Keskiviikkona oltiin Rossin kanssa jälleen pentukurssilla. Tottakai pentu teloi jalkansa joten treenailut jäivät varsin vähiin. Mistä tuolle eläimelle saa ostettua malttia? Muttakunmähaluuunkentällenytheti! Ja hups, sitten sattui jalkaan kun piti rynniä autosta pihalle. Onneksi näytti olevan vain joku tärähdys, koska vauhtia riittää taas entiseen malliin...

Tänään käytiin Luke-espanjanvesikoiran kanssa Haminan näyttelyssä pyörähtämässä. Näyttely olikin tällä erää Luken viimeinen, Johannan ajeltua karvat veks. Jo oli aikakin, aikamoinen takkukasa se olikin. :D Kuitenkaan tuloksia ei tarvinnut hävetä, ERI1 SA ja hyvä arvostelu. :)

Haminasta sitten kotiin ja pikavisiitti mummille äitienpäivää viettämään, oikein ihanaa äitienpäivää kaikki äidit, etenkin omani. ♥ Ja mummilta syöksyminen agilitytreeneihin, kun kerrankin päästiin! Tehtiin jotakin esteenkiertoja, meni hyvin, muiden ohittelua, maahanmenoa yms hömppäilyä. Rompponen oli oikein taitava pentu. :)


Ensi viikolla mennään mätsäriin muistuttelemaan kehäkäytöstä, meinasin ottaa Agonkin mukaan, vaikka se kalju onkin. Vielä en tiedä meneekö se kehään muuta kuin parikilpailuun Rossin kanssa, mutta kunhan pääsee edes mukaan jonnekin välillä. :)


Saatiin äidiltäni myös haaste, kiitosta vaan :D




Tunnustuksen säännöt:
Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi.
Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta.
Olen niin tylsä ja typerä, etten haasta ketään. :)
1. Pappakoira-Ago otettiin aikoinaan periaatteella äkkiä ja läheltä. Onneksi oli onnea matkassa, vaikka koiran lonkat ovatkin mitä ovat, on se luonne täyttä kultaa.
2. Olemme Agon (ja Sarin &käppänöiden) kanssa matkattu Ouluun näyttelyyn, koska olin ihastunut tähän nykyiseen kepooni. :D Koiraharrastuksen karuin puoli selvisi tälle kai heti kättelyssä, kun pesimme Agon kakkaista peppua lähes pimeässä vessassa. :D Vaan ihme kyllä, on tuo tähänkin asti pyörinyt aina silloin tällöin koirajutuissa mukana. :) Ainiin, Ago sai näyttelyistä EH:n ja H:n. Että sellainen reissu. :D
3. Rompposta odotettiin monta vuotta ja alunperin sen piti olla partacollie. Mulle ei ikinä enää pitänyt tulla lagottoa (never say never!), mutta näin kävi. Ja ihan kelvollinen pikkulagotto saapasmaasta meille tulikin.
4. Rossista piti tulla hakukoira, mutta nyt näyttäisi siltä että siitä tuleekin jälkikoira. Se ei erityisemmin vieraita ihmisiä rakasta, joten miksi kiusata koiraa. (niin pitäisköhän se jäljen treenaus joskus aloittaa...)
5. Mulla on kova kilpailuvietti ja jossen itse kilpaile niin sitten jännitän muiden puolestakin.. Tokossahan ei kilpailla toisia vastaan, mutta onhan se ykkösruusuke aina tavoittelemisen arvoinen.. ;)
6. Koiraharrastukseni aloitin aikoinaan lainakoira kk saksanseisoja Azan kanssa. Voin vain kuvitella miten epätoivoiselta pieni tyttö ja iso seisoja näyttivät, mutta vaikka mätsäreissä ei junnukehistä menestystä tullutkaan, sijoituimme Kouvolan näyttelyssä neljänsiksi. Tämä oli ehkä yksi junnu-uran hienoimmista hetkistä.. Aza on jo jonkin aikaa ollut vehreimmillä metsästysmailla, mutta muistoisse se elää yhä, yksi hienoimmista koirista ikinä.
7.  Mulla on ollut onni omistaa kaksi hienoa koiraa, jotka tuntuvat omilta. Olen miettinyt, että mitä jos joskus ottaakin pennun, joka ei sitten kuitenkaan tunnu omalle. Se olikin suurin pelkoa Rossia odottaessa, että entäs jos se pentu ei olekaan mun. Noh, tällä kertaa huoli oli turhaa, tuo otus painii ihan omassa sarjassaan. En osaa sanoa kumpi koiristani on se parempi tai tärkeämpi, nuo ovat niin erilaisia ja kuitenkin rakkaita molemmat. Sanotaan, että on Once in a lifetime koiria, uskon siihen, mutten osaa sanoa onko sellaista vielä omalle kohdalle tullut. Vaikka molemmat ovatkin sitä omilla omituisilla tavoillaan.


Kommentit

Lähetä kommentti