Osallistuimme tänään Rossin kanssa Juha Kareksen (kennel Chic Choix ) näyttelykoulutukseen Taipalsaarella. Kyseessä oli LPKY:n näyttelykouluttajien koulutus, mutta mukaan oli mahtunut muutama ulkopuolinenkin.
Kares on henkilö, joka jakaa mielipiteitä. Osa suorastaan jumaloi, osa inhoaa ylitse kaiken ja osa suhtautuu tietyin varauksin. Itse tunnustan kuuluvani jälkimmäiseen kategoriaan. Hänellä on paljon sellaisia kasvatukseen liittyviä asioita, mitkä allekirjoitan, sitten on joitakin, mistä olemme hyvinkin erimieltä. Toki, en ole kasvattanut 30 vuotta, eikä minulta ole lähtenyt yli 1000 pentua, oikeastaan en ole kasvattanut yhtä ainutta pentuetta. Mutta kymmenessä vuodessa on jonkinlaisen käsityksen koiraharrastuksesta saanut ja siihen pohjaan omat mielipiteeni. Ehkä suurin ero meidän näkemyksissä tulee siinä, että minä haen jokseenkin toisentyyppistä koiraa, Kareksen saadessa säväreitä ylväästi kehässä esiintyvistä koirista. Tietenkin hyvin esiintyvä koira on aina ilo silmälle, mutta esim. Rossi on otettu silmällä pitäen muita koiraharrastuksia, jos olisin halunnut ennenkaikkea näyttelykoiran, olisin ottanut pennun aivan muualta.
Päivä aloitettiin käytännönharjoitteilla, puolessa välissä pidettiin luento ja iltapäivällä taas harjoiteltiin koirien kanssa.
Luennoitsijana Kares on mukaansatempaava, yli 30 vuodessa on kertynyt tarinoita kerrottavaksi. ;) Tämä tarkoittaa myös sitä, että välillä karattiin aiheesta oikein urakalla, mutta yleensä parhaat keskustelut käydäänkin vähän asian vierestä...
Luennossa painotettiin tällä kertaa pennun valintaa, se rohkein ja vahvoin pentu on myös paras näyttelykoira. Pennun tulee olla silmiinpistävä, hyvän näyttelykoiran erottaa pentulaatikosta viidessä sekunnissa. Tästä olen samaa mieltä, "Sen Oikean" tunnistaa kyllä välittömästi, oli kyseessä näyttelykoira tai harrastuskoira.
Samaa mieltä olin myös siitä, että keskenkasvuista (yleensä nuortenluokan) koiraa, ei kannata turhaan juoksuttaa monessa näyttelyssä hakemassa huonoja arvosteluja vaan parempi on odottaa että koira kehittyy edukseen ja kiertää sitten kun se on valmis. Tämä on jo ihan taloudellinenkin juttu, ei ole fiksua ajaa 200km yhteen suuntaan saadakseen EH:n ja arvostelun jossa lukee kutakuinkin "Hieni koira, joka tarvitsee kuitenkin aikaa kehittyäkseen edukseen".
Kares myös sanoi, että usein koirat, varsinkin nartut, voivat kiertää vain 20-30 näyttelyä ja sitten niiltä lopahtaa into, eikä tietenkään innotonta koiraa kannata kehissä juoksuttaa. Voisiko tämä kuitenkin olla enemmän koulutuskysymys, jos koiran opettaa esiintymään ja rakastamaan sitä hommaa, niin uskoisin että silloin se jaksaa myös kisata kauemmin?
Kun näyttelypaikalle saavutaan ja ollaan hieman jännityksissä ja hermostuneita, kannattaa hetki hengähtää ja keskittyä, ennenkuin ottaa koiran autosta, häkistä tms. Muutama syvä hengenveto, jotta itse rauhoittuu, koska koirahan lukee ihmistä kuin avointa kirjaa.
Tuomari arvostelee koirat ja laittaa ne järjestykseen jo siinä kohtaan kun ne ensimmäisen kerran kehään tulevat. Siksi ensivaikutelma on todella tärkeä!
Odottaessa koirat voivat olla rennommin, kuitenkin silloinkin siististi ja edukseen. Mutta näyttelypönötyksessä ei siis tarvitse olla.
Kuitenkin kun luokan edellisen koiran arvostelu on loppusuoralla, tulee itse olla valmiina odottamassa.
Yksilösuorituksessa mennään koiran mukaan, hyvälle liikkujalle annetaan mahdollisuus näyttää hienoja liikkeitään, huonon liikkujan kanssa tehdään pienemmät liikkeet (eli edestakaisin ja kolmio).
Kares tahtoo koiran liikkuvan handlerin edellä ylväästi. Sen voi opettaa hänen mukaansa parilla tavalla, avustajan kanssa tai lelun/namin kanssa.
Avustajan kanssa homma menee kuten kuvassa näkyy, avustaja juoksee koiraa karkuun lelun/namin kanssa, koira menee perässä ja oppii "haluamaan eteenpäin".
Rossille on sama opetettu lelulla, kun mennään eteenpäin, lelu heitetään eteen ja se saa rynnätä sen perään.
