kehässä oltiin sitten viidennet. Pikkuhiljaa esiintyminen ehkä näytti jopa hallitulta, mutta liikkeet vaativat edelleen paljon harjoitusta. :)

Kyllä huomaa ettei musta valokuvaajaa tule :D Rajaus, tausta ja varjot ovat tosi kivat, automaattiasetuksista puhumattakaan. :)

Trimmillä tehty rintakehä? :p

Onko se kuitenkin perro, sillä ei ole häntää?!

Ja varmaan onnistunein seisotuskuva Agosta ikinä.. :D

Eikö niin, että kyllä se sen yhden sertinsä ansaitsisi! Aikataulut eivät ole vielä ilmestyneet, toivottavasti lagotoilla ei tuomarimuutosta ja että kehä olisi heti aamulla tai kaikki kehät suht samoihin aikoihin, muuten mun pitää pyytää joku tuomaan se myöhemmin, jos haluan, että koira liikuu niinkuin se parhaimmillaan liikkuisi.

Kuvia PM-tokosta

2011-09-04T14:51:00.000+03:00

Muutamia kuvia Imatralta tokon piirinmestaruuskisasta. LPKY:n joukkueelle ei kovin kummoista menestystä tullut, mutta Riikka ja parsoni Emma tekivät todella hienoa työtä ja tuloksena erikoisvoittajaluokan pronssi, eli Emma on Kymen Kennelpiirin kolmanneksi tottelevaisin koira. :) Onnea!

Milan luoksetulo

Waaran tyylinnäyte seuraamisesta

Emman hyppymetalli

Emman tunnari

Rohmu ja tassu

Tuuli mukanaan mua kuljettaa

2011-08-31T12:30:00.001+03:00

Työpaikalle tehty läksiäisten kunniaksi mokkapaloja

Kaulaton ja vajaa häntäinen lagotto

♥

Kauhea tappeleminen tämän bloggerin kanssa taas. Voisiko joku viksumpi kertoa, miten saat tehtyä erillisen sivun? Sain jonkun sivun tehtyä, mutten saa sitä näkymään missään?! Ei ymmärrä pieni ihminen.
Huomenna alkaa työttömyys, vaikka lähdenkin heti huomenna Heidin luo hoitamaan koiria. Heidin podhalanskipentukin lähti maailmalle jo, toivottavasti nähdään vielä. :) Agon voisi laittaa kiinteytyskuurille ennen näyttelyä (ja omistajakin voisi ehkä vähän aktiivisemmin harrastaa liikuntaa). Voitaisiin Agon kanssa ruveta harrastamaan metsälenkkejä enemmän. Vapaana liikkuminen olisi kuitenkin tuolle sitä parasta liikuntaa. Raja liian rasituksen ja sopivan määrän välillä on vaan melko häilyvä, ei kuitenkaan ole tarkoitus rikkoa koiraa yhtään enempää. Ehkä se osaa itse sen verta rajoittaa riekkumistaan. :)

Mul on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa

2011-08-29T13:19:00.000+03:00

Kolmen päivän päästä se sitten alkaa, työttömyys. Sopimus nykyisessä työpaikassa päättyy 31.8., eikä ainakaan toistaiseksi ole muualtakaan kuulunut. En myöskään saanut opiskelupaikkaa, joten kohta sitä ollaan aika tyhjän päällä. Katsotaan jos tuota innostuisi Agonkin kanssa treenaamaan enemmän, saisikohan sen Parikkalan kisoihin voivoi-kuntoon? Ehkei, ollaan treenattu ties milloin viimeeksi. Eikai muuten ongelmaa olisi, ruutu, tunnari ja kaukon matka. Seuraamisen vire? Luoksetulo? Paikkamakuu? Liikkeestä istumisen pitäisi sujua.. Hyppynouto ei vaatisi kuin muutaman vahvistamisen, metsku varmaan muutaman sata enemmän. Eli ehkä meillä olisi vielä joskus potentiaalia päästä kisaamaan, jos ohjaajan motivaatio saataisiin kuntoon. Vaan kun ei motivoi treenata, kun ei ikinä tiedä missä kunnossa koira on. Ago ei todennäköisesti kestäisi kisapaikalla odottamista (kun ei meinaa jaksaa treeneissäkään) ja kilpailu ei meille niin tärkeää ole, että terveydellä alettaisiin leikkiä. Ehkä sitten seuraavan kanssa... :)

