Sometimes I hate the life I made

Huhhuh, pakko sanoa, että olihan syyskokous paikallisella koiraseuralla... Tiedossa oli, ettei meillä ole puheenjohtajaa ensi vuodelle ehdolla. Monen mutkan jälkeen olin myös minä ehdokkaana ja kannatustakin sain, kiitos siitä. Onneksi saatiin kuitenkin uusi pj, kiitos Johannalle mun nahkani pelastamisesta. Jokainen voi itse miettiä kuinka uskottava puheenjohtava olisi nipin napin ensi vuonna parikymppinen "kukkahattutäti", lähes 600 jäsenen palveluskoirayhdistyksessä. :D
Hallituksessa ja nuorisovastaavana jatkan jokatapauksessa. Mielenkiintoista kokouksessa oli myös se, ettei meillä ole toistaiseksi tiedossa uusia toko- ja pk-vastaavia, mikä on todella surullista. Suurinosa joissakin treeneissä kävijöistä on kuitenkin tokoilijoita, ilman suuria tavoitteita. Itse koen, että nämä jäsenet ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä yhdistyksellemme kuin mitä tahansa lajia tavoitteellisesti treenaavat. Nykyisin iltapäivälehtien otsikoissa ovat yleistyvissä määrin erilaiset koirien purematapaukset yms. Uskon, että voimme estää näitä järjestämällä ns. avoimia treenejä. Ja jos emme varsinaisia onnettomuuksia estä, niin toivon että voisimme edes saada positiivista PR:ää harrastuksellemme ja koirille ylipäätänsä.

Tiistaina kävin toista kertaa kaverikoirakeikalla tutustumassa ilman koiraa. Ensi viikolla onkin sitten Agon ensimmäinen keikka, pitäkää peukkuja. :)

Agolta lähti myös turkki tällä viikolla. Eikä sitä järin kauniiksi voi sanoa, kuvamateriaalia ei ole saatavilla. :D

Kommentit