Huh, varsin asiapitoinen viikonloppu takana. Kasvattajakurssi on nyt suoritettu hyväksytysti ja oikeastaan kurssi herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Ehkä sekin on tarkoituksena?
Suosittelen käymään materiaalin etukäteen huolella läpi, me valitettavasti saatiin ennakkomateriaali todella myöhään (koska Kennelliitto...). Kun materiaali on edes jotenkin tuttua, pysyy luennoilla paremmin kärryillä ja voin sanoa, ettei se loppukoekaan ollut pelkkiä itsestään selviä kysymyksiä ja vastauksia.
Kirjoitan nyt kuitenkin joitakin asioita, lähinnä itselleni muistiin. :) Tässä blogitekstissä en juuri syvenny asioihin varsinkaan nartun kantoajan tai synnytyksen suhteen. En myöskään välttämättä avaa asioita sen syvällisemmin blogiin (vaikka sen omiin muistiinpanoihin tein/teen), vaan toivoisin, että blogin lukijat, varsinkin kasvatuksesta tavalla tai toisella kiinnostuneet itse pohtisivat vastauksia kysymyksiin.
Tällä hetkellä mua kiinnostaa enemmän kasvattajan velvollisuudet ja kaikki etukäteistyö, kuin varsinainen häppeninki (astutus ja synnytys). Ne ohjeet ehtivät muuttua sen sata kertaa ennenkuin mulla on oikeasti ajankohtaista oma kasvatustyö :D Toki pidän koko ajan silmiä auki ja yritän painaa mieleen kuulemaani ja näkemääni (jatkossa myös kirjata mahdollisimman paljon kaikkea ylös!!), jotta löytyisi sitä tieto-taitoa kun se oma kasvatustyö on ajankohtaista.
Kasvattaja tekee itse viime kädessä päätökset. Neuvoja saa ja pitää kysyä, mutta vastuu täytyy kantaa itse. Jos tulee ongelmia, ei kukaan niistä, jotka ovat sinua neuvoneet, ole rinnallasi. Kuulostaa aika julmalle, mutta uskon, että tämä on vain fakta. Täytyy siis itse päättää ja uskoa yhdistelmäänsä.
Taustojen selvittämisen tärkeyttä ei kai liikaa voi korostaa. Täytyy kuitenkin muistaa lähteiden todenperäisyys. Mustamaalaaminen on koirapiirien arkea, niin valitettavaa kuin se onkin.
Hyväksytty kennelnimi on tavaramerkki, siitä tulee pitää hyvää huolta !
Täytyy myös muistaa, että sinulla on vain yksi maine, käyttäydy sen mukaan.
Avoimuus ja rehellisyys sekä kriittisyys = kaiken A ja O
Jalostuskoiran terveyteen (ja luonteeseen) täytyy suhtautua erityisen kriittisesti kaikilta osin.
Uroksen omistajan vastuu, kenelle annat urostasi? Tämä on ehkä itselle ajankohtaisempaa kuin varsinainen kasvattaminen. Lakiosuuden jälkeen päätin, että en anna nyt, tai jatkossakaan, uroksiani, myy pentujani tai ota itse pentua ihmiseltä, joka vaikuttaa "hankalta", jonka kanssa ei kemiat kohtaa. Itse ainakin pyrin välttämään konflikteja viimeiseen asti, ihan muussakin elämässä kun vain koiraharrastuksessa.
Pitää muistaa, että koira on kokonaisuus, ei voida jalostaa vain jotakin ominaisuutta.
Suositeltavaa olisi omistaa koira aina yksin, helpottaa mahdollisissa riitatilanteissa. Tarkoittaa myös sitä, että myyjänä myy koiran vain yhdelle henkilölle.
Markkinointiosuus oli mielenkiintoinen.
Oikeastaan kaikki, mitä julkaiset esim. nettisivuilla, voidaan käsittää markkinoinniksi. On siis pysyttävä totuudessa, siksi olisi tärkeää ilmoittaa myös ne huonommat näyttely-, koe-, ja terveystulokset. Markkinointi on osa koiraa/pentua. Kaikki myyjän antamat tiedot merkityksellisiä.
Näyttö ja käyttö, kuka määrittää? Vastuu, jos myy pennun näyttöön tai käyttöön ja siitä ei siihen olekaan. Koiran on siis sovelluttava siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on myyty -> myy aina lemmikiksi.
Varo luomasta ostajalle harhaista käsitystä pennusta (tittelit ei periydy)
Ja edelleenkin, rehellisyys myös mainonnassa.
