Eilen pikaiset treenit Taipiksella Teijan ja Vellan kanssa.
Roms lyhyt seuruu, edisti, käännökset kuitenkin kivoja. :) Kontakti tippui pari kertaa. Henkilöryhmässä kävi moikkaamassa Teijan, mutta hillitsi itsensä pienen muistutuksen jälkeen.
Liikkeestä maahanmeno, ensimmäisellä ei mennyt, toisella käsiapu ja tippui hyvin. Mikä hiton ongelma tämä nyt on?! Kotona ollaan treenattu ja tuntuu että ilman käsiapua ei vaan voi mennä maahan. Häivytystä, häivytystä...
Liikkeestä seisominen ok. Tahtoisin vielä vähän lisää napakkuutta pysähdykseen, mutta ihan ok näinkin. Joskus olisi kiva, kun kelpaisi muukin kuin täydellisyys. :)
Liikkeestä istuminen, BH tyyli. Pala kakkua, ei ongelmaa, vaikka ei olla tätä treenattukaan kuin ties milloin. :)
Luoksetulo, tein tarkoituksella vaikeamman ja menin lähelle Teijaa. Matkalla hetken katsoi että kenes eteen tässä pitikään tulla, mutta löytyi oma paikka. Peruutin pari askelta, ettei törmää. Kun vauhti kiihtyy, niin jarrutusmatkakin pitenee. Pätee nähtävästi myös Rossiin. :)
Paikkamakuu, lyhyt matka ja palkkasin välissä. Ihan hyvä, ei valittamista. Kaukana vielä kisasuorituksesta, mutta töitä tehdään. :)
Tänään käytiin molempien koirien kanssa lenkillä jäällä. Lähdettiin Murheistenrannan jäätien luota kävelemään, kierrettiin muutama saari ja tultiin takaisin. Aikaa meni tunnin verran, kuljetusta matkasta ei tietoa. Koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä, yllätyin miten kovaa Paappakin jaksoi paineilla. Loppumatkasta koirat keskittyivät lumipaakkujen repimiseen tassuista (tilatut tossut eivät vieläkään ole saapuneet :( ). Ago kävi kovistelemassa myös yksinäistä pilkkijää. :D
Tunnin aikana ehtii miettiä yhtä sun toista. Tiivistettynä voin sanoa, että en voisi tyytyväisempi olla koiriini. Toki molemmissa on omat heikkoutensa, mutta kokonaisuutena ne ovat ns. mun käteen sopivia. Varsinaiset oikea ja vasen käsi. :) Hetkittäin olen kieltämättä aivan valmis lähettämään molemmat koirat sinne mistä ovat tulleetkin (kuten tänään sinne rantaan ajaessa, Ago huusi koko matkan kontissa "JEE PÄÄSEN JONNEKIN, JEE!"), mutta pois en vaihtaisi siltikään. ♥
Varsinkin Rossin kanssa tie on hetkittäin ollut pitkä ja kivinen, mutta päivä päivältä musta tuntuu enemmän siltä, että me ollaan pari. Ago on pienestä asti ollut kuin varjo, toki Rossikin seuraa mua lähes fanaattisesti jopa vessaan, mutta silti sen kanssa on ollut tiettyjä vaikeuksia. Vaan ehkä ne vaikeudet tekevät meistä vielä joskus vahvemman, ehkä jopa voittamattoman parin. ;)
Roms lyhyt seuruu, edisti, käännökset kuitenkin kivoja. :) Kontakti tippui pari kertaa. Henkilöryhmässä kävi moikkaamassa Teijan, mutta hillitsi itsensä pienen muistutuksen jälkeen.
Liikkeestä maahanmeno, ensimmäisellä ei mennyt, toisella käsiapu ja tippui hyvin. Mikä hiton ongelma tämä nyt on?! Kotona ollaan treenattu ja tuntuu että ilman käsiapua ei vaan voi mennä maahan. Häivytystä, häivytystä...
Liikkeestä seisominen ok. Tahtoisin vielä vähän lisää napakkuutta pysähdykseen, mutta ihan ok näinkin. Joskus olisi kiva, kun kelpaisi muukin kuin täydellisyys. :)
Liikkeestä istuminen, BH tyyli. Pala kakkua, ei ongelmaa, vaikka ei olla tätä treenattukaan kuin ties milloin. :)
Luoksetulo, tein tarkoituksella vaikeamman ja menin lähelle Teijaa. Matkalla hetken katsoi että kenes eteen tässä pitikään tulla, mutta löytyi oma paikka. Peruutin pari askelta, ettei törmää. Kun vauhti kiihtyy, niin jarrutusmatkakin pitenee. Pätee nähtävästi myös Rossiin. :)
Paikkamakuu, lyhyt matka ja palkkasin välissä. Ihan hyvä, ei valittamista. Kaukana vielä kisasuorituksesta, mutta töitä tehdään. :)
Tänään käytiin molempien koirien kanssa lenkillä jäällä. Lähdettiin Murheistenrannan jäätien luota kävelemään, kierrettiin muutama saari ja tultiin takaisin. Aikaa meni tunnin verran, kuljetusta matkasta ei tietoa. Koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä, yllätyin miten kovaa Paappakin jaksoi paineilla. Loppumatkasta koirat keskittyivät lumipaakkujen repimiseen tassuista (tilatut tossut eivät vieläkään ole saapuneet :( ). Ago kävi kovistelemassa myös yksinäistä pilkkijää. :D
Tunnin aikana ehtii miettiä yhtä sun toista. Tiivistettynä voin sanoa, että en voisi tyytyväisempi olla koiriini. Toki molemmissa on omat heikkoutensa, mutta kokonaisuutena ne ovat ns. mun käteen sopivia. Varsinaiset oikea ja vasen käsi. :) Hetkittäin olen kieltämättä aivan valmis lähettämään molemmat koirat sinne mistä ovat tulleetkin (kuten tänään sinne rantaan ajaessa, Ago huusi koko matkan kontissa "JEE PÄÄSEN JONNEKIN, JEE!"), mutta pois en vaihtaisi siltikään. ♥
Varsinkin Rossin kanssa tie on hetkittäin ollut pitkä ja kivinen, mutta päivä päivältä musta tuntuu enemmän siltä, että me ollaan pari. Ago on pienestä asti ollut kuin varjo, toki Rossikin seuraa mua lähes fanaattisesti jopa vessaan, mutta silti sen kanssa on ollut tiettyjä vaikeuksia. Vaan ehkä ne vaikeudet tekevät meistä vielä joskus vahvemman, ehkä jopa voittamattoman parin. ;)
Kommentit
Lähetä kommentti