Muutaman viikon päästä olisi jo se luonnetesti, mielenkiinnolla odotan millaiset hullun paperit Agostini saa. (tai omistaja, joka kuitenkin pyörtyy jännityksestä) Ago ilmoitettu myös yhteen viralliseen näyttelyyn nyt syksyn aikana, match show menestyksen innoittamana, ehkä me juhlitaan uutta muotovaliota vielä joskus..? Kun tottelevaisuusvalio haaveet on nyt haudattu. (jep, haaveilin siitä TVA:sta)

Kuva vuosi sitten olleesta möllitokosta, kuvaaja K. Hölsä

Eli, jos jollakulla on päivisin aikaa treenailla tai vaikka lenkkeillä, niin saapi ottaa yhteyttä. :)

Anna mun nostaa sut pilviin, sillä enkelit tekee niin

2011-08-25T10:43:00.001+03:00

Potkua löytyy taas :)

Käytiin eilen taas missikisoissa, esitin Agon lisäksi espanjanvesikoira Luken. Lukella oli vähän mammaa ikävä, mutta oli perroksi yllättävän reipas, ei se mua tai tuomaria pelännyt, olisi vaan tahtonut omistajan luo. Seisoi siis ihan sievästi, mutta liikkuminen vaatii vielä vähän treeniä. Tuloksena punainen nauha ja päästiin aika pitkälle punaisten pentujen kehässä jatkoon. Ei huono ensi esiintyminen :)
Ago esiintyi luonnollisesti isoissa, saaden punaisen. Viime viikon hulabaloo oli muisto vain, nyt piti välillä tsempata, että Ago jaksoi heiluttaa häntää. :) Punaisten kehässä päästiin sitten jatkoon ja sijoituksillekin, tuloksena siis PUN1 ja menolippu BIS-kehään. Agosta on tullut oikea kehäkettu. :) BIS-kehää odoteltiinkin jokunen tovi, mutta kannatti odottaa, tuloksena BIS4, eli match shown neljänneksi kaunein koira. ♥ BIS-kehässä esiintyminen alkoi jo hiipua, mutta kyllä parhaansa yritti. Ja taas kehuttiin kuinka hyvin liikkuu. :) Töitä sen liikkumisen eteen on kyllä tehtykin!

Tavattiin mätsärissä myös toinen lagotto, jonka omistajalle yritin hätäisesti kiireessä vähän neuvoa trimmaamisesta ja esittämisestä. Esiintyminen sujui ainakin hyvin loppukehässä, sen vähän mitä näin. Harmi ettei enempää ehditty jutustelemaan, toivottavasti en antanut itsestäni kovin töykeää kuvaa. (jos luet tätä, niin laitappa spostia, voidaan katsoa sitä esittämistä ja trimmaamista enemmänkin!)


Luke, joka on keskittynyt korvien kasvattamiseen ♥ Kuvat Johanna Lyijynen

There's something in your eyes

2011-08-24T10:19:00.000+03:00

Unohtui viime kirjoituksessa mainita, että Ago tosiaan kävi silmäpeilattavana.
Makroblepharon oli "kadonnut", lääkäri ei sitä todennut, mutta kyllähän sen luomet repsottaa. :D Sen sijaan saatiin uusi, lagotoille erittäin tyypillinen diagnoosi distichiasis, eli ylimääräisiä ripsiä. Agon ripset olivat hyvin hentoja, vaaleita kikkuroita (mulla heräsi epäilys, etteivät vaan olisi tavallista turkkia), eli eivät vaadi mitään toimenpiteitä. Melkoinen helpotus, mulla oli tietenkin kauhukuvat kaihista yms. Ei sillä, että vähättelisin distichiasista jalostuksen kannalta, mutta Agolle on se hyvin pieni ja merkityksetön juttu noihin lonkkiin verraten.
Ennen peilausta käytin autoa korjaamolla, Ago pötkötteli koko toimituksen kontissa, välillä nousi pää, mutta sitten hävisi taas. Eipä se juuri stressiä repinyt tuostakaan, vaikka pulttimopon ääni ei mikään hiljainen ole. Hieno Lilla ♥

