Baby I know how to fly, I'm gonna touch the sky

Hupsista, taas jäänyt tämä blogin päivttely vähemmälle. Ollut kyllä puuhaakin niin paljon, että hyvä kun nukkua ehtii. Koulua, näytöt, töitä, näyttelyn asioiden hoitamista, LPKY:n asioiden hoitamista, koirien hoitamista... Ja ennenkaikkea pentusuunnitelmia.. :) Tai kyseessä ei oikeastaan ole ihan pentu mutta uusi asukki kuitenkin. Toivotaan, että kaikki nyt menee suunnitelmien mukaan, ollut viime aikoina huonoa tuuria pentusuunnitelmien suhteen. Tällä hetkellä kaikki tuntuisi olevan mallillaan, mutta eiköhän joku tulivuori taas räjähdä tai itse lentokone tipahda maahan... Mun tuurilla.. :)

Agon kanssa tokoiltu säännöllisen epäsäännöllisesti, onneksi kesä tulee kovaa vauhtia (vaikka takapakkia aika ajoin tuleekin). Sitten on toivottavasti jo ehkä aikaa tehdäkin jotain.
Kaukoissa saatu hiljalleen vähän matkaa, ruutu ongelma edelleen, uudesta treenitavasta huolimatta. Tunnari ei edes olla otettu... Istuminen sujuu, metskussa palautus hidas ja liuta muita pikkuvikoja. Miksi tuo voittajan ajattelukin aiheuttaa mulle ennenaikaista harmaantumista ja hiustenlähtöä.
Tekemisen meininkiä on kyllä löytynyt kuin pienestä kylästä, Lillukka on ollut hyvällä tuulella ja draivilla. :)

Sen sijaan näyttelykalenteria ollaan jo vähän vilkuiltu varovasti uuden tulokkaan osalta. Ei pitäisi nuolaista ennenkuin tipahtaa, mutta jos pikkaisen kuitenkin? Sitäpaitsi koko sanonta on typerä, miksei konkreettisesti saa nuolahtaa ennenkuin tipahtaa, eihän siinä ole mitään tolkkua?

Ago pitäisi varmaan pikkuhiljaa taas ajella, saatiin Ullalta jo konekin lainaksi. Tässä Agon mielipide kaikesta turkin puunaamisesta.

Kommentit

  1. Hei. Ainahan voi haaveilla ja jos ei haave toteudu voi aina keksiä uusia :) Jos ei tuo koiran tuonti onnistu se vaan ei sitten ole siulle tarkotettu koira! Helppoa kuin heinän teko,joka ei myöskään ole edes helppoa! Miksiköhän noinkin sitten sanotaan edes?? Hassua tää elämä vai mitä? Ulla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti