Odotusta...




Mun pitäisi olla jo ehdottomasti nukkumassa, koska huomenna on aikainen herätys ja lähtö tienpäälle. Mutta minkäs teet, kun pitää seurata livestreamia Caran synnytyksestä. Jännää!

Mitään ihmeellistä ei olla tehty, kotitokoilua Rossin kanssa (myös ilotusten aikaan, hieno Roo, ei reaktiota paukkuihin). Jospa nyt reipastuttaisiin käymään vaikka Ullan hallilla. Eka tokokoe katsottu ensi vuodelle. Joko saa alkaa jännittämään?!

Messarista näänkin jo painajaisia (mm. kehänlaidalla tennareissa ja tuulipuvun housuissa, jakku ja ballerinat missä lie...) Mitäs siihen messariin onkaan, 2 kuukautta? :D Jännittäminen on hyvä aloittaa ajoissa, onpahan kaikki mahdolliset kauhuskenaariot jo valmiiksi käyty läpi omassa päässä. Rossin kanssa kun voi (valitettavasti :D) tapahtua ihan mitä vain.. Itselleen nauramisen taito on vain kehittynyt Rossin kanssa. :D




Rossille iski viime viikonloppuna ihottuma tai vastaava selkään, syynä ilmeisesti pilaantunut shampoo, jolla pesin Rossin keskiviikkona. Oli kyllä lähellä, etten tarttunut trimmikoneeseen ja antanut koneen laulaa, onneksi parin näyttelyn ilmoittautumismaksut (n.90€) kummasti hillitsi haluja ja putsaamisella sekä rasvaamisella iho saatiin kuntoon. Jännää oli se, että Rossi ei missään vaiheessa rapsuttanut selkäänsä, eikä koko asia tuntunut häiritsevän sitä lainkaan. Toki haavojen hoidon olisi voinut skipata ja siirtyä suoraan vatsan rapsutteluun, kuinkahan monta kertaa yritin saada selällään reporankana makaavan koiran sellaiseen asentoon, että rasvaaminen olisi edes teoriassa mahdollista.

Remmikäytöstäkin treenailtu, alkulenkki vielä kouhaamista, mutta hiljalleen alkaa Rossikin ymmärtää, että eteenpäin pääsee vain kauniilla käytöksellä. :)



Rossi on muuten hirvittävän kiltti poseeraaja. Ago vetää heti yrmyilmeen kun näkeekin kameran (kuten kuvasta näkee). Lisäksi vaalea turkki tuntuu järjestään palavan puhki, varsinkin jos yrittää ottaa pojista yhteiskuvaa.
Ehkä hieman yllättäen Rossi pönöttää kiltisti paikallaan, katsoo kameraan tai kaukaisuuteen, ihan miten vain pyytää. Se nykyään kiipeää jo oma-aloitteisesti kaikkien kivien ja nyppylöiden päälle istumaan ja odottamaan että josko vaikka kuvattaisiin?


Hauskaa viikonloppua blogin lukijoille - antakaa koirienne olla koiria, niiden oikeus on saada kaivaa kuoppia, maata mutaojissa sekä nauttia elämästä täysin rinnoin! Otetaan me ihmiset mallia, koskaan kun et voi tietää onko yhteisiä hetkiä edessä päivä, viikko vai vuosia. ♥

Kommentit

  1. Kivat nuo kuopat ,jos ei satu sijaitsemaan heti rapun edessä! Kun nääs koirat on saanut olla koiria ja kaivaneet syvän montun....Terkuin "viellä terveen nilkan omaava bortsu immeinen"

    VastaaPoista
  2. Voi ei :D Meillä onneksi kuopsuttelevat vain metsässä ja oma piha saa olla (ainakin useimmiten) rauhassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti