Oon mieluummin vapaa ku vakaa, voin kasvaa mutten koskaan aikuistuu


Mä en tuu koskaan aikuistuu.
En oo niin kun muut, mä teen mitä haluun.
Voin elää vanhakskin, mut en muuttuu tuu.
Enkä aatellu asettuu muotteihin,
ne ei kuulu mun elämän nuotteihin.

Juhannus on taas ohi ja pikkuhiljaa kesäiset päivätkin alkavat lyhenemään. Mulla on loma ohi, onneksi vielä pari päivää vapaata ja sitten "kevyt" laskeutuminen takaisin työn pariin 10 päivän putkella. Vietimme juhannusta rauhaisasti kaverien kanssa nauttien hyvästä ruuasta ja juomasta :)


Tänään tehtiin jo paluuta arkeen, eli Rossin kanssa jäljelle. Makkarajälki, pituus n. 100 metriä, 1 kulma, kaksi esinettä (sukka ja lopussa pallo), janalähdöllä, vanheni n.20 minuuttia?
Taattua kaahotusta alusta loppuun voisi olla Rossin motto. Jana oli hyvä, mutta se onkin ollut alusta asti Rossin (ainoa) vahvuus. Muuten mentiin vauhdilla, makkarapala sieltä, toinen täältä taktiikalla. Sukka sai jäädä metsään, kulman otti kyllä varsin näppärästi, vaikka olikin sillä hetkellä metrin sivussa koko jäljeltä. Lopun ruokapurkki/pallo systeemille pysähtyi (ihme kyllä).
En nyt oikein tiedä mitä tuon kaahottamisen kanssa pitäisi tehdä. Jos Rossi vain menisi jäljen päällä liian vauhdikkaasti, voisi sitä liinalla jarruttaa. Nyt tilanne on se, että se kaahottaa ihan miten sattuu, yleensä suurinpiirtein jäljellä, mutta minkään sortin tarkkuudesta ei voi puhua, esineet (olivat ne mitä hyvänsä) jäävät kyllä metsään ihan oman onnensa nojaan.
Pitäisikö mun nyt
A) jatkaa ilman makkaroita ja toivoa, että Rossin aivot tulevat Italiasta jälkitoimituksena
B) jatkaa makkaroiden kanssa ja toivoa, että jokin napsahtaa siellä aivoissa napsahtaa paikallaan
C) aloittaa alusta esim. takaperin ketjuttamalla (opettamalla keppien ilmaisu ensin) 
D) vaihtaa lajia
E) jotain muuta, mitä?
Rossin mielestä tärkeintä ei suinkaan ole matka, vaan määränpää.

Kommentit

  1. Pakko kommentoida; samoja juttuja mietin Hildan kanssa viisi vuotta sitten ja yhdessä muutaman ihmisen kanssa tultiin siihen tulokseen, että tuo sinun C-vaihtoehto oli ainakin meille paras. Eli Hildalle opetettiin että koko jäljen juoni on löytää ne esineet sieltä pusikosta ja ilmaista ne.
    Makkaraa vähennettiin myös radikaalisti, että koira joutui oikeasti haistelemaan tarkemmin missä se jälki menee, joka hidasti vauhtia hieman ja toi tarkkuutta mukaan hommaan. Makkaran haju jatkuvana on kuitenkin niin voimakas koiralle että tehtävä on sille ns. liian helppo jolloin on aikaa kaahata ja keksiä omia vinkeitä.

    - Oona

    VastaaPoista
  2. Kokeile ensinnä vanhentaa jälkeä reilusti. 20min jälkeen hajut on vielä pitkin poikin eikä se ole jäljestämistä vaan hakua. 2-3h vanhentaa niin voi auttaa. Muutenkin metsässä hajuvana ei välttämättä ole juuri siinä jäljen päällä, voi olla olosuhteista riippuen reilustikin sivussa. 5h vanhalla jäljellä voi ajatella että koiran täytyy mennä jo aika tarkasti kun muut hajut ovat kadonneet.

    VastaaPoista
  3. Kiitos neuvoistanne! :) Rossin kanssa on nyt siirrytty takaperin ketjuttamiseen, eli olemme opetelleet keppien ilmaisun ensin. Toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta. Tarkoitus tehdä blogiin päivitystä videon kera tämänhetkisestä tilanteesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti