Could there be another thousand stories like you and me

Varmasti jokainen koiraihminen tietää ne hetket, kun tuntuu ettei mikään etene ja me ollaan niin huonoja ja kesken, kun nuo osaa jo noin paljon ja me ei vielä puoliakaan. Multa pitäisi yksinkertaisesti kieltää muiden blogien lukeminen (esim. nämä http://joonauusitalo.blogspot.com , http://ploki.norrasnurran.net/ ja http://riemuidiootit.blogspot.com/), niistä tulee vain epätoivo kun omat taidot eivät riitä samanlaisiin suorituksiin.  :D
Rossi 6½ kuukautta ei edelleenkään osaa istua käskystää, saati sitten että se osaisi mitään temppuja. Siis muuta kuin antaa tassua ja paiskaamaan vitoset, mitkä Kepo sille opetti. Muuten Romps osaa leikkiä jo kotona ja tutulla hallilla hienosti. Se osaa myös näyttelyiden perusteet, liikkuu ravaten (paitsi kun on kivaa!, niin pitää hyppiä ilmaan) ja seisoo vapaasti, asettelu on vielä vähän kummaa touhua. Jalkoja saa siirrellä kyllä, mutta kiinnipitäminen on Rossista tyhmää.
Seuraamisessa ollaan palattu takaisin vain askeleeseen tai pariin, tajusin ettei pentu suinkaan seuraa minua, vaan palkkaa. Nyt aloitettiin niin, että palkka on treeniliivin taskussa ja tulee sieltä.
Ago ja Rossi ovat kyllä niin erilaiset kouluttaa että menee pienellä ihmisellä pää sekaisin. Ago kipeäisi vaikka puuhun ihan vaan siitä ilosta, että saa jotakin tehdä, Romps sen sijaan tekee asioita vain jos uskoo hyötyvänsä siitä jotenkin. Tyhmäthän ne ilman palkkaa töitä tekee...

Sunnuntaina hallilla Rossi oli taas vaihtokoirana junnutreeneissä. Tällä kertaa koiria vaihdettiin kaikkien tyttöjen kesken, eli pentu pääsi 10 eri ihmisen esitettäväksi. Mitään ongelmaa ei ollut, se liikkui ja seisoi kaikkien kanssa yhtälailla, mistään mörköilystä ei ollut tietoakaan. Muutenkin tuntuu että pahimmasta ihmismörköilystä ollaan pääsemässä, ainakin toivon niin.
Junnutreenien jälkeen tottisteltiin. Tai lähinnä leikittiin, pari luoksetuloa ja vähän seuraamista. Kerran mentiin myös agipuomi, ylös meni reippaasti, ylhäällä meni reippaasti, mutta alastulo olikin vähän hurjaa, mutta tuli kuitenkin omin pikku jaloin. Ehkä puomi pitää aloittaa vähän pienemmästä kuin
täysikokoisesta. :D Veikko myös paukutti keinua, kun leikin Rossin kanssa, ei ollut moksiskaan.

Kai se pitää vaan uskoa, että hiljaa hyvää tulee.