Agostini pienenä poikana ekan sertin ja VSP:n kanssa :)

Tänään taas näyttelemään, saa nähdä meneekö käyttäytymisen osalta paremmin kuin edellisellä kerralla. :)

Show must go on

2011-08-21T12:10:00.000+03:00

Torstaina lähdettiin Agon kanssa vähän extempore match showhun Joutsenoon. Ja kannatti lähteä, Ago repäisi oikein kunnolla voittamalla isot sinisen saaneet, kera kehujen lihaskunnosta ja liikkeistä. BIS-kehässä ei enää sijoituttu, mutta nuo kehut lämmittivät mieltä. Ehkä me suunnataan vielä joskus johonkin viralliseenkin näyttelyyn.. Valiotitteli olisi kuitenkin vain yhdestä sertistä kiinni. Joku voisi kyllä ennen kehään menoa opettaa Agolle tapoja, nytkin liikkuminen oli hyppyhyppyloikkakoikka meinigillä ja tuomari oli niiiiiiin ihana, ettei millään voinut olla pusuttelematta sitä. Ago ei ole selkeästikään jalat maassa tyyppiä..
Ensi viikolla sitten uusi yritys SPL:n alajaoston mätsärissä. :)

2011-08-15T21:20:00.002+03:00

Ulkoasu vaihdettu kesäisempään näin syksyn kunniaksi. :) Josko sitten helmikuussa seuraavan kerran. ;)

Ei pienet naarmut haittaa, ei kukaan huomaa

2011-08-15T20:22:00.000+03:00

Huhhuh, taas olisi lpky:n nuorisojaoksen leiri tältä vuodelta takana päin. Miksihän se tuntuu joka vuosi rankemmalta, onkohan musta tulossa vanha.. ;) Jokatapauksessa ilahduttavaa nähdä nuoria koirakoita, jotka ovat toinen toistaan taitavampia. Kyllä koiraharrastuksella on sen suhteen valoisa tulevaisuus. Kuvia leiristä ei miulta löydy, mutta Leenan blogista voi ainakin käydä kurkkimasta jo nyt, ja eiköhän Veerankin blogiin kuvia lähipäivänä ilmesty.
Myös Ago oli leirillä mukana höntyilemässä ja pääsi se hommiinkin. Viivi otti Agon kanssa tokoa ja voi miten nätisti se tekikään. Myös Linnea pääsi testailemaan Agoa jälkimetässä ja kuulemma hyvin sujui. :)

Tänään käytiin Agon kanssa fyssarilla. Poitsu on ylipäätänsä ollut todella hyvässä kunnossa ja fyssari totesi saman. Jumia oli, mutta se oli odotettavissakin, että lihakset jumiutuu kun liikkuminen ei ole enää pelkkää peitsiä, vaan suurimmaksi osaksi ravia. Hihnassa toki peitsataan jonkin verta, mutta vapaana mennään sujuvaa ravia (tai pupun loikkia..). Kyllä sitä saa olla onnellinen, kun koira on edes verrattain terve. ♥
Keskiviikkona olisi vuorossa sitten silmäpeili, saa nähdä mitä sieltä löytyy. Toivottavasti ei mitään uutta ja ikävää. Kyllä me ollaan sairasteltu jo yhden koiran tarpeiksi.

Ja loppuun kuvia aiheen vierestä ja vähän itse aiheestakin.

Kulta elementissään

Joskus voi käydä näin..

Toinen rakas elementissään ♥

Kyllä se joskus on korkealle hypännyt !

PS. Tuleva Mamma-koira sai viikonloppuna ensimmäisen sertinsä ja oli ROP. ♥
PPS. Me ostettiin kauppakassi (Audi A4 Avant 2.4 V6) ja se on jo rikki.