My universe will never be the same, I'm glad you came

Päivän aikana 8 tuntia autossa istumista, 8 tuntia lentokoneessa istumista, max. 5 tuntia unta ja monen monta pissaista pennun tassua.

Vähän alkuun taustoja... Jokin aika sitten, monen pieleen menneen pentusuunnitelman jälkeen sain työpäivän aikana tekstarin, että nyt olisi Italiassa luovutusikäisiä urospentuja oikeilla purennoilla ja palleilla, että mitäs tehdään. Siitähän se ajatus sitten lähti ja tässä nyt ollaan, kaksi karvakuonoa jaloissa pyörimässä.

Lähdimme eilen Veikon kanssa suoraan töistä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Kauhea kiire oli olevinaan, mutta loppujen lopuksi lentomme oli yli 2 tuntia myöhässä Helsingissä olevan lumimyräkän vuoksi.
Italiaan kuitenkin päästiin ja siellä meitä vastassa oli Francesco, joka toimi ns. välikätenä. Kentällä näimme myös pennut, joita vähän ujostutti, mutta pian hännät vispasivat viimeistä päivää. ♥
Francesco vei ystävällisesti meidät hotellillemme. Ensimmäinen huone, johon meidät ohjattiin, ei kuitenkaan vastannut ihan käsitystämme 3 tähden hotellista. Huoneen kylppäri oli revitty kokonaan alas, vessanpönttö oli ovella vastassa. Respaan valittamaan ja saatiinkin kiva huone, josta oli suoraan käynti sisäpihalle. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa, joskaan ruoka ei juurikaan hurmannut. Omani oli ihan hyvää, mutta Veikon spagetin hajukin oli jo melkoinen elämys. Reipas kepo kuitenkin söi kaiken nurisematta. :D
Palasimme hotellille ja haimme pennut mukaamme. Aluksi oli vähän jänskää, mutta pian oli kyllä kylän pahin ralli päällä, uteliaita olivat kuin mitkä ja toki heti etunenässä sänkyyn kiipeämässä. ;)
Peili kummastutti, yöpöydät toimivat kiipeilytelineinä ja vessanpöntöstä olisi ihan hyvin voinut juoda. Hyvin aktiivisia pikku-lagoton alkuja siis... Ja pissaa riitti, ilta menikin pentujen touhuille hihitellen ja pissaa pyyhkien.

Vespucci

Colombo

Yllä Colombo, alla Vespucci

Nukkumaan käytiin kuitenkin kiltisti ja yö nukuttiin rauhassa, jatkoivat uniaan mun vessassa käynnistä huolimatta ja aamulla löytyi vain kahdet pissat lattialta.
Aamupalan jälkeen laitettiin tavarat kasaan ja Francesco haki meidät lentokentälle. Ilman häntä olisimmekin olleet hukassa, koirien paperit olivat kyllä kunnossa, mutta paikkojen kanssa piti vähän pelailla, emme olisi saaneet istua vierekkäin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme turvatarkastuksiin, missä paljastui "iloinen" yllätys. :D Colombo oli voinut pahoin ja oli yltäpäältä kuolassa ja oksennuksessa. Lentokentän virkailijoiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset, varsinkin kun kantolaukku juuttui linjalle ja yksi virkailijoista joutui työntämään sen läpivalaisukoneeseen. :D Mitään erikoista ei ilmeisesti löytynyt, joten päästiin odottelemaan lentoamme ja putsaamaan pentuja. Pennut saivat odotellessa olla remmeissä poissa kantolaukuista ja tapasivat mm. lapsen. Sekä lapsi että pennut käyttäytyivät hyvin. :)
Lentokoneessa pääsimme Veikon ja pentujen kanssa vierekkäisille paikoille, vaikka Italian päässä siitä jotain valittelivatkin, Finnairin lentoemännät olivat oikein mukavia ja saimme istua rauhassa viimeisessä rivissä. :)
Pennut olivat koko lennon kiltisti, mitään ääniä ei kuulunut, vaikka meno välillä melko pomppuista olikin. Ja uskokaa pois, sen olemme oppineet, että ääntä näistä lähtee, kun niin haluavat! :D
Helsinki-Vantaan kentällä emme joutuneet edes mihinkään erikoistoimenpiteisiin vaan pääsimme suoraan lähtemään. Johanna vei meidät lentokentältä parkkipaikalle ja sai samalla viime keväänä lainaamani lentoboksin takaisin. Silloin kun sitä ei tarvittu ja nytkin pennut olivat tarpeeksi pieniä lentääkseen matkustamossa. Kiitos Johannalle kyydistä, taisi hänkin ihastua pieniin pissitassuihin. ♥
Kotimatka Lappeenrantaan sujui hyvin, pennuille uni maittoi (tai sitten olivat muuten vaan ihan hiljaa) ja selvisimme vain parilla pysähdyksellä.


Kotona pennut joutuivat heti ensimmäiseksi pesulle, eivätkä pikkuiset olleet moksiskaan vedestä, amme vain oli vähän jännä.
Pennut olivat heti kuin kotonaan ja ilta onkin mennyt pentuja ihastellessa ja pissiä siivotessa, ihan uskomaton määrä sitä lähteekin kahdesta riiviöstä. Leikki ja ruoka maistuu, ulkona kuljetaan rinta rottingilla ja häntä pystyssä. Pentujen sopeutumiskyky on uskomaton, pari päivää sitten ne eivät todennäköisesti olleet nähneetkään hihnaa, autoa saati sitten lentokonetta. Silti ne eivät reagoi mihinkään erityisen pelokkaasti, alussa saattavat olla ujoja, mutta rohkaistuvat nopeasti. Vespucci on näillä näkymin rohkeampi ja Colombo ujompi, ei sekään kuitenkaan missään nimessä arka. Saa nähdä kumpi meille jää ja kumpi jatkaa tutkimusmatkaansa Tampereen suuntaan. :)

Paras nukkumapaikka on löytynyt:

 

 

 

 

 

 

Magnustit unten mailla ♥