Sekoitin taas unelman ja painajaisen

Reissusta kotiuduttu ja voikin heti alkuun kertoa, että perheenlisäystä ei matkaan tarttunut. Koira oli ihan mukava, mutta ei sellainen "wow". Pelkäsi vähän kaikkea (autoja, ihmisiä, ääniä...), ihan kivasti kuitenkin aina rohkaistui. Jos olisin hakenut pelkkää näyttelykoiraa, niin tilanne voisi olla toinen, mutta koska mulla on haku päällä pk/pekoon soveltuva koira, niin totesin ettei tämä(kään) karvakorva ole se mun koira. Joku siitä varmasti kivan koiran itselleen saa, ilmeisesti poika lähtee Italiaan. :)
Olenkohan vaan liian vaativa koirani suhteen, kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen...

Tänään lähdettiin Agon kanssa tekemään uusi aluevaltaus, mentiin raunioille. Ago ei ennen ole raunioilla käynyt, ketteryysesteitä on kyllä tehnyt joskus monta vuotta sitten.
Ensin Ago hahhuili ja nuuskutteli muitten hajuja. Löyti Nean isän, joka tosin ei ollut edes piilossa. :D Nean piti antaa pieni apu ja sitten Ago tajusi mikä on homman nimi. Lähti vauhdilla ja vähän aikaa haki, mutta löysi kuitenkin ja oli kyllä tosi mielissään. Kiipeily ei näyttänyt tuottavan vaikeuksia, katsotaan kuinka jumissa on huomenna.
Toisella kertaa Ago oli jo enemmän perillä hommasta, ensin vähän hahhuili. Oon iloinen kuinka reippaasti kiipeili ja etsi, kun haju sattui nenään niin se oli sitten menoa. :) Toinenkin etsintä onnistui.
Viimeisessä tehtiin perään lähtö. Ensin Ago oli paukauttanut Ullasta vauhdilla ohi, mutta löytyihän se Ullakin kunniakierroksen jälkeen. ;)
Sitten Agostini autoon ja kuvailemaan sekä maalimieheksi. :)

Agolle otettiin vielä vähän tottista ja ketteryyttä. Alkuun seuraaminen, aika hirveää, jäi käännöksissä paljon. Oli vissiin sitä mieltä, että olisi voinut vaan etsiä niitä ukkoja.
Kaukoja m-s ja i-s. Kivat vaihdot, ei liikkunut, mutta korjasi jalkojen asennot.
Putket olivat Agosta kivoja, pöytäkään ei ollut ongelma. Epämiellyttävä alusta oli epämiellyttävä, mutta meni senkin ihan reippaasti. Myös sellainen horjuva silta (mikä lie oikeasti) oli Agolle ihan helppo. Keinu mentin turhan vauhdilla, olisi pitänyt itse hidastaa menoa.
Ihana kun Agolla on kivaa, se oikeasti nautti ketteryysesteistä ja ukkojen etsimisestä. ♥ Ehkä paremmilla lonkilla (ja muullakin terveydellä) ja hermorakenteella varustettuna Agosta olisi voinut tulla pelastuskoira. Nyt harrastellaan lähinnä vaihteen vuoksi ja sen takia, että mulla olisi joku pohja ja käsitys seuraavaa koiraa varten. :)