Perjantaina siis lähdettiin aamusella Sarin & koirien (Ago, Iita, Raisa) kanssa ajelemaan kaikessa rauhassa kohti Oulua. Matkaan meni pydähdyksineen 7½ tuntia. Oulussa käytiin ensin kasaamassa teltta näyttelyalueelle. Muutaman kerran senkin joutui tekemään ennenkuin onnistui. ;) Sitten ei muuta kuin kimpsut, kampsut ja koira Sarin autosta Veikon autoon ja kämpille.
Noh, jottei menisi liian helpoksi tämä näyttelyissä käyminen, niin Ago sitten päätti (no ei ehkä sentään päättänyt..) sekoittaa mahansa. Oli kuulkaa mukavaa pestä koiran pa*kaista takapuolta vessassa jossa ei ollut valoja. :D Kaiken hyvän lisäksi kupit olivat jääneet Sarin autoon, joten Ago söi lattialta ja joi ämpäristä. :D
Aamulla suunta oli Shellin kautta näyttelyalueelle. Auto saatiin onneksi lähelle ja me päästiin Sarin kanssa helpolla kun kepo (=kennelpoika) raahasi häkit ja muut tavarat. :D
Sitten alkoikin itkuvonkuparkujännitys allekirjoittaneella, Agon kehä kun oli heti ensimmäisenä. Avoimessa luokassa kilpaili 4 urosta. Lagottojen tuomari oli Janiki Steinbock, Israel. Tosin kyseinen täti puhui oikein sujuvasti Suomea ja oli varsin tiukka. Ago sai H:n, osaksi syystä, osaksi mun mielestä ei. Kehui päätä, rintakehää, häntää ja turkkia.. Sitä turkkia, mitä mä kammosin niin kovin. ;) Koosta ei sanonut mitään.. Oon varmaan aina sanonut, että itken jos Ago saa H:n. No höpöhöpö näköjään, eipä tuo oikeastaan tuntunut missään. Jos olisin tiennyt että tuomari onkin tavallaan suomalainen, olisin perunut ilmottautumisen, mutta eipä voi mitään. :)
Odotellessa voi ottaa rennosti:
Sitten sitä odoteltiinkin käppänöitä ja junnuja, jotka olivat molemmat myöhässä. Käppänöissä esittämäni Raisa sai H:n tuomarin pitkän mietinnän jälkeen. Iitalla meni aavistuksen paremmin, EH4. :)
Junnuissa kilpailin Agon kanssa ja mielestäni suoritus oli ihan jees, tosin tällä kertaa emme päässeet jatkoon. Me pidettiin kivaa kehässä ja se oli pääasia.
Parin edellisen yön lyhyet yöunet ja pitkä näyttelypäivä verottivat tätä maailmanmatkaajaa sen verta, että olin kuulemma seitsemän aikoihin simahtanut ekan kerran.. Välillä olin herännyt ja sitten nukahtanut taas. Todella vieraanvaraista siis. :D
Sunnuntaina aamulla taas lähtö näyttelyalueelle. Nyt auton joutui jättämään jonnekin hornan tuuttiin ja kiltti kepo raahasi kärryjä mun ja Sarin taluttaessa koiria. :D
Nyt ensimmäisenä olivat vuorossa käppänät. Esitin taas Raisan, joka saikin erinomaisen. Myös Iitallekin saatiin erinomainen ja molemmat saivat epäviralliset luokkasijoitukset ERI5 & ERI6. Onnea Sari!
Käppänä kehältä saikin juosta kauheaa vauhtia lagottokehällä, missä olikin kuitenkin vielä keskari snautserit kesken. Itse kukin alkoi olla väsymyksestä ja muusta hieman hysteerisiä ja jutut olivat sen mukaisia. Pahoittelut kaikille, ketkä joutuivat kärsimään, toivottavasti ei tullut pysyviä traumoja !
Sunnuntaina lagotoilla tuomarina oli Maria Ceccarelli, Italiasta. Kyseisessä tätissä oli ilmeisesti jotain äärimmäisen pelottaa, sillä uroksista 2 lukuunottamatta kaikki muut väistivät enemmän tai vähemmän. Ja tarvitseeko edes mainita, että Ago ei kuulunut näihin väistäjiin... Lagotoilla oli myös harjoitusarvostelija.
Avoimessa luokassa olivat samat urokset kuin edellisenäkin päivänä. Sen mitä kuulin Agon arvostelusta, tuomari vain haukkui sitä. Ago myös mitattiin ja häntä heilui tässäkin vaiheessa, vaikka eipä tuota mittaamista ole mitenkään erityisemmin harjoiteltu. Agosta kaikki on vaan niin superkivaa. Ihme kyllä pysyi ihan hyvin paikallaan kun tuomari ja harkkari tutkivat. Vähän enemmän takapään kohdalla liikkui, mutta johtuisikohan sekin mahdollisista jumeista? Ja sattuipa mulle pikku mokakin.. Tuomari kysyi ikää ja mä vastasin sen enempää ajattelematta 2... Jäi vissiin päälle sieltä käppänäkehältä.. :D Noh mun ihmeeksi ja iloksi Ago sai kuitenkin EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi! Arvostelu oli kyllä äärimmäisen huono, hyvää ei ole kuin purenta, häntä ja turkki (taas). Päästä ja luonteesta esim. ei mitään mainintaa... Noh, me oltiin tästäkin superiloisia !
Päivän ja Oulun reissun päätti junnukehä, jossa kisasin Iitalla. Molemmat oltiin jo väsyneitä, mutta ei se Sarin mukaan hirveältä näyttänyt. Tälläkään kertaa emme päässeet sijoille. :)
Vaikka menestys ei ollutkaan kummoista, jäi mulle oikein hyvä fiilis reissusta! Hyvä seura, parempi mieli! Kiitos Sari, Susanna ja Veikko!
