Reeniä, reeniä

Tänään oli pentukurssin toinen kerta. Aloitettiin yksitellen leikillä. Rossi oli jotenkin laiska, leikki kyllä, mutta se ilme puuttui. Hyviä vinkkejä ja kannustavaa palautetta saatiin kyllä. :)
Toisessa erässä otettiin perusasentoa, edessä istumista ja kontaktin ottoa. Otettiin myös lyhyt paikkamakuu, tuo koira on ihan uskomaton, sen voi huoletta jättää ja siinähän se tönöttää. En tiedä onko se hermoista vai mistä kiinni, ei sillä tule mieleenkään nousta, jos vain menen pois, seison paikallaan ja tulen takaisin. Kerrassaan outo pentu, ottaen huomioon millainen pommi se osaa myöskin olla. :D
Joka tapauksessa Rossin laiskuudesta johtuen me lähinnä istuttiin (tai Rossi makasi) ja katseltiin kun muut teki, tehtiin pari onnistunutta suoritusta ja sitten rauhoituttiin. Harmittavaa kyllä, rauhoittumista ei kentillä treenata tarpeeksi. Treenit ovat viettiä, viettiä ja viettiä ja rauhoittuminen unohdetaan kokonaan. Ja sitten ihmetellään kun koiran vire ei riitä kisapäivinä, kun se ei osaa rauhoittua kisapaikalla ollenkaan. Been there, done that. ;)

Vaan siltikin, päivä päivältä tuntuu enemmän siltä että tuo koira on just mun käsiin sopiva. Vaikka se osaa olla maailman ärsyttävin paskiainen, se on kuitenkin myös mitä mahtavin harrastuskoira ja ennenkaikkea kotikoira (voi kun se joskus kotonakin rauhoittuisi... :D)

Ps. alkaisi jo himottaa päästä jäljelle Rossin kanssa.... :)