Kerrataanhan taas Agon kuulumisia.
Lääkärissä ja fysioterapiassa on juostu. Fysioterapiasta selvisi, että lihakset ovat aivan rentoja, mutta kipeää jalkaa taaksepäin venyttäessä kuuluu "rusahdus", verrattavissa ihmisten nivelten naksumiseen. Mahdollisesti luupiikki ottaa kiinni johonkin. Ensi viikolla soitellaan Kouvolaan specialistille ja tarkoitus olisi lähteä sinne uusintakuvauksiin ja miettimään miten edetään.
Treenikentällä ollaan käyty ja nuorisojaoksen leirillekin Ago pääsi mukaan. Treenit menneet ihan hyvin, mukava treenata, kun ei ole mitään tavoitteita, voidaan tehdä kaikkea kivasti ja helposti, leikkiä ja palkata paljon. Ei yhtään niin totista puurtamista. Vaikka en kyllä tiedä ollaanko me ikinä niin hampaat irvessä treenattu ("ai sua ei tänään huvita seurata, no tehhään noutoa, kun se on kivempaa... ;)).
Ainoa missä ollut "ongelmia" on hyppy. :D Tehtiin yhdellä/kahdella laudalla, Ago meni innoissaan hypylle, mutta kääntyi katsomaan mua, että onko tuo oikeasti tosissaan, ei tuo ole mikään HYPPY. Teki kuitenkin ihan nätin suorituksen muuten. :) Sama toistui seuraavallakin viikolla. Koiraa ei kuitenkaan käydä rikkomaan liian korkeilla hypyillä, kaksi lautaa riittää ihan hyvin. :)
Lenkkejä on voitu tehdä jo aavistuksen pitempia, jos jotain positiivista tästä sairastumisesta pitää etsiä, niin Ago on alkanut ravata enemmän kuin ennen. :) Nyt sitten odotellaan aikaan Kouvolaan ja toivotaan parasta. :)
Lääkärissä ja fysioterapiassa on juostu. Fysioterapiasta selvisi, että lihakset ovat aivan rentoja, mutta kipeää jalkaa taaksepäin venyttäessä kuuluu "rusahdus", verrattavissa ihmisten nivelten naksumiseen. Mahdollisesti luupiikki ottaa kiinni johonkin. Ensi viikolla soitellaan Kouvolaan specialistille ja tarkoitus olisi lähteä sinne uusintakuvauksiin ja miettimään miten edetään.
Treenikentällä ollaan käyty ja nuorisojaoksen leirillekin Ago pääsi mukaan. Treenit menneet ihan hyvin, mukava treenata, kun ei ole mitään tavoitteita, voidaan tehdä kaikkea kivasti ja helposti, leikkiä ja palkata paljon. Ei yhtään niin totista puurtamista. Vaikka en kyllä tiedä ollaanko me ikinä niin hampaat irvessä treenattu ("ai sua ei tänään huvita seurata, no tehhään noutoa, kun se on kivempaa... ;)).
Ainoa missä ollut "ongelmia" on hyppy. :D Tehtiin yhdellä/kahdella laudalla, Ago meni innoissaan hypylle, mutta kääntyi katsomaan mua, että onko tuo oikeasti tosissaan, ei tuo ole mikään HYPPY. Teki kuitenkin ihan nätin suorituksen muuten. :) Sama toistui seuraavallakin viikolla. Koiraa ei kuitenkaan käydä rikkomaan liian korkeilla hypyillä, kaksi lautaa riittää ihan hyvin. :)
Lenkkejä on voitu tehdä jo aavistuksen pitempia, jos jotain positiivista tästä sairastumisesta pitää etsiä, niin Ago on alkanut ravata enemmän kuin ennen. :) Nyt sitten odotellaan aikaan Kouvolaan ja toivotaan parasta. :)
Kommentit
Lähetä kommentti