Sain elämän, johon just nyt en kaipaa mitään lisää

Tämä viikko ollaan aloitettu huoltamalla molempia koiria. Maanantaina Agostini pääsi Ninan hierottavaksi ja tiistaina oli Rossin vuoro.
Agolla oli joitakin jumeja, selkeästi menivät ristiin. Myös lihaksissa oli eroja, mutta kun syy on tiedossa (pskat lonkat), niin eletään asian kanssa. Siihen nähden, että edellisestä hoitokerrasta on yli puoli vuotta aikaa, on Pappa aivan huippu kunnossa. :) Yritetään nyt silti pitää vähän tasaisempaa hierontatahtia (joka toinen kuukausi?), sitäpaitsi Ninan kanssa on mukava rupatella, aika menee ihan siivillä. :D

Lisäksi Rossi kävi maanantaina rokotuksilla. Yllätyin, miten hyvin se asettui odotushuoneeseen odottamaan, sain rauhassa lukea Saksanpaimenkoira-lehteä, kun Roms tarkkaili rauhallisesti maaten vieressä. :) Kun oli meidän vuoro, lääkärin kirjatessa meitä koneelle sai Rossi rauhassa tutkia paikkoja ja kävi tekemässä tuttavuutta myös lääkäriin. Tälläinen lähestymistapa sopii sille ja lääkäri saikin rokotettua pojan ongelmitta, yhtään ei Roms pelännyt. :) Pyysin myös katsomaan korvat, ne kun erittävät jotakin mustaa töhnää. Siinä piti vähän pelleillä, mutta tutkittua saatiin. Mitään kummallista ei löytynyt, ilmeisesti Rossi vaan tuottaa sitä töhnää. Ohjeena säännöllinen puhdistus, muttei liikaa, etteivät korvat ärtyisi.

Tänään ennen hierojalle menoa käytiin Ullan kanssa hallilla tekemässä treenit. Videoitiin suorituksia, niin voi sitten jälkeenpäin kauhistella mitä tuli tehtyä. :D
Rossi aloitti, ALOn kisamainen treeni. Työtapaturmia sattui useampi, mutta kaikenkaikkiaan hyvä fiilis.

Seuraaminen hihnassa:
Liikkeelle lähtö voisi olla tyylikkäämpi, ottaa häiriötä liikkurista? Eka pysähdys, ensimmäinen työtapaturma. Noh, pikkuvikoja. Hakee vähän paikkaa koko ajan, mutta kontakti pysyy. :) Vasemmalle käännös näyttää ainakin videossa hyvälle. Täyskäännöksissä ohjaajalla opettelemista! Aina yhtä tahmea, ärsyttää! Oikealle käännös ja juoksu ok.

Seuraaminen vapaana:
Liikkeelle lähtö, TAAS! Pysähdyksestä liikkeelle lähtöä ennakoi. Käännös vasempaan ok, täyskäännös tökkii edelleen ohjaajan takia. Häiriötörppö häiritsee ohjaajaa, ei koiraa. :) Juoksuosuus ok.

Liikkeestä maahanmeno:
Iso työtapaturma! Mikä ihmeen maahanmeno, never heard ! Sanoo Rossi. Korvatkin käännetään nurinpäin, jos kuulisi paremmin. :) Ja toinen tapaturma samassa liikkeessä, ennakoi istumisen.

Luoksetulo:
Ei ehdi ootella! T.Rossi. Annoin käsimerkin tarkoituksella, lyhyellä matkalla ei enää törmäile, mutta kun ehtii kerätä vauhtia, niin hyppää helposti vasten. Mutta loppuasennot ok.

Liikkeestä seisominen:
Mikä hitto on tuo jäävien kierto! Pysähdys voisi olla napakampi. Ja päätti sitten tulla vastaan. Vapautin suoraan seisomisesta.

