Vaikeuksien kautta voittoon?

Huoh, pennulla hirmuinen uhma- ja mörköikä meneillään. Agolla ei mörköikää ollut koskaan, uhmaikäkin varsin lievä. Rossi ottaa näemmä kaiken sitten takaisin.
Lenkillä ohikulkijat olisi tosi mielenkiintoisia, kunnes ne pysähtyvät ja alkavat jutella. Silloin ne muuttuvat möröiksi. Mitään numeroa ei asiasta olla tehty, ollaan jatkettu matkaa. Mitkään namittelut eivät niissä tilanteissa tunnu auttavan, syö kyllä, mutta ei rauhoitu. Muutenkin jos ulkona säikähtää tai jännittää jotakin, rentouttaa pallon tai lumen heittely pennun paljon paremmin kuin ruoka.
Voisin ihan suosiolla hypätä tämän vaiheen ohi, mutta kai se niin on, että vastoinkäymiset vahvistaa ja vaikeuksien kautta voittoon. Toivottavasti.

Perjantaina käytiin treenaamassa Ullan kanssa parkkihallissa. Rossi ei uutta paikkaa pelännyt, muttei kyllä työskennellytkään yhtä hyvin kuin normaalisti. Seuraaminen ei ottanut sujuakseen millään. Seisominen sujui hyvin, samoiten noudon alkeet. Noudossa taidan siirtyä ruokapalkkaan, toimii paljon paremmin.
Myös Ago oli mukana näytti kyllä taas "parhaat" puolensa. Papalla oli kauhean kivaa, muttei se mitään kunnolla tehnyt. Vanha saa kuitenkin sikailunsa anteeksi, pääasia että on kivaa. :) Ago mm. nouti 
kaiken minkä löysi, kaikki tunnarikapulat  välittämättä siitä mikä oli oikea ja mikä väärä. Hömppä pappakoira. ♥

Sunnuntaina agihallilla ensin junnukoirana. Näissä tilanteisa vieraat ihmiset eivät pelota, sen voi huoletta antaa lainakoiraksi, jos vaan nuorelta ruokaa löytyy.
Yhdessä treenattiin leikkimistä ja seuraamista, sujui paremmin kuin perjantaina, vaan ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin aiemmin. Kai pentu oli vain väsynyt. Yllättävän hyvin Rossi kuitenkin jaksaa tehdä töitä vielä junnutreenin päätteeksi.
Luoksetulo oli oikein hyvä, se on meidän bravuuri. :) Otettiin vähän myös kokeeksi putkea ja pöytää, Romppu menee kyllä pallon perässä vaikka rotkoon. Putkesta tulikin tosi kiva juttu, Rossi juoksi sitä edestakaisin ihan vaan huvikseen. Pöytäkään ei tuottanut mitään ongelmaa.