Crufts

Taas on blogin päivitys, mutta yritetään nyt saada vähän kerrattua Cruftsin matkaa. :) Kuvia tuli otettua harmittavan vähän, mutta mennään näillä!

Torstai-perjantai yönä starttasimme Lappeenrannasta kohti Helsinkiä. Pääsin heti alkumatkasta testaamaan peruutustaitojani, kun jouduin peruuttelemaan pitkän matkaa leveän kuljetuksen takia. :D Joka tapauksessa päästiin ajoissa Luumäelle, josta startattiin koko porukan voimin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Ensimmäinen Tsup lentokentällä

Lensimme ensin Helsingistä Amsterdamiin, mistä lyhyen vaihdon jälkeen jatkettiin Birminghamiin. Laskeutuminen Birminghamiin oli varsin vauhdikas, mulla alkoi vihlomaan päätä kun aloitimme laskeutumisen. Lisäksi kone tipahti maahan rytinällä, kaikki olivat vähän hämillään, mutta mitään informaatiota ei tullut ainakaan englannin kielellä.

Tämmöisellä matkusteltiin ympäriämpäri

Kentältä hotellille ja hetken hengähdystauon jälkeen lähdettiin syömään ja kaupungille pyörimään. Syötiin niinkin englantilaisessa paikassa kuin Mäkkärissä! :D Kaikilla oli vaan niin kauhea nälkä ja haluttiin jotain mihin voi taatusti luottaa - mikäs sen parempaa luottoruokaa kuin BigMac!
Perjantai vietettiin shoppaillen kaupungilla, itse ostin mm. näyttelykengät ja kasan sukkahousuja. :D Löysimme pari kivaa halpiskauppaa, voi kun Suomestakin löytyisi Primark! ♥

Seuraava Tsup paikallisessa baarissa

Illalla aikaisin nukkumaan, jotta aamulla aikaisin jaksettiin lähteä näyttelyalueelle.

Lauantai aloitettiin hotellin aamupalalla (kyllä Suomen hotellien aamupalat on luksusta..), jonka jälkeen lähdettiin kävelemään juna-asemalle ja kohti näyttelyä.
Jos messari on iso näyttely, niin kuvitelkaa messari kertaa kymmenen, niin saatte käsityksen Cruftsista! Myyntikojuja oli val-ta-vas-ti, siis monta hallia ! Lauantaina seurasimme hetken gordoninsettereitä. Kehien seuraaminen oli hieman hankalaa, sama koira sai esiintyä monessa eri luokassa ja luokkajaot menivät eritavalla kun meillä. Myöskään koirien taso ei ollut hääppöinen. Olin yllättynyt myös esittäjien tasosta, se vastasi ihan perinteistä Suomen näyttelyä, oli kaikenlaista hiihtäjää laidasta laitaan. Koirat olivat lihasköyhiä, todella huonoja liikkujia ja varsinkin takapäät olivat todella onnettomia. Useamman kerran olimme täysin eri mieltä tuomarin kanssa sijoituksista ja niin näyttivät olevan handleritkin. :D

Varsin erikoisen turkin omaava gordoni sijoittui luokassaan neljänneksi

Spinoneita oli 111 !!

Aika nopeasti jätimme koirien seuraamisen ja keskityimme kojujen kiertelyyn. Ehdimme lauantaina kiertää vain yhden hallin (!), mikä kertoo kuinka valtavasti tarjontaa oli. Mukaan tarttui mm. pinkki Crufts-näyttelylaukku. :)
Kävin myös tutustumassa lagottojen rotuständiin. Siinä kävikin kuhina aina kun ohi kävelin :)

Kuvia parista muustakin ständistä:

Gordonit

Tälläisen walesin bongasin :)

Jos bostonit eivät yleisestikään miellytä mun silmää, niin tämä teki sitä vielä vähemmän

Näyttelyn jälkeen käytiin vielä kaupungilla shoppailemassa. Näin eräässä sisustusliikkeessä ihanan peilin, harmi ettei sitä saanut millään tuotua kotiin Suomeen.
Lauantaina jatkoimme hyvin syömistä, Pizza Hutissa :D Illalla uni maistui ja taisimme olla nukkumassa jo ennen kymmentä. :)

Sunnuntain pyhitimme Heidin kanssa kokonaan shoppailulle, Tiina ja Tanja seurasivat colliekehiä.
Mukaan tarttui takunavausnestettä (Puppy Plush, tämä on siis aivaan taivaallisen hyvää ainetta!), trimmisakset, vinkuvia narupalloja (miksi näitä ei saa Suomesta?!!!) ja rauhoittavia Rossille :D Toivottavasti nämä auttavat Rossin näyttelyjännitystä..

Kuva lainattu :)

 

 

Kolmen aikoihin lähdimme kohti lentokenttää. Lenkokenttäjuna oli rikki ja jouduimme ottamaan taksin sille lyhyelle matkalle, joka hallilta oli kentälle. Missään kun ei ollut mitään ohjeita, kaikki neuvoivat vaan lenttokenttäjunalle. :D Vaikeuksien kautta päästiin kuitenkin kentälle ja shoppailemaan tuliaisia kentän kaupoista. Mukaan tarttui itselle ripsari ja Veikolle viskiä ja tuoksu. :)

Kotimatka meni kuten tulomatkakin, teimme välilaskun Damiin. Vaihtoaikaa oli puoli tuntia ja voin sanoa, että usko meinasi loppua! Damin kentällä on todella tiukat turvamääräykset, jouduimme ohittelemaan muita matkustajia välillä tosi törkeästikin. Olimme ihan varmoja, ettemme tule ehtimään koneeseen. Heidin kanssa päästiin ekana turvatarkastuksesta läpi ja sitten juostiin :D Olin kysynyt menomatkalla, miksi kentällä oli sellaisia liukuhihnoja. Nyt se selvisi varsin karulla tavalla. :D Oli aika epätoivoinen olo, kun näytöillä näky "Gate Closing"-teksti ja infokyltit kertoivat että terminaaliimme on 14 minuutin matka. Mietimme jo Heidin kanssa hätäpäissämme että jos ehdimme, niin jäämmekö odottamaan Tanjaa ja Tiinaa sinne vai vasta Helsinki-Vantaalla. Puuskuttavina, punaisina ja tukehtumisen partaalla pääsimme portille. Tadaa, virkailija iski silmää, näytti peukkuja ja kertoi että kaikkia odotetaan. Siinä vaiheessa se maailman ennätys juoksu tuntui aika turhalle! :D Noh, joka tapauksessa kaikki ehtivät koneeseen ja Suomeen päästiin - vähän myöhässä tosin. :) Kotona olin joskus neljän aikoihin aamuyöstä ja yhdeksältä pirteänä töihin! :D Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä! Ihan hienoahan siellä oli, mutta en tiedä oliko mikään niin erikoista, että pitäisi heti uudestaan päästä. :)
Kiitos näyttelytoimikunnalle matkan mahdollistamisesta ja erityisesti kiitos Heidille, Tanjalle ja Tiinalle matkaseurasta!