Blogin päivittäminen taas jäänyt... Kaikki aika tahtoo mennä töissä, kentällä, metsässä tai Heidillä.. Lisäksi kotona pitäisi alkaa pakkailemaan mahdollisen muuton takia.
Rossin kanssa tottisteltu lähes päivittäin jollain kentällä ja kotona paljon enemmän kun Agon kanssa ikinä. Ehkä johtuu siitä että Ago oppi kaiken lähes itsestään, mutta juniori tarvitsee vähän enemmän muistuttelua. :) Joku ihmeen murkkuikäkin taitaa painaa, kun välillä meinaa nenä viedä Rossia..
Seuraaminen on ok, tiivistä (liiankin), innokasta ja paikkakin yleensä pysyy. Täyskäännökset on mulle vaikeita, Agon kanssa käännös tehtiin toiseen suuntaan.
Jäävät ok (BH tyyliin), maahanmenoon tarvitsee vielä käsimerkin.
Luoksetulossa vauhti on hirmuinen, aina ei ehdi pysähtyä. ;) Eteenistumista ollaan namien kanssa treenattu ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa käsiä häivyttämään pois. Vaikeaa. :)
Paikkamakuussa pysyy tai ei, riippuu vähän mielentilasta... Menee lonkalle mielellään (prkl). Tämä vaatii varmaan eniten treeniä kisoja ajatellen.
Tällä viikolla otettiin ensimmäiset ampumiset kentällä, aiemmin on autoon kuullut kun treenikavereille ammutaan. Leikitin kentän toisessa laidassa ja Rossi reagoi kuten oletinkin, vähän korviaan heilutteli, muttei lopettanut leikkiä. Kaksi laukausta niin ja viimeinen niin, että kävelin jo takaisin ja Rossi kantoi patukkaansa. Ei tiputtanut laukauksesta aarrettaan. Hieno piski. <3
Myöskään ukkonen tai muut kovat äänet eivät ole reaktiota saaneet. Agolla ääniarkuus on iän myötä mennyt vain pahemmaksi. :(
Jäljellä ollaan käyty myös useamman kerran viikossa. Intoa ja vauhtia olisi vaikka muille jakaa, tarkkuutta ei niinkään. :) Joka kerta ollaan kuitenkin perille päästy, joten eiköhän se siitä. Yritin tällä viikolla rauhoittaa menoa jättämällä frisbeen matkan varrelle. Juu, Rossi kyllä merkkasi frisbeen, mutta se ilme kun yritin sillä leikittää.. Jäin siis yksinäni frisbee kädessä seisomaan, kun koira jatkoi jo matkaa. Typerä emäntä, ei kesken töiden käydä leikkimään!
Pappakoira on keskittynyt hömppäilyyn ja onpa se kaverikoirakeikallakin käynyt. Sopivia eläkeiän harrasteita vanhalle. Lonkat ovat taas vähän vaivanneet, mutta mieli on pirteä ja silmissä pilkettä. :) Ja onneksi on pappakoira pitämässä pienemmästään huolta, muuten olisi voinut käydä hassusti....:
Huhhuh mitä sydämen tykytyksiä nuo elikot taas aiheuttivat...
Oltiin äidin kanssa parin tunnin kaupunkireissulla ja mitäs kotona odottikaan kun pihalle kurvattin. Lagottopojat olivat kiltisti PIHALLA meitä vastassa! Roms makaili rauhassa rappusilla ja Agostini auton vierellä. Kaikki ovet oli kiinni, joten ei tietoa miten ne ovat ulos päässeet ja mitä ovat tehneet. Luojan kiitos molemmat ovat hengissä ja tallessa, sehän on tiedossa että Ago ei mihinkään lähde vaikka mikä olisi, mutta Rossista en olisi uskonut! Kerrankin sitä saa olla kiitollinen koiransa "arkuudesta"
Teksti kopioitu facebook päivityksestäni. Vieressä kulkee kohtuullisen vilkkaasti liikennöity tie, jossa 40 rajoitus, mitä tuskin kukaan noudattaa. Nyt oli onni matkassa ja tästä lähtien meillä tarkastetaan ovet hyvin tarkkaan ennenkuin lähdetään mihinkään.
