Sain tarkotuksen elämältä, tää on mun tehtävä täällä

Tänään oltiin Eigen-saksanpaimenkoirien tottelevaisuusseminaarissa Lahdessa, Salpausselän kennelpiirin hallilla. Kouluttajana toimi Marko Vuorenmaa, kennel Give Me. Marko kuuluu mm. Kennelliiton tokon valmennusryhmään, eli ihan huipun opissa oltiin! Pidin kovasti Markon tyylistä, hän kertoi hyvin selkeästi mitä tahtoi meidän tekevän ja perusteli myös miksi niin tehtiin.



Rossin oli yhdeksästä koirasta viimeisenä vuorossa. Aloitettiin noudolla, tehtiin ensin koemainen suoritus, niin että Marko käskytti. Roms meni kapulalle ravilla, nosti kapulan nätisti ja palautti ravilla. Toi hyvin eteen, mutta alkoi mälvämään kapulaa, kun joutui odottamaan "Ota jo, ota jo, ota jo!". Tehtiin toinen suoritus vauhtinoudolla, meni laukalla kapulalle, mutta palautti taas ravilla. Lattiakin oli liukkaan puoleinen, mutta ei sitä pelkästään sen varaan voi laittaa, Rossi palauttaa kapulan usein ravilla.
Tällä kertaa Roms tosiaan nosti kapulan nätisti, mutta jos rumia nostoja tulee, niin sitä voidaan treenata niin, että ollaan itse kapulan edessä, opetetaan koira tavallaan kiertämään kapulan luokse. En osaa paremmin selittää sitä näin, mutta voin yrittää tehdä videon myöhemmin, josta näkee, mitä tarkoitan. :) Toinen vaihtoehto on se, mitä Ullan kanssa jo tehtiinkin, eli laitetaan kapula laippa koiraa kohti, näin ollen sen täytyy kiertää kapulalle ja nostosta tulee kauniimpi. Koira ei myöskään ns. saalista ja hyökkää kapulan kimppuun.





Ohjeeksi "hidasteluun" (Rossihan ei varsinaisesti hidastele, tulee ihan vauhdikasta ravia) Marko antoi neuvon, että mun pitää juosta Rossin kanssa, saada tavallaan koiran lihasmuistiin, että kapula suussa kuljetaan aina vauhdikasta laukkaa. Tätä voi tehdä myös agilityesteiden kanssa, koiralle kapula suuhun ja esteiden suorittamista. Tai ajaa itse pyörällä ja koiran tulee kantaa kapulaa. Viimeinen neuvo ei ehkä ole meille sopiva, koska Rossi on opetettu nimenomaa ravaamaan fillarin vierellä.
Pitämis ongelmaan pureudutaan taas niin, että jätän koiran istumaan kapula suussa ja menen parin metrin päähän. Kehutaan kun koira pitää kapulaa ja palkataan. Yritin palkata pallolla, mikä ei ihan sujunut, Rossi kun ei malttanut sitten irroittaa kapulasta ottaakseen pallon suuhun. :) Namin kanssa onnistui, tosin sekin vähän nihkeästi.





Seuraavaksi tehtiin häiriötreeniä. Koska Roms on vähän ujo, tehtiin sille hieman helpotetummin.
Koira oli perusasennossa vieressä ja Marko heilutteli namia kuonon vieressä. Alkuun Rossi meni halpaan ja lähti Markon mukaan, mikä on toisaalta ihan loogista, onhan sen kanssa treenattu nimenomaan sitä, että vierailta saa namia ja palkkaa, varsinkin jos ne kyykkii. Napakampi seuraa käsky ja Rossi malttoi pysyä mun vierellä, toki välillä hamusi Markon häiriötä. Tämä toki oli tarkoituskin, jotta saatiin koira ymmärtämään, että vain kontaktista ohjaajaan tulee palkkaa, vain se on oikeaa toimintaa ja kannattavaa! Koiralle myös huomautettiin, kun se teki virheen ja kiinnostui häiriöstä.
Kerran Rossi vähän säikähti Markon äkkinäistä liikettä, mutta muuten oli oikein reipas vaikka vieras mies vieressä heiluikin! Voi Roms, olet niin ihana ja niin vaikea ♥

Ensin pohdittiin että pitäisikö tuon setän humputuksiin lähteä mukaan...

