Vihdoin aikaa istahtaa koneelle ja päivitellä kuulumisia. :)
Messarista ei Rompposelle menestystä tullut (EH4), mutta kuten kuvasta näkee, on koiran kehityskaari ollut huima. Vuosi sitten elokuussa, Rossi karkasi kehästä, koska pelkäsi naistuomaria niin paljon. Nyt olemme saaneet viimeisestä kahdesta näyttelystä arvosteluunkin maininnan hyvästä luonteesta. Tuomari myös sanoi minulle, että lagottojen luonteet ovat kaiken kaikkiaan parantuneet.
Kuvassa Rossi seisoo omilla jaloillaan, häntä rentona, eikä mun tarvitse pitää siitä kiinni kuin nimellisesti. Rossi ei myöskään säpsynyt ihmisiä tungoksessa, pystyin laittamaan sen vieraaseen kevythäkkiin siksi aikaan kun käytin Pepin kehässä (Chicabeams Santuzza, ERI2), eikä se edes yrittänyt mitään typerää. Muille koirille oltiin tavalliseen tapaan ärhäköitä, sisääntulossa Rossi meinasi syödä pari venäläistä rotikkaa. Mutta antoi kuitenkin tutkia mikrosirun ongelmitta, hieno jätkä. :)
Kehän jälkeen otettiin fiilistelykuvia ja Rossihan fiilisteli. Se hyppi, loikki, roikkui näyttelyhihnassa ja loppujen lopuksi nappasi kiinni mun toppiin ja veti siitä niin, että sen helmassa on nyt somat reiät. Rakas veijari, ikuinen lapsi. ♥
Kävin kehässä myös podhalanskien kanssa pariin otteeseen, lauantaina esitin Allille (Whesteam's Lingonberry) Nordic Junior Winner-13 tittelin.
Shoppailu ei riistäytynyt käsistä, koska yksinkertaisesti sille ei ollut aikaa. :D Mukaan tarttui kuitenkin vinttikoiramallinen nahkainen kuristuspanta, ledvalopanta, vinkuva narupallo (Rossin lemppari) ja herkkuja.
Joulua vietettiin perinteisesti mun vanhemmilla, oli joulupukki ja kaikki. Rossi yritti kovistella joulupukkia, oli sitten hihnassa vähän kauempana, kun en ollut varma onko pukki koiraihmisiä. Agostini sen sijaan tiesi jo homman nimen ja syöksyi suoraan lahjakasseille penkomaan paketteja. Harmi etten saanut siitä kuvaa. :D
Agostini keskittyi muutenkin pakettien avaamiseen siihen malliin, että siinä meni omat ja muidenkin samalla vauhdilla. Ei se sisältö, vaan ne paperit. ♥ Rossille piti alkuun vähän avittaa, mutta sujui siltäkin sitten pakettien avaaminen ja Agon lahjan suolistaminen.
Joulutunnelmaa latisti vähän se, että mun rakas kulkupeli, hyvä ystävä BMW päätti vuoden moitteettomasti toimineen yhteistyömme, eikä suostu lähtemään käyntiin. Ilmeisesti akku oli tyhjentynyt mun mokan takia (jep, varsinainen autonasentaja), mikä oli lykännyt ajoneston päälle. Kunhan pyhistä selvitään, vie bemarin tie korjaamolle.
Tänään aamulla sattui vielä auton hajoamistakin ikävämpi tapahtuma. Tarkoitus oli lähteä Rossin kanssa pitkälle lenkille, laitoin puhelimeen oikein Sportstrackerin päälle ja asennoiduin uuden lenkkireitin vaatimalla tavalla. Pääsimme 500 metriä, ennenkuin Rossi alkoi pinnistämään kakkaa, mikä ei tahtonut millään tulla. Siinä kohtaa, kun koira, joka ei ihan pienestä kivusta valita, alkoi itkemään kakkaa tehdessä alkoi mulla huoli painaa. Yritin nostaa koiraa syliin, jotta kannan sen kotiin, mutta reppana alkoi huutaa. Oli epätoivoinen sekä avuton olo ja vaikka kuinka yritin pysyä rauhallisena, ettei Rossi hermostuisi enempää, itku kuristi kurkkua. Yritin rapsutella ja tsempata rakasta ystävää ja hiljalleen kuljettiin kotia kohti. Onneksi liikkuminen sujui hyvin vaikka vähän väliä piti kyykistyä kakalle ja välillä vähän itkeskellä, meidän molempien. Seran kohtalo (suolitukos) kummitteli mielessä ja pelkäsin, että koira vähintäänkin kuolee mun käsiin siihen tienposkeen. Päästiin kotiin ja mentiin kylpyhuoneeseen suihkuttelemaan takapuolta, yritin myös antaa parafiiniöljyä, mikä taisi levitä ennemminkin pitkin kylpyhuoneen lattiaa.
