Meidän kevät aloitettiin pentuprojektilla, Rillan aloitettua juoksunsa viimein, lähes 3 kuukautta odotettua myöhemmin. Astutus tapahtui onnistuneesti kahteen otteeseen huhtikuussa ja siitä alkoikin pitkä odotus. Rillalla ja Kaapolla kohtasivat kemiat hienosti, Rilla tuntui olevan enemmän kuin tyytyväinen sulhaseensa.
Nopeasti Rilla alkoi osoittaa merkkejä tiineydestä, eikä sitä ollut lopulta tarve edes ultrata. Ruokahalu sillä oli erinomainen koko tiineyden ajan, kuinkas muuten.
Jos olemme muutenkin Terhin kanssa aktiivisesti yhteyksissä, nyt pentuprojektin ajan olemme päivittäin useita kertoja viestitelleet puolin ja toisin Rillan voinnista. Kuitenkin kun viikko sitten lauantaina Terhi illalla yhdeksän jälkeen soitti, aavistin ettei nyt ole kaikki kohdillaan. Vuorokausia oli tässä vaiheessa 61. Aavistus osui valitettavasti oikeaan, Rilla oli yhtäkkiä alkanut vuotaa vihreää limaa ja he olivat nyt kiireen vilkkaa matkalla Hattulan eläinsairaalaan. Odottelin hetken itse kotona, ennenkuin päätin viedä Rossin ja Unon takaisin vanhemmilleni ja lähteä myöskin kohti Hattulaa.
Terhiltä tuli viesti, että Rilla joutuu leikkaukseen ja odotettavissa oli, että ainakin yksi pennuista on menehtynyt ja nyt tukkona muille.
Pitkään oli piinaavan hiljaista. Viimein tuli viesti, että Rillis ja kaikki kahdeksan pentua ovat hengissä ja kaikki näyttäisi olevan hyvin. Päädyin ajamaan suoraan Ruutanaan Terhin luokse, kun kerran matkaan oltiin lähdetty. Kun perille pääsin, vastassa oli hieman väsynyt, mutta hyvinvoiva Rilla ja hetken päästä myös pennut tulivat perässä. Pentujen jakauma on 3 urosta ja 5 narttua.
Rilla osoitti erinomaisia äidinvaistoja heti, sektioinnista huolimatta. Se imetti pentuja jo yöllä useaan otteeseen, minun ja Terhin toki vahtiessa että kaikki menee hyvin. Missään vaiheessa Rillis ei osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta pentuja kohtaan, vaikka se onkin tyypillistä sektioiduille nartuille aluksi. Toki se ei osannut vielä itse pentuja pissattaa, mutta oli kuitenkin äärimmäisen kiinnostunut ja huolissaan pennuista, jos ne pitivät ääntä.
Parin tunnin katkonaisilla unilla lähdin itse käymään erkkarissa Zetan kanssa (mistä voit lukea edellisestä postauksesta). Iltapäivällä takaisin tullessani Rilla oli jo laatikossa pentujen kanssa ja hoiti niitä suurella rakkaudella. ♥
Nyt pennut ovat jo viikon ikäisiä ja Terhi päivittäin kertoo kuinka hienoja pikkuisia kaikki ovat ja miten kaikinpuolin erinomainen emä Rillis pennuilleen on. ♥ Valitettavasti Rillan kohtu kuitenkin vaurioitui sektiossa siten, etten itse aio sitä enää jalostukseen käyttää. Tämän vuoksi etsinkin nyt yhdelle narttupennuista yhteistyökykyistä sijoituskotia. Kodin tulisi mieluusti olla noin 200km etäisyydellä Lappeenrannasta. Tärkeintä kuitenkin on, että pentu pääsee hyvään kotiin, jonka kanssa yhteistyö on joustavaa, sujuvaa ja mutkatonta. Kodin olisi hyvä olla kiinnostunut turkinhoidosta eikä harrastamisestakaan haittaa ole. Kodin tulisi myös ymmärtää millaista vastuuta ja joustoa sijoituskoiran haltijana oleminen vaatii. Siksi olisikin hyvä, että kodilla olisi jo aiempaa koirakokemusta ja mahdollisesti myös kokemusta sijoituskoirista joko itsellään tai lähipiirissä. Mikäli vaatimuslistan jälkeen edelleen koet, että voisit olla etsimäni koti pikku prinsessalle, otathan yhteyttä jenni.heikkinen@hotmail.com .
Mikäli pentuspämmi kiinnostaa enemmänkin, otathan meidän instagramin seurantaa @life_with_lagottos
Pentujen viralliset kuvat tulevat niiden omalle sivulle, jonka löydät yläpalkin "Come Se G-pennut"-osiosta, mutta erilaisia tilannekuvia pyrin jakamaan tänne blogitekstien puolelle.
Kommentit
Lähetä kommentti