Rossin kanssa tottisteltu lähes päivittäin jollain kentällä ja kotona paljon enemmän kun Agon kanssa ikinä. Ehkä johtuu siitä että Ago oppi kaiken lähes itsestään, mutta juniori tarvitsee vähän enemmän muistuttelua. :) Joku ihmeen murkkuikäkin taitaa painaa, kun välillä meinaa nenä viedä Rossia..
Seuraaminen on ok, tiivistä (liiankin), innokasta ja paikkakin yleensä pysyy. Täyskäännökset on mulle vaikeita, Agon kanssa käännös tehtiin toiseen suuntaan.
Jäävät ok (BH tyyliin), maahanmenoon tarvitsee vielä käsimerkin.
Luoksetulossa vauhti on hirmuinen, aina ei ehdi pysähtyä. ;) Eteenistumista ollaan namien kanssa treenattu ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa käsiä häivyttämään pois. Vaikeaa. :)
Paikkamakuussa pysyy tai ei, riippuu vähän mielentilasta... Menee lonkalle mielellään (prkl). Tämä vaatii varmaan eniten treeniä kisoja ajatellen.
Tällä viikolla otettiin ensimmäiset ampumiset kentällä, aiemmin on autoon kuullut kun treenikavereille ammutaan. Leikitin kentän toisessa laidassa ja Rossi reagoi kuten oletinkin, vähän korviaan heilutteli, muttei lopettanut leikkiä. Kaksi laukausta niin ja viimeinen niin, että kävelin jo takaisin ja Rossi kantoi patukkaansa. Ei tiputtanut laukauksesta aarrettaan. Hieno piski. <3
Myöskään ukkonen tai muut kovat äänet eivät ole reaktiota saaneet. Agolla ääniarkuus on iän myötä mennyt vain pahemmaksi. :(
Jäljellä ollaan käyty myös useamman kerran viikossa. Intoa ja vauhtia olisi vaikka muille jakaa, tarkkuutta ei niinkään. :) Joka kerta ollaan kuitenkin perille päästy, joten eiköhän se siitä. Yritin tällä viikolla rauhoittaa menoa jättämällä frisbeen matkan varrelle. Juu, Rossi kyllä merkkasi frisbeen, mutta se ilme kun yritin sillä leikittää.. Jäin siis yksinäni frisbee kädessä seisomaan, kun koira jatkoi jo matkaa. Typerä emäntä, ei kesken töiden käydä leikkimään!
Pappakoira on keskittynyt hömppäilyyn ja onpa se kaverikoirakeikallakin käynyt. Sopivia eläkeiän harrasteita vanhalle. Lonkat ovat taas vähän vaivanneet, mutta mieli on pirteä ja silmissä pilkettä. :) Ja onneksi on pappakoira pitämässä pienemmästään huolta, muuten olisi voinut käydä hassusti....:
Huhhuh mitä sydämen tykytyksiä nuo elikot taas aiheuttivat...
Oltiin äidin kanssa parin tunnin kaupunkireissulla ja mitäs kotona odottikaan kun pihalle kurvattin. Lagottopojat olivat kiltisti PIHALLA meitä vastassa! Roms makaili rauhassa rappusilla ja Agostini auton vierellä. Kaikki ovet oli kiinni, joten ei tietoa miten ne ovat ulos päässeet ja mitä ovat tehneet. Luojan kiitos molemmat ovat hengissä ja tallessa, sehän on tiedossa että Ago ei mihinkään lähde vaikka mikä olisi, mutta Rossista en olisi uskonut! Kerrankin sitä saa olla kiitollinen koiransa "arkuudesta"
Teksti kopioitu facebook päivityksestäni. Vieressä kulkee kohtuullisen vilkkaasti liikennöity tie, jossa 40 rajoitus, mitä tuskin kukaan noudattaa. Nyt oli onni matkassa ja tästä lähtien meillä tarkastetaan ovet hyvin tarkkaan ennenkuin lähdetään mihinkään.
Kommentit
Lähetä kommentti