Yhtäkkiä Rossilta pääsi löysää kakkaa kylppärin lattialle ja sitten siirryttiinkin pihalle, mihin tuli lisää löysähköä kakkaa. Rossin olo helpottui silmissä ja se piristyi välittömästi.
Nyt potilas voi hyvin, iltalenkillä kakka oli löysää, mutta se tuli ongelmitta. Väsynyt tuntuu olevan sisällä, liekö vielä eilisen jäljiltä vai onko vatsa vielä hieman kipeä. Lenkillä oli kuitenkin oma touhukas itsensä. Varmuuden vuoksi keitin iltaruuaksi riisiä ja sekoitin siihen vielä parafiiniöljyä.
Kaipa Rompponen oli vain nauttinut liikaa jouluherkkuja, koska en löytänyt kakkojen seasta mitään luunpaloja tms, eikä se mielestäni sellaisia ollut niellytkään. (toisin kuin Agostini, joka voi vallan mainiosti)
Vaikka Rossi välillä raastaakin hermoja ihan urakalla, en ikinä, koskaan, haluaisi sille sattuvan mitään. Se ahdistus, mikä omaa rintaa kalvoi, kun ei oikein voinut toista auttaa vaikka kuinka haluaisi, oli ihan kamalaa.
Onneksi selvisimme ilmeisesti vain säikähdyksellä ja nyt Rossi saa vielä normaaliakin enemmän huomiota ja rapsutuksia, mistä se ottaakin kaiken hyödyn irti. :)
Rauhallista joulun jatkoa blogin lukijoille, katsokaahan ystävienne perään, etteivät syö mitään sopimatonta. :)
 |
| © Pasada Ky |
Kuvassa Rossi seisoo omilla jaloillaan, häntä rentona, eikä mun tarvitse pitää siitä kiinni kuin nimellisesti. Rossi ei myöskään säpsynyt ihmisiä tungoksessa, pystyin laittamaan sen vieraaseen kevythäkkiin siksi aikaan kun käytin Pepin kehässä (Chicabeams Santuzza, ERI2), eikä se edes yrittänyt mitään typerää. Muille koirille oltiin tavalliseen tapaan ärhäköitä, sisääntulossa Rossi meinasi syödä pari venäläistä rotikkaa. Mutta antoi kuitenkin tutkia mikrosirun ongelmitta, hieno jätkä. :)
Kehän jälkeen otettiin fiilistelykuvia ja Rossihan fiilisteli. Se hyppi, loikki, roikkui näyttelyhihnassa ja loppujen lopuksi nappasi kiinni mun toppiin ja veti siitä niin, että sen helmassa on nyt somat reiät. Rakas veijari, ikuinen lapsi. ♥
Kävin kehässä myös podhalanskien kanssa pariin otteeseen, lauantaina esitin Allille (Whesteam's Lingonberry) Nordic Junior Winner-13 tittelin.
Shoppailu ei riistäytynyt käsistä, koska yksinkertaisesti sille ei ollut aikaa. :D Mukaan tarttui kuitenkin vinttikoiramallinen nahkainen kuristuspanta, ledvalopanta, vinkuva narupallo (Rossin lemppari) ja herkkuja.
