Valitaan sellanen sopivan motivoiva vaihtoehto..

Ago on nyt oleskellut jonkun aikaa ilman lääkkeitä ja pikkuhiljaa alkaa hyvältä näyttää. Tarkoitus on varata sille kisapaikka helmikuun kokeeseen agihallille (pitävä pohja!) ja sitä ennen tiukka treeni päälle ja tavoitteena I-tulos, noloa olla NELJÄTTÄ vuotta AVOIMESSA :DDDD Ollaanko me oikeasti niin huonoja? Tänä vuonna tosin sairastamisen takia vain 1 koekäynti.. :(
Pitäisi nyt vain ruveta oikeasti treenaamaan eikä vain suunnitella kamalasti. Asiaa vähän hankaloittaa se, että Ago asuu pääsääntöisesti vanhemmillani ja minä Veikon kanssa Kaukaalla. Vaikka tuleehan se melkein päivittäin kotoa käytyä. :) Agoa ei täälä voi pitää jalkojen takia (toiseen kerrokseen rappusten käveleminen on vähän turhan rasittavaa) eikä se muutenkaan ole kerrostalokoira, en tiedä miten reagoi yksin ollessa rapun ääniin, nyt on jo rauhoittunut kun ollaan Veikon kanssa molemmat paikalla. Asuttaisiin edes ensimmäisessä kerroksessa. Vaikkakaan en usko että äiti ja isä antaisivat kullanmussuaan pois.. :D


Ago esittelee leikkitaitojaan nuorisojaoksen leirillä....



Toista koiraa olen katsellut kaikessa rauhassa, yksi kiinnostava kasvattaja on löytynyt, mutta toista ei tule ennenkuin Ago on varmasti kunnossa ja melkein voisi odottaa että päästään muuttamaan tästä pois. :) Mikään kiire ei ole, Se Oikea Koira tulee vastaan sitten kun on tullakseen. :)


Lily tappaa patukkaa!

Kommentit