Vuosi ja kokonainen vuosikymmen lähenee loppuaan. Viimeiseen vuoteen on mahtunut monenmoista, siitäkin huolimatta että työt ja opiskelut vievät leijonan osan arjestani. Nyt helpotusta on kuitenkin tiedossa aivan oven takana, kun vuoden alussa aloitan neljä kuukautta kestävän opintovapaan, jonka aikana on tarkoitus saattaa opinnot hyvälle mallille joulukuun valmistumista ajatellen. Mitä ihmettä sitä kaikella sillä vapaa-ajalla tekeekään. :)
 |
| © Venla |
Päällimmäisenä tästä vuodesta jäi tottakai mieleen Rillan pennut. Kaikki kahdeksan ovat aktiivisia koiranalkuja, jotka ovat tuoneet omistajilleen paljon iloa ja hieman harmaita hiuksia. Sijoittamani narttu Frida on aloittanut haltijansa Venlan kanssa tokon alkeet ja laji on tainnut viedä mennessään. Frida kävi myös välikuvilla ja lonkat näyttivät oikein kauniilta, joten senkin puoleen kaikki ovet ovat avoinna parivaljakolle.
Kesällä minulle myönnettiin kennelnimi Life with. Vielä en ole täysin varma ryhdynkö koskaan kasvattamaan, mutta suunnitelmia sillä saralla toki on.
 |
| © Laura |
Uno aloitti näyttelyuransa käyden viisi näyttelyä neljässä eri maassa. Kaikista viidestä näyttelystä erinomainen, lisäksi 3 SA:ta; Norjan erkkarin junioriluokan voitto, PU3 vara-sertillä ja nyt viimeisimpänä kävimme Virossa Tarton kahdessa inttinäyttelyssä, joissa Uno oli molempina päivinä VSP serttien ja cacibien kera. Samaisessa näyttelyssä Rillis teki pentujen jälkeen paluun kehiin ollen tupla ROP. Myös Rillalle saatiin viimein cacib-kello tikittämään. Matkaseuramme Fuga oli PN2 molempina päivinä ja tuli junnuvalioksi. Erityisen ilahduttavaa oli toki se, että kummankaan päivän tuomari ei ollut eri-automaatti, vaan tulokset piti oikeasti ansaita vaikka Baltiassa oltiinkin. Lisäksi nartuissa oli useampi, hieno osallistuja.
 |
| © Laura |
 |
| © Laura |
Rilla kävi myös veljensä Fidon kanssa lagottojen rallytokon rotumestaruuskilpailuissa. Molemmille hyväksytty tulos, Fidolle ensimmäinen avoimesta ja Rilla puolestaan sinetöi RTK1-tittelin. Vuodelle 2020 onkin tavoitteena päästä kisaamaan vähän aktiivisemmin.
Unon kanssa olemme harrastelleet vuoden aikana agilitya omaksi iloksi, ilman kisatavotteita. Rossi on nauttinut lähinnä mielenvirkistystreeneistä ja lukuunottamatta metsälenkillä Rillan kanssa sattuneen törmäyksen aiheuttamaa ontumista ja PomPom voinut hyvin ja kasvattaa edelleen tukkaansa. Syksyllä Rossi täytti jo 8 vuotta, katsotaan innostunko ilmoittamaan sen veteraaniluokkaan johonkin näyttelyyn.
Toivottavasti uusi vuosikymmen tuo tullessaan paljon hauskoja reissuja, ohittamattomia mahdollisuuksia ja ennenkaikkea ikimuistoisia hetkiä ystävien ja koirien parissa.
ps. terkkuja Lauralle, toiveisiisi on vastattu :D
Kommentit
Lähetä kommentti