Kun tullaan esim. edestakaisin liikkeessä tuomarin luokse, muistetaan jättää riittävästi välimatkaa, pari metriä on yleensä hyvä. Muuten tuomari näkee koirasta vain selän.
Kares myös kannusti vapaasti esittämiseen, jossain kohtaa arvostelua olisi hyvä aina näyttää että "tämä koira osaa seisoa myös omilla jaloillaan". Yleensä hyvä kohta on yksilöliikkeiden jälkeen. Tässäkin etäisyys on avainasemassa, näyttää tyylikkäämmältä kun handleri on vaikkapa metrin päässä koiran edessä, kuin suoraan edessä. Koiran linjatkin pääsevät näin enemmän edukseen, kun sen ei tarvitse tapittaa niin ylös. Vapaasti seisottessa etujalkojen asento on tärkeämpi kuin takajalkojen, koiran tulee seisoa tukevasti, etujalat tarvittavan takana.
Ja muistakaa hymyillä siellä kehässä ja näyttää siltä, että haluatte voittaa. ;)
Itse en oikein saanut mitään uutta irti koulutuksesta, eikä Kares meihin osaaviin juuri panostanutkaan. Sen sijaan mukana olleille aloittelijoille ja Kareksen oman rodun harrastajille (bernit) näytettiin tarvittessa kädestä pitäen mm. vapaasti seisottamisen saloja, mikä oli hienoa. :)
Rossin rungonpituus ongelmaan sain vain yhden neuvon, seisota se vinossa. Tämä oli jo mulla tiedossa.
Rompposen liikkeet saivat paljon kehuja ja onhan se uskomaton liikkuja. Tänään varsinkin oli draivi päällä, pystyin antamaan hihnan mitan matkaa ja Roms painoi menemään. Wau.
Rossi veti taas "hyi mies"-hepulit. Sen käytös on kuitenkin tavallaan muuttunut. Nyt ahdisti vain kun Juha kiinnitti huomiota Rossiin. Muuten hän sai seisoa vieressä, puhua, kävellä mitä vain, eikä Rossi ollut moksiskaan. Ja antoi Rossi nytkin koskea, mutta inho paistoi maneesin toiseen päähän asti. Lisäksi, heti kun Juha ei enää "uhannut" koiraa, Rossi vapautui ja heilutti häntää. Ennen nuo tilanteet jäivät päälle, mutta nyt ei mitään viitteitä sellaiseen.
Kaiken kaikkiaan kiva päivä, hyvää seuraa ja Juha on hauska persoona. Kiitos järjestäjille, toivottavasti saadaan ensi vuonnakin jotain kivaa koulutusta. :)
Kares on henkilö, joka jakaa mielipiteitä. Osa suorastaan jumaloi, osa inhoaa ylitse kaiken ja osa suhtautuu tietyin varauksin. Itse tunnustan kuuluvani jälkimmäiseen kategoriaan. Hänellä on paljon sellaisia kasvatukseen liittyviä asioita, mitkä allekirjoitan, sitten on joitakin, mistä olemme hyvinkin erimieltä. Toki, en ole kasvattanut 30 vuotta, eikä minulta ole lähtenyt yli 1000 pentua, oikeastaan en ole kasvattanut yhtä ainutta pentuetta. Mutta kymmenessä vuodessa on jonkinlaisen käsityksen koiraharrastuksesta saanut ja siihen pohjaan omat mielipiteeni. Ehkä suurin ero meidän näkemyksissä tulee siinä, että minä haen jokseenkin toisentyyppistä koiraa, Kareksen saadessa säväreitä ylväästi kehässä esiintyvistä koirista. Tietenkin hyvin esiintyvä koira on aina ilo silmälle, mutta esim. Rossi on otettu silmällä pitäen muita koiraharrastuksia, jos olisin halunnut ennenkaikkea näyttelykoiran, olisin ottanut pennun aivan muualta.
Päivä aloitettiin käytännönharjoitteilla, puolessa välissä pidettiin luento ja iltapäivällä taas harjoiteltiin koirien kanssa.
Luennoitsijana Kares on mukaansatempaava, yli 30 vuodessa on kertynyt tarinoita kerrottavaksi. ;) Tämä tarkoittaa myös sitä, että välillä karattiin aiheesta oikein urakalla, mutta yleensä parhaat keskustelut käydäänkin vähän asian vierestä...
Luennossa painotettiin tällä kertaa pennun valintaa, se rohkein ja vahvoin pentu on myös paras näyttelykoira. Pennun tulee olla silmiinpistävä, hyvän näyttelykoiran erottaa pentulaatikosta viidessä sekunnissa. Tästä olen samaa mieltä, "Sen Oikean" tunnistaa kyllä välittömästi, oli kyseessä näyttelykoira tai harrastuskoira.