Hyppy:
Tätä ei olla treenattukaan taas pitkään aikaan, eli voi johtua ihan siitäkin, ettei meinannut hypätä. Mutta loppuun saatiin onnistunut suoritus. :)

Kaiken kaikkiaan jäi ihan hyvä fiilis. Huomaa, että Rossi alkaa vaatimaan palkkaa loppua kohden, kun sitä ei näy (videolla näkyy, kun hamuaa taskuja). Eihän tuo mikään täydellinen suoritus ollut, mutta nyt tietää mitä treenata. :)
Otettiin välissä Salamalle osa voittajan liikkeistä, sitten jatkettiin Rossilla. Tehtiin tunnarin alkeita (Se palikkahan pitää silputa mahdollisimman pieneksi? kysyy Roms). Piilotettiin omaa esteiden taakse ja Roms etsi,  Korjaussarjat liikkeestä seisomiseen ja maahanmenoon onnistuivat, vauhtia alkoi löytymään. :) Ruudun alkeitakin kokeiltiin, Ulla vei pallon ruutuun ja lähetin Rossin. Ekalla kerralla jäi syömään matkalle jonkun pudottamia nameja, mutta kyllä se pallo (ja ruutu) löytyi.
Ihan lopuksi paikkamakuu, kävi palkkaamassa usein ja kerran vapautin ja laitoin uudestaan maahan. Kesti hyvin, ei mennyt edes lonkalle, eikä ottanut häiriötän Inkusta, joka kävi palkkaamassa Salamaa. Viimeisellä jätöllä lähti heti kävelemään mun mukaan (eli tehtiin siis liian pitkä harjoitus). Jätin vielä kertaalleen hetkeksi ja sitten vapautin.

Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. :) Taas tiedetään mitä treenata ja noh, treenattavaa on paljon. Roms kehittyy aika hitaasti sekä henkisesti, että fyysisesti, se on jotenkin tosi lapsenomainen monessa asiassa.
Eri lagottoblogeja ja keskusteluja lukeneena voin kyllä iloita Rossissa ainakin yhdestä asiasta. Moni lagoton kanssa harrastava valittelee sitä, että lagotosta ei saa sitä "tekemisen raivoa" (en keksi mikä olisi hyvä termi sille :D) irti, mutta sitä ongelmaa ei Rossin kanssa ole. Se tekee suurella tunteella, välillä mennään metsään, mutta ainakin se yrittää parhaansa. :) Tykkään tästä ominaisuudesta paljon, työkoiriahan nämä alunperin ovat olleet.

Treeneistä sitten vauhdilla Ninan vastaanotolle. Aluksi katsottiin pihalla Rompposen liikkeitä. Niissä on vielä paljon pentumaista löysyyttä, mikä toisaalta osin johtuu myös pitkästä selästä. Roms teki myös tuttavuutta Ninaan ja kun mentiin sisälle, ei jännitellyt enää mitään turhia. Mun mielestä tässä juuri näkee, ettei Roms ole arka. Pidättyväinenn/varautunut se on kyllä, mutta mun mielestä aidosti arka koira ei olisi muutamassa minuutissa rentoutunut vieraan ihmisen hierottavaksi. Hienosti poika on reipastunut ihmisten suhteen, varsinkin kun saa tehdä tuttavuutta näin. Asiaa helpotti varmasti myös se, että Ninalla oli juoksuinen narttu kotona ja Rompposen mielestä tuoksu oli huumaava. :D
Hieronta meni paremmin kuin osasin kuvitella, välillä ei meinannut malttaa maata paikallaan, mutta antoi kyllä hyvin käsitellä muuten. Joitain pieniä jumeja löytyi, vasen pohje oli aika jumissa, ilmeisesti viime viikolla sattuneen tapaturman vuoksi. Terveen paperit saatiin kuitenkin ja kotiin pari jumppaohjetta, millä pyritään vahvistamaan etupäätä, jospa se ylälinjakin siinä paranisi. :)
Isot kiitokset Ninalle poikien hoidosta, voin suositella lämpimästi muillekin, myös ujojen koirien omistajille! :) Ninan nettisivut löytyvät täältä.
Kiitos myös Ullalle treeniseurasta, yritetään taas mahdollisimman pian uudestaan. :)
Hirmuisen pitkä ja varmasti sekava romaani tällä kertaa. :D