Osalle muista koirista mm. heiteltiin lelua ja namia häiriöksi, käskytettiin häiriöksi ja annettiin vielä esimerkiksi käsimerkkikin samaan tapaan kuin vaikkapa maahanmenon alkeisopetuksessa. Näitä tehtiin perusasennossa, paikallaan istumisessa sekä paikallaan maatessa. Oli hienoa nähdä miten nopeasti koirat ymmärsivät, ettei siitä "hullusta häiritsevästä miehestä" pitänyt välittää, vain kontaktista ohjaajaan tulee palkka.
Näitä treenejä pitäisi alkaa ottamaan jo nuorelle koiralle, jotta saataisiin häiriövarmoja koiria. Tätä meidän täytyykin alkaa treenaamaan urakalla!

...mutta sitten muistettiin kenen kanssa oltiin tekemässä töitä!

Suorituksemme jälkeen Marko sanoi olevansa yllättynyt, että näistä (lagotoista) löytyy myös tälläisiä yksilöitä, hän on luullut että kaikki ovat arkoja (Rossi oli kuulemma reippaammasta päästä hänen tapaamistaan) ja kykenemättömiä työskentelyyn, lapasia siis. Toisaalta oli imartelevaa kuulla, että hän piti Rossista ja sen työskentelystä, mutta kolikolla on toinenkin puoli. On surkeaa, että rodun maine on arka tossukka. Lagotto on työkoira ja toivoisin sen myös pysyvän sellaisena!  Rossissa on omat heikkoutensa toki, se on varautunut ja hermorakenne voisi olla parempi. Onneksi sen (rotuisekseen) suuri taistelutahto kompensoi muita puutteita. :)


Sitten lyhyt kahvitauko ja koska aikaa vielä oli, otettiin halukkaiden kanssa koemainen paikkamakuu kehääntulo tarkastuksineen. Marko kopeloi Rossin oikein kunnolla, vähän ällötti, mutta syötettiin molemmat palkkaa, joten antoi kopeloida ihan hyvin.
Luoksepäästävyys, ei väistellyt ja palkkasin reilusti, myös Marko antoi palkan. Hyvä Roms!
Maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä! Tälläistä ongelmaa ei ole ennen ollutkaan. Menin parin metrin päähän ja kehuin silloin tällöin. Roms meni lonkalle. Aika ehkä pari minuuttia? Loppuosa ok, palkkasin maahan.
Toinen kierros, taas kopelointikehätarkastus ja luoksepäästävyys. Menivät kuten edellisellä kierroksella. Ja hitsivie, taas maahanmenoon kaksi vai peräti kolme käskyä, kun ehti pompata välissä jo ylös. Prkl Rossi! Menin vähän kauemmas, enkä kehunut. Makasi muuten ihan rauhallisesti, mutta meni jälleen lonkalle ja kerran taisi haukotella (eli vähän hermostunut kuitenkin). Loppuosa jälleen ok.
Marko huomautti siitä, että koiraa ei pitäisi tuijottaa käskyä antaessa (oli kyseessä sitten jäävät, paikkamakuu tai mikä tahansa liike). Pää ylös ja katse eteenpäin, turhat "kaksoiskäskyt" pois! Muuten neuvoksi vain paljon kisamaista treeniä, lyhyitä aikoja, kunhan koira menee maahan ensimmäisellä käskyllä ja nousee ensimmäisellä käskyllä. Aikaa voi treenata erikseen. Kisanomaiseen treeniin kuuluu siis nimenomaa myös kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys (alokasluokassa). Varsinkin Roms tarvitsee paljon kopelointitreeniä, mikä nyt ei mikään yllätys ollut. Näillä luodaan rutiini koiralle, se tietää milloin tehdään paikkamakuu.

Olen hirveän tyytyväinen tähän koulutukseen, voin lämpimästi suositella kaikille! 3 tuntia ja 9 koirakkoa, aikaa jäi vähän niukanlaisesti, mutta kun sen vähän käytti hyvin hyödykseen ja malttoi keskittyä myös muiden suorituksiin, oppi paljon uutta, sekä muistui mieleen ehkä vielä enemmän vanhoja, jo unohtuneita juttuja. Kiitos Satulle ja koko Eigen-porukalle, kiitos Markolle ja ennenkaikkea kiitos Ullalle, että raahasit meidät mukaan! :) Harmi etteivät Teija ja Ruuti päässeet, olisi ollut vielä mielenkiintoisempaa paneutua myös Ruutin mahdollisiin ongelmiin.
En tiedä ottaako tästä kukaan tolkkua, näppis sauhuten kirjoitin! :D Otti tai ei, onpahan itselle jotakin muistiinpanoa ja vielä kun tosissaan muistaisi noudattaa saatuja neuvoja!

Loppuun vielä ottamiani kuvia, Canon jopa yllätti!

Salkkaria ällöttää, kun Häntä Häiritään!

Häirintää kerrakseen, lentävä naksutin :)