Kultaakin kalliimpi

Maanantaina oli Agon lääkärikäynti. Tilanne oli siis ollut muutaman päivän todella huono, kolmella jalalla kuljettiin kipulääkkeistä huolimatta.
Klinikan odotushuoneessa eräs nainen kysyi "Onko se vielä pentu" Ehh, ei nyt ihan, täyttää kohta 6 vuotta. Käytökseltään kyllä edelleen hyvin lapsenomainen, myönnetään. Klinikalla kiljui, kun kukaan ei häntä huomioinut, eikä saanut edes muita koiria haistella. Huoh, hävettääkö edes kun koira on kuitenkin muka koulutettu. :)
Operaatio aloitettiin sydämen kuuntelulla, oli ok. Etujalkoja ja päätä väänneltiin ja käänneltiin eikä se lillukkaa häirinnyt pätkääkään ja pää kääntyi ongelmitta. Sitten annettiin kevyt rauhoitus kultaamista varten. Kovasti yritti pikkulagotto taistella väsymystä vastaan, vaan niin se väsymys vain voitti urhean koirapolon. Ensin laitttiin lonkkiin molemmille puolille kultapalat, sama juttu kintereen yläpuolelle. Itse piikki&verikammoisena katselin suosiolla muualle (arvatkaa vaan kun erehdyin näkemään vilauksella leikkaushuoneessa maha auki olleen saksanpaimenkoiran...). Takapään kultauksen jälkeen rauhoitusta lisättiin ja otettiin röntgenet. Ja ei sieltä lonkkien osalta mitään hyvää ilmennyt. Nivelrikko edennyt todella pahaksi. :( Terveeksi Agoa ei saa ihmekään, mutta jos kivut saataisiin pidettyä kurissa. Onneksi etupää (niska&olkapäät) olivat kunnossa, samoiten selkä virheetön. Kyynärpäät jäivät kuvaamatta, ovat kuitenkin olleet todella siistit nollat, joten niistä ei olla edes huolissaan. Polvet olivat myös ok, ne lonkat vaan ovat ongelma.
Röntgenien jälkeen lisättiin kultapalat n. lapojen kohdille ja alettiin herätellä koiraa. Yhteensä operaatioon meni parisen tuntia ja lasku oli riittävä, vielä ei tiedetä korvaako vakuutus, vaan eipä tuolla väliä, tärkeintä saada rakas perheenjäsen kuntoon. ♥
Klinikalta poistuessa Ago oli sitä mieltä että pääsee kyllä itse hyppäämään farmarin takakonttiin, itse olin vaan eri mieltä. Reppana oli koko illan ihan pihalla maailman menosta, sen minkä käveli, meni edelleen kolmella jalalla. Söi vähän, mutta vettä ei suostunut juomaan. Ja tietysti nukkui iltalomilla olleen Veikon kainalossa :)
Yöllä oli vähän levoton kulki edestakaisin ja kävi sängyssäkin.
Pariin päivään ei haivaittu muutosta, oli edelleen kipeä ja kulki kolmella jalalla. Keskiviikkona oli jo aavistuksen parempi. Torstaina (tänään) tapahtui merkittävä muutos, leikki pallolla pihalla ja käytti kaikkia jalkojaan! Vähän tehtiin tottistakin ja Agolla oli kivaa! Iltalenkillä kulki koko matkan neljällä jalalla, ihan pieni matka meni kolmella ja sitten jatkettiin taas neljällä. :)
Olin lähdössä illalla vielä nuorisojaoksen palaveriin ja aloin etsiä koiraa sanoakseni heipat. Vaan eipä näy koiraa missään, ei yläkerrassa, ei alakerrassa, ei takapihalla. Äitikin lähti etsimään ja olisihan se pitänyt arvata mistä herra löytyy. Farmarin takakontti oli jäänyt auki ja kukas se siellä otti päiväunia. Agosta on muutenkin tullut ihan autohullu, näköjään ei tarvitse olla edes lähdössä mihinkään, niin varuiksi voi mennä autoon odottamaan. Ja korkeaan takakonttiin hyppääminen ei ikinä ole ollut ongelma, mutta häntä ei kyllä autoon nostaa saa, aina onnistuu livahtamaan jostakin välistä ja hyppäämään itse. :)

Kuvat lonkista 3-vuotiaana ja nyt, ero on selkeästi huomattavissa https://picasaweb.google.com/DivinoAgostini/AgonLonkatKyynRT# . Jos joku ei ole lonkkia tarkemmin tutkinut, niin tässä vertauskuva terveisiin (lagoton) lonkkiin http://www.flickr.com/photos/61026207@N08/5568546089/lightbox/.
Tarkoitukseni on kirjoittaa lagottolehteen Agon sairaskertomus, jospa se saisi edes yhden ihmisen miettimään mitä lonkkia käyttääkään jalostukseen.

Potilasta väsyttää

Neulan jäljet (ps. luovutetaan lagoton karvaa...)

Sotapoliisin hellässä hoivassa ♥
 
Valmiina matkaan, minne mennään :)


Kommentit

  1. Juu huomasin, ettei enää oo ollenkaan niin kipeä etteikö autoon pääsisi ;)
    Versossa oli kontti auki, että laitan rattaat kyytiin, vaan enpä kerenny, kun se olikin jo varattu. Agokin meni vähän hämilleen, kun tajusi ettei ollutkaan "oma" auto.
    Toivottavasti olis nyt apua kultapojulle.

    VastaaPoista
  2. Agon motto : "Autoon päästävä vaikka pää kainalossa" :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti