Eilen otettiin pitkin päivää Agon kanssa voittajan kaukokäskyjä. Alkaa seisomiset sujumaan. :)
Illalla mentiin vielä Ullan kanssa jäähallille treenailemaan.
Aloitettiin Agon kanssa ruudusta. En tiedä johtuiko siitä, että oli törkeän pimeää vai mistä, mutta ei tuolla elukalla ollut kyllä mitään käsitystä koko asiasta.
Luoksetulon pysäytyksiä, valui, mutta pysähtyi. Näitä 2, toinen oli jo parempi.
Kaukokäskyjä voittajan malliin. Ei kyllä ihan voittajafiilistä tullut niistä, kotona sujuivat paremmin (tietenkin...), mutta ihan hyvällä mallilla ne ovat.
Sitten pitikin vaihtaa paikkaa, jäähallilla ei nähnyt enää mitään. Sinne taitaa tulla valot vasta kun tekojää jäädytetään? Siirryttiin siis katsastuskonttorin pihalle.
Ago jatkoi tunnarilla. Se pitää sitä noutona. Eli toi vääriä vaan, mutta jos sattui oman haju tulemaan nenään, vaihtoi siihen kuitenkin? Välillä saattoi siis jo nostaa väärän, mutta kun haistoi oman vaihtoi siihen. Tästä tietysti jätti palkat ja kehut, mutta miksei silti ymmärrä että se oman hajuinen pitäisi tuoda?
Miettiin loppuun vielä metskun ongelmia. Menee vauhdilla, tuo hyvin, mutta se nostaminen... "Yääk, en taho, tuntuu ällölle". Eli pitää vaan naksuttaa aina kun nostaa. Ago on vielä siitä kettu, että jos naksauttaa pelkästään koskemisesta, niin sitten se kanssa pelkästään koskee, ei se vaivaudu sitä silloin nostelemaan. Vaikka se onkin tuommoinen vässykkä, niin siltä pitää vaatia, muuten se vedättää mua kyllä ihan 6-0. :)
Tänään aamulla olikin lenkillä sitten varsinaista tahtojen taistoa maahan menon kanssa. Kukapa sitä märkään maahan tahtoisikan käydä makaamaan. Tehtiin voi kaukoja, ihan ok. Luoksetulossa tuli laiskalla laukalla, joten kyllähän se sitten näppärästi pysähtyikin.. Huoh.
Niin ja varasin Agolle paikan 31.10 tokokokeeseen... Samalla viikolla on eläinlääkäri visiitti, joten jos sitten siltä näyttää, niin pyydän todistuksen. En rupea kipeän koiran kanssa kisaamaan, siitä tuu muuta kuin paha mieli kaikille.
Illalla mentiin vielä Ullan kanssa jäähallille treenailemaan.
Aloitettiin Agon kanssa ruudusta. En tiedä johtuiko siitä, että oli törkeän pimeää vai mistä, mutta ei tuolla elukalla ollut kyllä mitään käsitystä koko asiasta.
Luoksetulon pysäytyksiä, valui, mutta pysähtyi. Näitä 2, toinen oli jo parempi.
Kaukokäskyjä voittajan malliin. Ei kyllä ihan voittajafiilistä tullut niistä, kotona sujuivat paremmin (tietenkin...), mutta ihan hyvällä mallilla ne ovat.
Sitten pitikin vaihtaa paikkaa, jäähallilla ei nähnyt enää mitään. Sinne taitaa tulla valot vasta kun tekojää jäädytetään? Siirryttiin siis katsastuskonttorin pihalle.
Ago jatkoi tunnarilla. Se pitää sitä noutona. Eli toi vääriä vaan, mutta jos sattui oman haju tulemaan nenään, vaihtoi siihen kuitenkin? Välillä saattoi siis jo nostaa väärän, mutta kun haistoi oman vaihtoi siihen. Tästä tietysti jätti palkat ja kehut, mutta miksei silti ymmärrä että se oman hajuinen pitäisi tuoda?
Miettiin loppuun vielä metskun ongelmia. Menee vauhdilla, tuo hyvin, mutta se nostaminen... "Yääk, en taho, tuntuu ällölle". Eli pitää vaan naksuttaa aina kun nostaa. Ago on vielä siitä kettu, että jos naksauttaa pelkästään koskemisesta, niin sitten se kanssa pelkästään koskee, ei se vaivaudu sitä silloin nostelemaan. Vaikka se onkin tuommoinen vässykkä, niin siltä pitää vaatia, muuten se vedättää mua kyllä ihan 6-0. :)
Tänään aamulla olikin lenkillä sitten varsinaista tahtojen taistoa maahan menon kanssa. Kukapa sitä märkään maahan tahtoisikan käydä makaamaan. Tehtiin voi kaukoja, ihan ok. Luoksetulossa tuli laiskalla laukalla, joten kyllähän se sitten näppärästi pysähtyikin.. Huoh.
Niin ja varasin Agolle paikan 31.10 tokokokeeseen... Samalla viikolla on eläinlääkäri visiitti, joten jos sitten siltä näyttää, niin pyydän todistuksen. En rupea kipeän koiran kanssa kisaamaan, siitä tuu muuta kuin paha mieli kaikille.
Tee heinikko/lehtien alle piilotuksia niin että jemmaat vain sen oman sinne. Näin pääset vahvistamaan ilman erehtymisen varaa sitä oman hajuisen löytämistä. Tämä kannattaa tehdä jo alusta asti "liikkeenä" kaikkine virittelykäskyineen ja kääntymisineen ja jos vielä liikkuri apuna, niin aina vain parempi. Kyllä siitä! Tsemppiä voi luokan korkkaamiseen =)
VastaaPoistaKiitoksia, eilen saatiinkin jo onnistunut suoritus tunnarissa. :)
VastaaPoistaJuu huomasin, kyllä se siitä =)Ja musta, että nostelu kielii lähes aina epävarmuudesta ja jää ajastaan pois, kun liike rutinoituu. Alkuun kannattaa tehdä tunnaria kerran päivässä, jos vain mahdollista, niin saa kivasti varmuutta sille liikkeelle esim. lenkin jälkeen tutussa paikassa, tämä luo hyvät puitteet ko. liikkeelle kisoja ajatellen. Lisäksi lenkin jälkeen koiran vire on alhaisempi, mikä on suotuisaa tunnaria ajatellen -> oikean fiiliksen löytyminen. Myös se virittely käsky kannattaa pitää alusta asti mukana =)
VastaaPoista