Samaa mieltä olin myös siitä, että keskenkasvuista (yleensä nuortenluokan) koiraa, ei kannata turhaan juoksuttaa monessa näyttelyssä hakemassa huonoja arvosteluja vaan parempi on odottaa että koira kehittyy edukseen ja kiertää sitten kun se on valmis. Tämä on jo ihan taloudellinenkin juttu, ei ole fiksua ajaa 200km yhteen suuntaan saadakseen EH:n ja arvostelun jossa lukee kutakuinkin "Hieni koira, joka tarvitsee kuitenkin aikaa kehittyäkseen edukseen".
Kares myös sanoi, että usein koirat, varsinkin nartut, voivat kiertää vain 20-30 näyttelyä ja sitten niiltä lopahtaa into, eikä tietenkään innotonta koiraa kannata kehissä juoksuttaa. Voisiko tämä kuitenkin olla enemmän koulutuskysymys, jos koiran opettaa esiintymään ja rakastamaan sitä hommaa, niin uskoisin että silloin se jaksaa myös kisata kauemmin?
Kun näyttelypaikalle saavutaan ja ollaan hieman jännityksissä ja hermostuneita, kannattaa hetki hengähtää ja keskittyä, ennenkuin ottaa koiran autosta, häkistä tms. Muutama syvä hengenveto, jotta itse rauhoittuu, koska koirahan lukee ihmistä kuin avointa kirjaa.
Tuomari arvostelee koirat ja laittaa ne järjestykseen jo siinä kohtaan kun ne ensimmäisen kerran kehään tulevat. Siksi ensivaikutelma on todella tärkeä!
Odottaessa koirat voivat olla rennommin, kuitenkin silloinkin siististi ja edukseen. Mutta näyttelypönötyksessä ei siis tarvitse olla.
Kuitenkin kun luokan edellisen koiran arvostelu on loppusuoralla, tulee itse olla valmiina odottamassa.
Yksilösuorituksessa mennään koiran mukaan, hyvälle liikkujalle annetaan mahdollisuus näyttää hienoja liikkeitään, huonon liikkujan kanssa tehdään pienemmät liikkeet (eli edestakaisin ja kolmio).
Kares tahtoo koiran liikkuvan handlerin edellä ylväästi. Sen voi opettaa hänen mukaansa parilla tavalla, avustajan kanssa tai lelun/namin kanssa.
Avustajan kanssa homma menee kuten kuvassa näkyy, avustaja juoksee koiraa karkuun lelun/namin kanssa, koira menee perässä ja oppii "haluamaan eteenpäin".
Rossille on sama opetettu lelulla, kun mennään eteenpäin, lelu heitetään eteen ja se saa rynnätä sen perään.
Kun tullaan esim. edestakaisin liikkeessä tuomarin luokse, muistetaan jättää riittävästi välimatkaa, pari metriä on yleensä hyvä. Muuten tuomari näkee koirasta vain selän.
Kares myös kannusti vapaasti esittämiseen, jossain kohtaa arvostelua olisi hyvä aina näyttää että "tämä koira osaa seisoa myös omilla jaloillaan". Yleensä hyvä kohta on yksilöliikkeiden jälkeen. Tässäkin etäisyys on avainasemassa, näyttää tyylikkäämmältä kun handleri on vaikkapa metrin päässä koiran edessä, kuin suoraan edessä. Koiran linjatkin pääsevät näin enemmän edukseen, kun sen ei tarvitse tapittaa niin ylös. Vapaasti seisottessa etujalkojen asento on tärkeämpi kuin takajalkojen, koiran tulee seisoa tukevasti, etujalat tarvittavan takana.
Ja muistakaa hymyillä siellä kehässä ja näyttää siltä, että haluatte voittaa. ;)
 |
| Lujaa mennään! |
Itse en oikein saanut mitään uutta irti koulutuksesta, eikä Kares meihin osaaviin juuri panostanutkaan. Sen sijaan mukana olleille aloittelijoille ja Kareksen oman rodun harrastajille (bernit) näytettiin tarvittessa kädestä pitäen mm. vapaasti seisottamisen saloja, mikä oli hienoa. :)
Rossin rungonpituus ongelmaan sain vain yhden neuvon, seisota se vinossa. Tämä oli jo mulla tiedossa.
Rompposen liikkeet saivat paljon kehuja ja onhan se uskomaton liikkuja. Tänään varsinkin oli draivi päällä, pystyin antamaan hihnan mitan matkaa ja Roms painoi menemään. Wau.
Rossi veti taas "hyi mies"-hepulit. Sen käytös on kuitenkin tavallaan muuttunut. Nyt ahdisti vain kun Juha kiinnitti huomiota Rossiin. Muuten hän sai seisoa vieressä, puhua, kävellä mitä vain, eikä Rossi ollut moksiskaan. Ja antoi Rossi nytkin koskea, mutta inho paistoi maneesin toiseen päähän asti. Lisäksi, heti kun Juha ei enää "uhannut" koiraa, Rossi vapautui ja heilutti häntää. Ennen nuo tilanteet jäivät päälle, mutta nyt ei mitään viitteitä sellaiseen.
Kaiken kaikkiaan kiva päivä, hyvää seuraa ja Juha on hauska persoona. Kiitos järjestäjille, toivottavasti saadaan ensi vuonnakin jotain kivaa koulutusta. :)
Kommentit
Lähetä kommentti