Oon aina unelmoinut isosti, tai sit en vaan koskaan oo kasvanut isoksi

Blogin päivittäminen on jälleen kerran jäänyt muiden hommien jalkoihin, en oikein tiedä edes miksi. Olen avannut bloggerin useampaankin otteeseen aikomuksena päivittää, mutta blaah, aina on tekstikenttä jäänyt tyhjäksi. Yritetään nyt tehdä pikakelaus tapahtuneesta.


Rossin kanssa ollaan treenattu, nyt taas vähän vähemmän. Enemmän ollaan keskitytty ulkona lenkkeilyyn ja nautittu kun vihdoin rakas ystävämme aurinko on alkanut näyttäytyä enemmän ja enemmän.



 Sunnuntaina molemmat pojat pääsivät mätsäriin, Rossi harjoituksen vuoksi ja Ago mielenvirkistykseksi. Ago on kyllä niin huoleton kumppani tuollaisissa tilanteissa ♥ 
Rossi näytti "parhaita puoliaan" ja yritti syödä millon minkäkin koiran. Lisäksi se keksi pitkästä aikaa väistää tuomaria, mutta onneksi olin tilanteen tasalla, leikitin ja innostin vähän, vein Rossin tuomarin luo ja niin sai tuomarikin tutkia ongelmitta. Muistutuksi itselle, Rossin kanssa saa edelleen olla tarkkana. En tiedä oliko tuokaan mikään oikea pelkoreaktio vai pelkkää perseilyä, kun puoli minuuttia myöhemmin tuomari sai tosiaan käydä kirsusta hännänpäähän läpi. Yllätys yllätys Rossi ei pärjännyt sen kummemin :D
 Ago sen sijaan hurmasi tuomarin ja oli punaisten eliittien toinen ♥  Tuomari hämmästeli papan ikää, ja totesinkin että se ei aina käyttäydy ihan iän tuomalla arvokkuudella. :D Häntä heilui koko ajan ja tämän koiran kanssa saa kyllä kehässä olosta nauttia ihan koko rahalla
 
Ai mikä rehu naamalla, emmä oo huomannu!

 Jokatapauksessa Rossille on katsottu keväälle ja kesälle pari näyttelyä, en jaksa repiä stressiä tuosta yhdestä pienestä takapakista, kun se on muuten kuitenkin reipastunut todella paljon vaikkapa vuoden takaiseen. Ja ihan mielettömän kauniissa kunnossa se on myös fyysisesti, on ilo silmälle katsoa sen liikkumista metsälenkeillä.

Kevään ensimmäinen perhonen 22.3.

Kommentit