Ja olkaa ylpeitä, kerrankin melkonen selitys näyttelyreissusta, hyvä minä!
Noh, jottei menisi liian helpoksi tämä näyttelyissä käyminen, niin Ago sitten päätti (no ei ehkä sentään päättänyt..) sekoittaa mahansa. Oli kuulkaa mukavaa pestä koiran pa*kaista takapuolta vessassa jossa ei ollut valoja. :D Kaiken hyvän lisäksi kupit olivat jääneet Sarin autoon, joten Ago söi lattialta ja joi ämpäristä. :D
Aamulla suunta oli Shellin kautta näyttelyalueelle. Auto saatiin onneksi lähelle ja me päästiin Sarin kanssa helpolla kun kepo (=kennelpoika) raahasi häkit ja muut tavarat. :D
Sitten alkoikin itkuvonkuparkujännitys allekirjoittaneella, Agon kehä kun oli heti ensimmäisenä. Avoimessa luokassa kilpaili 4 urosta. Lagottojen tuomari oli Janiki Steinbock, Israel. Tosin kyseinen täti puhui oikein sujuvasti Suomea ja oli varsin tiukka. Ago sai H:n, osaksi syystä, osaksi mun mielestä ei. Kehui päätä, rintakehää, häntää ja turkkia.. Sitä turkkia, mitä mä kammosin niin kovin. ;) Koosta ei sanonut mitään.. Oon varmaan aina sanonut, että itken jos Ago saa H:n. No höpöhöpö näköjään, eipä tuo oikeastaan tuntunut missään. Jos olisin tiennyt että tuomari onkin tavallaan suomalainen, olisin perunut ilmottautumisen, mutta eipä voi mitään. :)
Odotellessa voi ottaa rennosti:
Sitten sitä odoteltiinkin käppänöitä ja junnuja, jotka olivat molemmat myöhässä. Käppänöissä esittämäni Raisa sai H:n tuomarin pitkän mietinnän jälkeen. Iitalla meni aavistuksen paremmin, EH4. :)
Junnuissa kilpailin Agon kanssa ja mielestäni suoritus oli ihan jees, tosin tällä kertaa emme päässeet jatkoon. Me pidettiin kivaa kehässä ja se oli pääasia.
Parin edellisen yön lyhyet yöunet ja pitkä näyttelypäivä verottivat tätä maailmanmatkaajaa sen verta, että olin kuulemma seitsemän aikoihin simahtanut ekan kerran.. Välillä olin herännyt ja sitten nukahtanut taas. Todella vieraanvaraista siis. :D
Sunnuntaina aamulla taas lähtö näyttelyalueelle. Nyt auton joutui jättämään jonnekin hornan tuuttiin ja kiltti kepo raahasi kärryjä mun ja Sarin taluttaessa koiria. :D
Nyt ensimmäisenä olivat vuorossa käppänät. Esitin taas Raisan, joka saikin erinomaisen. Myös Iitallekin saatiin erinomainen ja molemmat saivat epäviralliset luokkasijoitukset ERI5 & ERI6. Onnea Sari!
Käppänä kehältä saikin juosta kauheaa vauhtia lagottokehällä, missä olikin kuitenkin vielä keskari snautserit kesken. Itse kukin alkoi olla väsymyksestä ja muusta hieman hysteerisiä ja jutut olivat sen mukaisia. Pahoittelut kaikille, ketkä joutuivat kärsimään, toivottavasti ei tullut pysyviä traumoja !
Sunnuntaina lagotoilla tuomarina oli Maria Ceccarelli, Italiasta. Kyseisessä tätissä oli ilmeisesti jotain äärimmäisen pelottaa, sillä uroksista 2 lukuunottamatta kaikki muut väistivät enemmän tai vähemmän. Ja tarvitseeko edes mainita, että Ago ei kuulunut näihin väistäjiin... Lagotoilla oli myös harjoitusarvostelija.
Avoimessa luokassa olivat samat urokset kuin edellisenäkin päivänä. Sen mitä kuulin Agon arvostelusta, tuomari vain haukkui sitä. Ago myös mitattiin ja häntä heilui tässäkin vaiheessa, vaikka eipä tuota mittaamista ole mitenkään erityisemmin harjoiteltu. Agosta kaikki on vaan niin superkivaa. Ihme kyllä pysyi ihan hyvin paikallaan kun tuomari ja harkkari tutkivat. Vähän enemmän takapään kohdalla liikkui, mutta johtuisikohan sekin mahdollisista jumeista? Ja sattuipa mulle pikku mokakin.. Tuomari kysyi ikää ja mä vastasin sen enempää ajattelematta 2... Jäi vissiin päälle sieltä käppänäkehältä.. :D Noh mun ihmeeksi ja iloksi Ago sai kuitenkin EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi! Arvostelu oli kyllä äärimmäisen huono, hyvää ei ole kuin purenta, häntä ja turkki (taas). Päästä ja luonteesta esim. ei mitään mainintaa... Noh, me oltiin tästäkin superiloisia !
Päivän ja Oulun reissun päätti junnukehä, jossa kisasin Iitalla. Molemmat oltiin jo väsyneitä, mutta ei se Sarin mukaan hirveältä näyttänyt. Tälläkään kertaa emme päässeet sijoille. :)
Vaikka menestys ei ollutkaan kummoista, jäi mulle oikein hyvä fiilis reissusta! Hyvä seura, parempi mieli! Kiitos Sari, Susanna ja Veikko!
Ja olkaa ylpeitä, kerrankin melkonen selitys näyttelyreissusta, hyvä minä!
Kommentit
Lähetä kommentti