Life with Lagottos -Blogi

Hae tästä blogista

Kävelevä lumipallo

päiväys: tammikuuta 26, 2009

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Joskus sitä miettii, miten helppoa olisi omistaa lyhytkarvainen koira:

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Vai onko kuitenkin? Eli turkinhoitopostaus :) Silloin kun Agostinia hankimme, lagottoa mainostetiin sen helppohoitoisella turkilla, joka ei takkuunnu ja jota ei tarvitse harjata. Onneksi tätä "myyntikikkaa" ei enää käytetä, koska turkki vaatii työtä pysyäkseen kauniina ja hyväkuntoisena. Alkuun siis kaikki tarvittava. Edessä takunavaaja, ohennussakset, trimmaussakset ja kampa, joka on pappani peruja. Taaempana karstat, iso ja pieni, Ice on Ice harjausneste, kynsisakset, vettä suihkepullossa, tassusakset ja lahjuksia. ;) Kuvasta puuttuu villakoirakampa ja Plush Puppyn harjausneste, joka voittaa tuon Ice on Icen vastaavan tuotteen 6-0. Plush Puppyn saatavuus Suomessa on vain vähän kehno ja oma Cruftsista ostamani on loppu. Itse tykkään aloittaa turkin hoitamisen takapäästä, reisistä. Meillä turkinhoito hoidetaan lattialta käsin, itselle sohvatyyny persuksen alle ja koira jalkojen väliin. Trimmaus toki suoritetaan pöydällä. Reisi auki karstattuna (isolla karstalla),

"Täytyy näyttää siltä että haluaa voittaa"

Osallistuimme tänään Rossin kanssa Juha Kareksen ( kennel Chic Choix ) näyttelykoulutukseen Taipalsaarella. Kyseessä oli LPKY:n näyttelykouluttajien koulutus, mutta mukaan oli mahtunut muutama ulkopuolinenkin. Kares on henkilö, joka jakaa mielipiteitä. Osa suorastaan jumaloi, osa inhoaa ylitse kaiken ja osa suhtautuu tietyin varauksin. Itse tunnustan kuuluvani jälkimmäiseen kategoriaan. Hänellä on paljon sellaisia kasvatukseen liittyviä asioita, mitkä allekirjoitan, sitten on joitakin, mistä olemme hyvinkin erimieltä. Toki, en ole kasvattanut 30 vuotta, eikä minulta ole lähtenyt yli 1000 pentua, oikeastaan en ole kasvattanut yhtä ainutta pentuetta. Mutta kymmenessä vuodessa on jonkinlaisen käsityksen koiraharrastuksesta saanut ja siihen pohjaan omat mielipiteeni. Ehkä suurin ero meidän näkemyksissä tulee siinä, että minä haen jokseenkin toisentyyppistä koiraa, Kareksen saadessa säväreitä ylväästi kehässä esiintyvistä koirista. Tietenkin hyvin esiintyvä koira on aina ilo silmälle, mu

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia

Tammikuussa Rillan veljen, Fidon, omistaja Minttu alkoi taivutella minua lähtemään näyttelyihin ulkomaille. Tuumasta toimeen ja kohteeksi valikoitui huhtikuun viimeisen viikonlopun kaksi kansallista näyttelyä Rakveressa. Ajattelimme ettei paikalle montaa lagottoa ilmoittaudua koska vain muutamaa viikkoa aiemmin oli tittelinäyttely Tallinnan voittaja eikä Eestin voittajaankaan pitkä aika ole. Ja oikeassa olimme, paikalle oli ilmoittautunut 3 lagottoa, Fido, Rillis ja valionarttu. Reissuun lähdettiin perjantaina päivälaivalla. Tallinnasta hurautimme Latvian rajalle SuperAlkoon hakemaan evästä Mintun ylppäreihin ja meidän pihan rakennustalkoisiin. Myöhään illalla saavuimme Järvajoen kylään majataloomme. Seuraavana aamuna edessä olikin lievä järkytys, kun selvisi että koirien tassujen pesu oli käytännössä mahdotonta. Kylpyhuoneen suihku oli mallia uimahalli, siinä ei ollut laisinkaan käsisuihkua ja vettä tuli vain hetken kerrallaan. Noh, lagoton kuuluukin olla metsäläisen näköin

Sisällön tarjoaa Blogger

Teeman kuvien tekijä: Jason Morrow