Sunnuntaina jälleen hallilla Rossin kanssa. Leikki sujuu hallilla jo hyvin, pallon perässä Romps juoksisi koska vain, missä vain ja mihin vain.
Otettiin seuraamista. Hämmentyi toisen koiran metelöinnistä, mutta rentoutui kun leikitin. Seuraaminen sujui hyvin, käännökset ovat edistyneet. Kontakti suurimmaksi osaksi hyvä, välillä vähän unohtuu että mitä oltiinkaan tekemässä.
Luoksetulot vanhaan malliin, sehän tulee ja kovaa.
Noutoa saalismalliin, vaihto namiin. Palautus välillä vähän tuppaa unohtumaan, mutta jos oppi tarjoamaan leluakin, niin miksei kapulaakin. Kantaessa pito on hyvä, paikalla ollessa vähän tuppaa mälvämään. Eiköhän sekin siitä, kun otetaan painavampi kapula ja pentu oppii liikkeen.
Treenien jälkeen hain Niinan partikset, Lucyn ja Lyylin (10kk) hoitoon perjantaihin asti. Ei ainakaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Aika rankkaa on kolmen koiran kanssa, varsinkin kun kaksi niistä on pentuja. Rossilta on hävinneet kaikki tavat, se pissii sisälle miten sattuu, vaikka oli jo sisäsiisti, se roikkuu partisten remmeissä ja Lyylissä.
Vaikka kuinka yritän sitä komentaa ja ärähdän kovinkin (niin, että partikset piiloutuvat pöydän alle), tapittaa Romps mua varsin haastavasti, näyttäisi varmaan keskisormea jos osaisi. Helkkarin pahapäinen pikku paskiainen. Vaan siltikään pois en vaihtaisi, sitä saa mitä tilaa. Eipä ole toista samanluontoista lagottoa vastaan tullut. Tarkoituksellakin Rossi on saanut vähän "hyppiä silmille", jotta sen itsevarmuus kasvaisi ja siitä tulisi reipas harrastuskoira. Ajan kanssa nähdään, tuleeko siitä reipas harrastuspiski, joka kerää titteliä tittelin perään vai onko sen tarkoituksena ollakin vain opettajani. Tai kenties jotakin siltä väliltä.
Kommentit
Lähetä kommentti