Sunnuntaina oli molemmat koirat hallilla. Ago oli jo ihan liikkis, kun oli niin innoissaan päästessään mukaan. Kumpikin pääsi lainakoiraksi junnuille, molemmat jopa käyttäytyivät kohtuullisesti. :)
Junnutreenien jälkeen otettiin molempien kanssa tokoa, Ago teki vuoden jälkeen tunnaria ja yllätti kyllä kaikki. 1 oma, muutama vieras riviin koemaisesti. Ago piippasi eikä meinannut malttaa odottaa lupaa kapuloille. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, mutta niin se vanha herra vaan yllättää. Maistoi oikean vieressä ollutta väärää, mutta vaihtoi omaan! En edes tiennyt että otti oman ja Ullan piti mua vähän ojentaa, koira tekee oikein ja ansaitsee palkkansa, mutta ohjaaja on pihalla kuin lumiukko. Tietenkään en malttanut jättää siihen, otettiin toinen samanlainen ja niin se vaan taas toi oman! Super-pappa! ♥ Agolle otettiin myös seuraamista, välillä unohtui mitä oltiinkaan tekemässä, mutta kaikkiaan oikein mainio treeni. Paikkamakuun Ago suoritti istuen, reippaasti töpötti paikallaan.
Rossilla ei sitten mennytkään yhtä hienosti, sitä alkaa jo hajut viemään. Otettiin seuraamista, vähän jo käännöksiä. Täyskäännös vaatii vielä eniten treeniä ja apuja. Tosin eipä me vielä hirveästi olla treenatukaan.
Noutoa Ullan saalisleikkiohjeiden mukaan, Rossista kun olisi kiva tehdä kapulasta tulitikkuja. Sillon kun sattuu kapulaa kantamaan, on ote hyvä. Mutta muuten tahtoisi nakerrella.
Muuten ollaan eletty aika rauhallisesti, mikäli elämää 5½ kuukautta vanhan wannabe bortsun/malin kanssa voi rauhalliseksi sanoa. Tällä viikolla Rossi on mm. syönyt levyllisen (eläinten) maitohappobakteereita, repinyt roskiksen auki ja laittanut keraamisen ruokakipponsa palasiksi. Kyllähän se harmittaa, ettei saa ruokaa aina kun haluaa. Rossi tulee myös halutessaan keittiön portin yli, portilla korkeutta 75cm, Rossilla korkeutta 40cm. Toistaiseksi se on halunnut vain kerran, saa nähdä milloin yksinolo keittiössä alkaa tympimään.
Kotona ollaan treenailtu seisomista ja hiljalleen jo maahanmenoakin. Maahanmenossa tahtoisi helposti lonkalle, mutta niistä ei luonnollisesti palkkaa tule.
Tänään vietimme Agon kanssa laatuaikaa ilman Rossia, Ago pääsi fysioterapeutille. Kireyttä löytyi, muttei mitään suuria jumeja, mikä tietysti ilahduttaa. :) Romppu oli sillä aikaa äidillä hoidossa ja kuulemma edes 3 lastenlasta (jotka nekään eivät ihan rauhallisia ole), eivät yhteensä pärjää meidän Rossille. Höh, kyllä se kotona on välillä ihan kiltti. :D
Junnutreenien jälkeen otettiin molempien kanssa tokoa, Ago teki vuoden jälkeen tunnaria ja yllätti kyllä kaikki. 1 oma, muutama vieras riviin koemaisesti. Ago piippasi eikä meinannut malttaa odottaa lupaa kapuloille. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, mutta niin se vanha herra vaan yllättää. Maistoi oikean vieressä ollutta väärää, mutta vaihtoi omaan! En edes tiennyt että otti oman ja Ullan piti mua vähän ojentaa, koira tekee oikein ja ansaitsee palkkansa, mutta ohjaaja on pihalla kuin lumiukko. Tietenkään en malttanut jättää siihen, otettiin toinen samanlainen ja niin se vaan taas toi oman! Super-pappa! ♥ Agolle otettiin myös seuraamista, välillä unohtui mitä oltiinkaan tekemässä, mutta kaikkiaan oikein mainio treeni. Paikkamakuun Ago suoritti istuen, reippaasti töpötti paikallaan.
Rossilla ei sitten mennytkään yhtä hienosti, sitä alkaa jo hajut viemään. Otettiin seuraamista, vähän jo käännöksiä. Täyskäännös vaatii vielä eniten treeniä ja apuja. Tosin eipä me vielä hirveästi olla treenatukaan.
Noutoa Ullan saalisleikkiohjeiden mukaan, Rossista kun olisi kiva tehdä kapulasta tulitikkuja. Sillon kun sattuu kapulaa kantamaan, on ote hyvä. Mutta muuten tahtoisi nakerrella.
Muuten ollaan eletty aika rauhallisesti, mikäli elämää 5½ kuukautta vanhan wannabe bortsun/malin kanssa voi rauhalliseksi sanoa. Tällä viikolla Rossi on mm. syönyt levyllisen (eläinten) maitohappobakteereita, repinyt roskiksen auki ja laittanut keraamisen ruokakipponsa palasiksi. Kyllähän se harmittaa, ettei saa ruokaa aina kun haluaa. Rossi tulee myös halutessaan keittiön portin yli, portilla korkeutta 75cm, Rossilla korkeutta 40cm. Toistaiseksi se on halunnut vain kerran, saa nähdä milloin yksinolo keittiössä alkaa tympimään.
Kotona ollaan treenailtu seisomista ja hiljalleen jo maahanmenoakin. Maahanmenossa tahtoisi helposti lonkalle, mutta niistä ei luonnollisesti palkkaa tule.
Tänään vietimme Agon kanssa laatuaikaa ilman Rossia, Ago pääsi fysioterapeutille. Kireyttä löytyi, muttei mitään suuria jumeja, mikä tietysti ilahduttaa. :) Romppu oli sillä aikaa äidillä hoidossa ja kuulemma edes 3 lastenlasta (jotka nekään eivät ihan rauhallisia ole), eivät yhteensä pärjää meidän Rossille. Höh, kyllä se kotona on välillä ihan kiltti. :D
Kuullostaa hyvältä toko koiralta:) Noin sitä pitää virtaa ollakkin. Ei kun pikku reeniä sisällä aina illalla ,niin kyllä se siitä yöksi asettuu. IHANA pentu :)Olethan muistanut niitä leikkimis noutoja harjotella?
VastaaPoista