Joulua vietettiin perinteisesti mun vanhemmilla, oli joulupukki ja kaikki. Rossi yritti kovistella joulupukkia, oli sitten hihnassa vähän kauempana, kun en ollut varma onko pukki koiraihmisiä. Agostini sen sijaan tiesi jo homman nimen ja syöksyi suoraan lahjakasseille penkomaan paketteja. Harmi etten saanut siitä kuvaa. :D
Agostini keskittyi muutenkin pakettien avaamiseen siihen malliin, että siinä meni omat ja muidenkin samalla vauhdilla. Ei se sisältö, vaan ne paperit. ♥ Rossille piti alkuun vähän avittaa, mutta sujui siltäkin sitten pakettien avaaminen ja Agon lahjan suolistaminen.
Joulutunnelmaa latisti vähän se, että mun rakas kulkupeli, hyvä ystävä BMW päätti vuoden moitteettomasti toimineen yhteistyömme, eikä suostu lähtemään käyntiin. Ilmeisesti akku oli tyhjentynyt mun mokan takia (jep, varsinainen autonasentaja), mikä oli lykännyt ajoneston päälle. Kunhan pyhistä selvitään, vie bemarin tie korjaamolle. |
| Jouluaatto klo 18.20 - päiväunet hyvässä seurassa |
 |
| Jouluateria |
Tänään aamulla sattui vielä auton hajoamistakin ikävämpi tapahtuma. Tarkoitus oli lähteä Rossin kanssa pitkälle lenkille, laitoin puhelimeen oikein Sportstrackerin päälle ja asennoiduin uuden lenkkireitin vaatimalla tavalla. Pääsimme 500 metriä, ennenkuin Rossi alkoi pinnistämään kakkaa, mikä ei tahtonut millään tulla. Siinä kohtaa, kun koira, joka ei ihan pienestä kivusta valita, alkoi itkemään kakkaa tehdessä alkoi mulla huoli painaa. Yritin nostaa koiraa syliin, jotta kannan sen kotiin, mutta reppana alkoi huutaa. Oli epätoivoinen sekä avuton olo ja vaikka kuinka yritin pysyä rauhallisena, ettei Rossi hermostuisi enempää, itku kuristi kurkkua. Yritin rapsutella ja tsempata rakasta ystävää ja hiljalleen kuljettiin kotia kohti. Onneksi liikkuminen sujui hyvin vaikka vähän väliä piti kyykistyä kakalle ja välillä vähän itkeskellä, meidän molempien. Seran kohtalo (suolitukos) kummitteli mielessä ja pelkäsin, että koira vähintäänkin kuolee mun käsiin siihen tienposkeen. Päästiin kotiin ja mentiin kylpyhuoneeseen suihkuttelemaan takapuolta, yritin myös antaa parafiiniöljyä, mikä taisi levitä ennemminkin pitkin kylpyhuoneen lattiaa.
Yhtäkkiä Rossilta pääsi löysää kakkaa kylppärin lattialle ja sitten siirryttiinkin pihalle, mihin tuli lisää löysähköä kakkaa. Rossin olo helpottui silmissä ja se piristyi välittömästi.
Nyt potilas voi hyvin, iltalenkillä kakka oli löysää, mutta se tuli ongelmitta. Väsynyt tuntuu olevan sisällä, liekö vielä eilisen jäljiltä vai onko vatsa vielä hieman kipeä. Lenkillä oli kuitenkin oma touhukas itsensä. Varmuuden vuoksi keitin iltaruuaksi riisiä ja sekoitin siihen vielä parafiiniöljyä.
Kaipa Rompponen oli vain nauttinut liikaa jouluherkkuja, koska en löytänyt kakkojen seasta mitään luunpaloja tms, eikä se mielestäni sellaisia ollut niellytkään. (toisin kuin Agostini, joka voi vallan mainiosti)
Vaikka Rossi välillä raastaakin hermoja ihan urakalla, en ikinä, koskaan, haluaisi sille sattuvan mitään. Se ahdistus, mikä omaa rintaa kalvoi, kun ei oikein voinut toista auttaa vaikka kuinka haluaisi, oli ihan kamalaa.
Onneksi selvisimme ilmeisesti vain säikähdyksellä ja nyt Rossi saa vielä normaaliakin enemmän huomiota ja rapsutuksia, mistä se ottaakin kaiken hyödyn irti. :)
Rauhallista joulun jatkoa blogin lukijoille, katsokaahan ystävienne perään, etteivät syö mitään sopimatonta. :)
Kommentit
Lähetä kommentti