Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia...


Noloa, etten ole päivittänyt blogia edes Agon synttäreiden kunniaksi, Papalle pyörähti jo kahdeksas vuosi käyntiin. Onnea virkeälle melkein veteraanille ! ♥ Sankarille oli tarjolla kakkua ja lahjoja, jotka tuntuivat olevan oikein mieluisia. :) Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä päin!


Rossin pentukurssikin tuli päätökseen, vitsit että viimeisellä kerralla pentu teki hyvin töitä, vaikka ottikin vähän häiriötä siitä sun tuosta. Olen niin ylpeä pojan seuraamisesta, se tekee sitä juuri sellaisella ilmeellä kuin haluankin. Kiitos kaikille kurssilaisille ja toivottavasti tavataan tulevaisuudessakin! :)

Eilen aamuyöllä sitten startattiin kohti Eestin voittajaa. Autossa oli kieltämättä vähän tiivis tunnelma (varsinkin kotimatkalla), mutta hyvässä seurassa sopu sijaa antaa. Mukana siis Heidi ja Petri, minä ja Veikko, sekä Frida ja Rossi.
Menomatkalla laiva keikutti ihan hirveästi ja taisi jokaisella olla vähän naama valkoisena. Olimme aivan varmoja, että koirat ovat voineet pahoin autossa, mielessä on vielä varsin kirkkaana pieni oksennuksesta, kuolasta ja pissistä märkä lagottopoika lentokentällä joulukuussa.. Hamstrasimme Heidin kanssa vessasta paperia laukut täyteen, onneksi kuitenkin turhaan, molemmat koirat odottivat autossa oikein hyvin voivina. Vessapapereille löytyi kyllä käyttöä sitten näyttelyalueella, näyttelyn vessoissa ei todellakaan ollut kehumista. :D
Näyttelypaikalla kasattiin sitten teltta keskelle, agilitykehän laidalle. Itse syöksyin shoppailemaan Rossille näyttelyhihnan, sillä kun ei ollut uuteen pantaan sopivaa remmiä. :D Hintataso tuntui olevan Viron puolella vähän alhaisempi, mutta ei tarjontakaan vastannut meidän Messaria. ;) Muutenkin tuntui, että Suomea kuului kehien laidalla huomattavasti enemmän kuin paikallista kieltä...
Oli muuten todella outoa, etten jännittänyt etukäteen kehää juuri ollenkaan, nukuin yöni rauhassa yms. Hieman ennen omaa vuoroamme se sitten iski, hirveä pakokauhu. Kehänlaidalla odottaessa joku tuntematon nainen kävi tutkimassa Rompposen turkkia, ei sanonut mitään, tuli vain, kokeili ja lähti. Ihmettelimme asiaa, kun kyseinen nainen ei jutellut muiden kehällä olleiden lagottoihmistenkään kanssa, eli ei kuulunut ns. "kilpailevaan leiriin". Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli ilmeisesti tuomarimme vaimo..
Lagottoja oli ilmoitettu 5 kappaletta, joista 4 taisi olla paikalla. Roms oli ainut junnuluokan uros ja menimme siis ensimmäisenä kehään. Pentu esiintyi ihan hyvin, mutta kun tuomari tuli tutkimaan, oli show pystyssä. "Iik apua, tyhmä setä yrittää koskettaa minua". Tuomari sai kuitenkin hampaat ja pallit katsottua ja oli kaikin puolin oikein mukava ja ystävällinen. Arvostelu oli ohi minuutissa, tämä tuomari oli todella vauhdikas! Heidi ja Veikko eivät ehtineet edes kuvia ottamaan, kun arvostelu oli jo ohitse ja käsiini lyötiin nippu ruusukkeita ja pahvilappuja. Siis mitä, voitettiinko me?!

"Very well balanced, typical head, beautiful topline, elegant movement"

Vapaasti suomennettuna: Hyvin kauniisti rakentunut, tyypillinen pää, kaunis ylälinja, elegantit liikkeet.
Lyhyestä virsi kaunis! :D
Paras uros kilpailussa vastassa oli suomalainen Italian tuonti Galeazzo della Taparina, josta tuli paras uros, onnea! Rossin tulos siis JUN1 SA JUN-SERT ROP-JUN EE JW-12 PU2. Saatiin siis se mitä lähdettiin hakemaan, eli ensimmäinen titteli! Eikä huonosti, Rossi täytti juuri edellisenä päivänä junnuluokkaan vaadittavat 9 kuukautta.



Ikävä kyllä emme ehtineet jäädä seuraamaan lagottokehää, kun piti jo juosta podhalanskikehälle. Podhalanskeja oli ilmoitettu 2, molemmat paikalla. Frida esiintyi valioluokassa voittaen kaiken ja tullen näin Eestin muotovalioksi! Ikävä kyllä C.I.B titteli jäi yhdestä päivästä kiinni.


Rossi oli ihanan helppo matkaseuralainen, kun asetuimme johonkin istumaan, se kävi jalkoihin nukkumaan. Se ei pelännyt lepattavaa telttaa, ei lepattavia kehänauhoja. Ensimmäisen kuulutuksen aikana nosti pään ylös, mutta muihin ei edes reagoinut. Myöskään ison kehän musiikkia ei edes huomannut, tai ei ainakaan reagoinut. Vähän erilaista kuin Agon kanssa, joka on sitä mieltä että koko ajan pitäisi olla äksöniä. :D


Ryhmissä ei tällä kertaa menestystä tullut ja sitten alkoi valmistautuminen kotimatkaan. Kävimme syömässä sataman läheisyydessä jossain tosi makeassa "Pub-ravintolassa", eikä ruuassakaan ollut valittamissa. Superalkon kautta laivaan ja kohti kotia.
Kiitos Heidille ja Petrille seurasta, elokuussa uudestaan! ;)

Kommentit

  1. Onnea Ropponen ja omistaja! Korjaus Papan ikään kahdeksas vuosi pyörähti käyntiin kun täytti seitsemän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti