And I didn't know I was lost

They tell me I'm too young to understand
They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me
So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost

Viime lauantaina sai taas BMW:n moottori laulaa, kun ajelin karvaorkesterin kanssa Lappeerannasta Järvenpäähän, Järvenpäästä Vantaalle, Vantaalta Lappeenrantaan ja Lappeenrannasta vielä Savitaipaleelle, yhteensä n. 550 km vuorokauteen. Ei pidä silti valittaa, tykkään ajaa, vaikka vakionopeudensäädin ei olisikaan pahitteeksi.

Osa lukijoista varmasti tietää, että Vantaalle suuntasimme näyttelyyn. Mutta miksi ihmeessä ajoin sitten aamu kymmeneksi Järvenpäähän?

© kennel Tubero D'oro / Marisa

Pappis pääsi mölliagilitykisoihin, neljän tai viiden vuoden tauon jälkeen! Hämmästyttävän hyvin Agostini muisti mitä piti tehdä, yhden kiellon (5vp) saimme ohjaajan kämmäyksen takia. Pääsimme jopa sijoituksille toiseksi, heti Pepin jälkeen. Ago on kyllä aina yhtä tasaisen varma suorittaja ♥

© kennel Tubero D'oro / Marisa

 Epiksistä kaahotimme Vantaalle näyttelyyn, kehään ilmoitettu molemmat pojat. Lagottoja 14 kappaletta, tuomarina Astrid Lundava, Viro. Rossi kerjäsi rapsutuksia jo kehänlaidalla, eikä kehässäkään ollut tuomarin kanssa ongelmia. Tuomarin mielestä Rossi oli erinomainen rotunsa edustaja sekä sertifikaatinarvoinen. Ago esiintyi veteraaneissa, vanhuuden tuomalla varmuudella. Myös Ago sai erinomaisen ja SA:n. Paras uroskehässä esitin itse Rossi ja Heidi vei Agostinin. Rossi nousikin PU3 saaden vara-sertin, lähellä oli valioituminen. Ago oli epävirallinen PU5.
Esitin myös paras narttu kehässä Maisan (Budoar Veronica) joka oli paras narttu ja kilpaili myös Agoa vastaan parhaan veteraanin tittelistä. Tällä kertaa Maisa veti pidemmän korren ollen ROP-VET, Agostini luonnollisesti VSP-VET.
Kotimatkalla oli hyvä mieli, on onni omistaa kaksi kaikinpuolin erinomaista rotunsa edustajaa ♥

Tiistaina käytiin lenkillä Jasminin kanssa ja Jasmin ystävällisesti myös kantoi kameraa mukana, oma kamerani kun on ilmeisesti Tampereella. :D

 

Tänään Rossi kävi ajamassa jäljen sekä vähän tottistelemassa. Päivän sana oli seuraamisen käännökset, rauhassa odottaminen ja nouto. Käännökset (ja itseasiassa koko koira) vähän löysiä, noudossa palautti ravilla (argh.). Paikkamakuu oli hyvä! :)

Jälki pikkuisen vajaan tunnin vanhentunut, pellolla. Suht lyhyt, 4 keppiä. Jäljesti paremmin kuin pitkään aikaan, mutta keppien kanssa taistoa. Kotiin ajaessa mietin, että tuleekohan Rossin kanssa ikinä kisattua (missään lajissa). Noh, ainakin se on opettanut minulle paljon miten tuollaista koiraa koulutetaan. Tai ehkä ennemmin miten sitä ei kannata kouluttaa. Seuraavan koiran kanssa ollaan taas vähän viisaampia (paitsi kun se on taas ihan erilainen ja sen kanssa tehdään ihan eri virheet...)

Hmm, mitähän tuomari tarkoitti maininnalla "elegantti kaula".. :D

Meidän koirien näyttelyt tälle vuodelle olivatkin tässä, ensi viikon Hyvinkään ryhmänäyttelyyn tuli tuomarimuutos mieheen, eli Rossin ei tarvitse lähteä mukaan. Pidän edes sen lupauksen, minkä sille olen antanut. Toisaalta, katsoessani Janakkalan näyttelyn, jossa myös oli Maret Kärdi (alkuperäinen tuomari) tuomaroimassa, olen aika onnellinen tuomarimuutoksesta. Tiesin Kärdin olevan tiukka, mutta Janakkalan tulokset saivat lähes kylmän hien pintaan. :D

Lähdemme silti Rossin kanssa suorittamaan maisemamatkailua hakemalla kameran kotiin ja treffailemalla Terhiä ja Come Se-lagottolaumaa. En malta odottaa! :)