"Se joka sanoi ettei onnea voi ostaa unohti koiranpennut."

Tänään pennut jäivät ekan kerran itsekseen ja ilmeisen hyvin olivat pärjänneet, vaikkei kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Mulle tuli aamulla kauhea kiire töihin ja unohdin rajata pennut keittiöön, makkarin molemmat ovet olivat jääneet auki ja pennut pääsivät rellestämään koko asuntoon. Sen lisäksi, että olin jo myöhässä, tajusin ettei mun pyörää näkynyt missään. Oli varmaan ilme näkemisen arvoinen, kun tajusin että siellähän se työpaikan pihalla odottaa perjantain jäljiltä. Onneksi isä menee töihin seitsemään kuten minäkin ja ehti heittää mut.
Koko työpäivän sydän syrjällään mietin mitkähän piuhat pennut ovat syöneet ja minkälaisen sätkyn saaneet.
Työpäivän jälkeen kun olin pukkarissa vaihtamassa vaatteita Veikko soitti. Nyt vasta säikähdinkin, jokohan isännöitsijä on soittanut että pennut pitää hirveää metakkaa tms. Onneksi ei, Veikko oli vain saanut saikkua ja mennyt aikaisemmin kotiin. Kämppä oli pystyssä, eikä kuulema monia pissojakaan ollut. :)
Käytiin myös Imatralla, Colombo voi autossa hieman pahoin ja oli iltapäivällä muutenkin vähän apaattinen. Neuroottinen koiranomistaja oli jo toki varma että se kuolee siihen paikkaan aivan varmasti, vaikka söi, joi ja leikki normaalisti, oli vain vähän vaisu. :D
Nyt apaattisuudesta ei ollut enää tietoakaan, olin LPKY:n hallituksen kokouksessa ja Veikko oli pentujen kanssa. Olivat kuulemma olleet ihan mahdottomia, painineet ja rähisseet keskenään koko ajan. :D
Ulla tuli kokouksen jälkeen katsomaan pennut ja kertomaan omat mielipiteensä niistä harrastuksia ajatellen.
Colombo paineli suoraan Ullan syliin ja leikki kivasti tämän kanssa. Toi lelua uudelleen revittäväksi yms.
Vespucci alkuun ujosteli taas, mutta otti velipojasta mallia ja teki sitten reippaasti tuttavuutta.
Leikkiessä Pucci kyllä taisteli hienosti, mutta voitettuaan lelun paineli sen kanssa omia menojaan. :D

Tänään syntyi päätös, että Colombo jää meille, kuten tarkoitus olikin. Se on kuitenkin ehkä enemmän sitä mitä haen, vaikka onkin Puccia selvästi pehmeämpi. Puccia odottaa todennäköisesti ura agilitykoirana ja siinä sen tietynlaisesta itsenäisyydestä voi olla hyötyäkin. :)
Keskiviikkona Pucci sitten lähtee omaan kotiinsa Tampereelle, kyllä muuten tulee ikävä nassikkaa. Siitä tuli ihan Veikon koira, toivottavasti Rossi (=Colombo) pystyy paikkailemaan Puccin jättämää aukkoa Veikon kainalossa. :)

Rossin Nessu © Petri Örling