Kasvattajan tulee auttaa pennunostajaa rotuvalinnassa. Väärä rotuvalinta aiheuttaa mielipahaa pennunostajalle, kasvattajalle ja ennenkaikkea se on väärin koiraa kohtaa. Eli jälleen rehellisyys ja totuudenmukainen kerronta rodusta ja sen ominaisuuksista,
Luota ensivaikutelmaan pennunostajassa !!! Tätä korostettiin kurssilla ja tätä ovat korostaneet kaikki (fiksut) kasvattajat kenen kanssa olen keskustellut.
Kasvattajalla on virhe-vastuu kasvatustyöstään!
Kasvattajalla=myyjällä on myös oikeus korjata tavaran(=koiran) virhe.
Kasvattajan on tärkeää tiedostaa onko elinkeinokasvattaja vai ns. harrastajakasvattaja. On myös tiedettävä mitkä lait koskevat omaa kasvatustyötä. Uskon, että tässä on monilla petraamisen varaa, toki myös itseni mukaan lukien.
Mieti, onko koirasi niin hyvä, että olet valmis ottamaan juridista vastuuta sen pennuista !!
Ja pennunostajienkin suhteen kannattaa tehdä salapoliisityötä ja selvittää taustoja, jälleen muistaen lähteen luotettavuus.
Mitä kasvattajan tulee tietää rodustaan?
Kenellä on oikeus kasvattaa?
Tavoite tulee olla se, että käytetään rodun keskimääräistä parempia yksilöitä halutuissa ominaisuuksissa.
Aina tämä ei ole mahdollista, mutta siihen tulee pyrkiä.
Itsekritiikki on se paras ohjaaja! Tässä mulla ei ole ainakaan ongelmaa, mä löydän omistani ties mitä vikoja, miksi niitä ei tulisi käyttää jalostukseen, vaikka joku muu taatusti täysin röyhkeästi ei välittäisi kyseisistä sekoista. :D
Kurssilla ei annettu kovin ruusuista kuvaa kasvattajan arjesta, eikä pidäkään. Ongelmatilanteista kerrottiin, sopimusten tarkkuutta korostettiin todella paljon.
Lähteet Suomen Kennelliitto, Markku Mäntynen, Nina Torri, Milla Oinonen (erityisesti lakiasiat), Elina Sihvo ja Kirsi Sainio
Kieltämättä itselle tuli vähän kateellinen ja katkerakin olo, kun kuunteli esittelykierroksella ihmisten omia syitä osallistua kurssille. "Mulla on nyt tälläinen kiva muppe ja aateltiin tehdä sillä pennut". Oliko näillä kaikilla todella rodun keskimääräistä parempia yksilöitä? Miksi mulla ei ole käynyt tuuri (no joo, ehkä noiden omien kanssa olisi voinut tehdä vähän erilaista taustatyötä :D). Mun mielestä kumpikaan mun koirista ei ole jalostuskoira, joskaan Rossin kohdalla en ole sitä vielä täysin poissulkenut, aika näyttää.
Tuntuu myös hassulta, että aina on oletusarvo tuontikoira=jalostuskoira. Ei Rossia tuotu Suomeen siksi, että siitä tulisi jalostusmatadori tai edes jalostuskoira. Se tuotiin ennenkaikkea mulle perheenjäseneksi ja harrastuskoiraksi, kun sillä hetkellä ei Suomesta sellaista rodusta löytynyt. Sen puoleen se on ollut mun mielestä erinomainen tuonti, se on täyttänyt saappaansa yli odotusten, vaikka välillä meillä on ollut vaikeuksiakin. Myös sen veli tuotiin ensisijaisesti perhekoiraksi, kivaa onkin, että myös sen omistajat ovat innostuneet harrastamisesta! :) Ehkä näillä koirilla ei ole rodulle suurta jalostusarvoa, mutta ei se tee niistä huonoja tuonteja (ei sillä että niin olisi kukaan väittänytkään). Toki Rossi on muiden ihmisten (kasvattajien) toimesta haukuttu sekä luonteen että ulkomuodon osalta, mutta uskokaa tai älkää, mua ei kiinnosta mitä muut siitä ajattelevat. Minä tiedän sen koiran (molempien koirieni) virheet, mutta myös vahvuudet. Rossi "sopii mun käteen" mainiosti, mun mielestä me ollaan hyvä pari ja se riittää. Jalostusarvolla tai ilman :D
Vähän olen myös katkera (ja itkun tirautin metsälenkillä kurssin jälkeen :D) kun kävin miettimään mun ihanne lagottonarttua. Yksi koira oli hyvin pitkälle sitä, vaikka siinäkin oli virheensä ja riskinsä jalostusta ajatellen, muttakun ei sitä täydellistä koiraa olekaan.
Ensinnäkin olen katkera siitä, että sen koiran elämä oli aivan liian lyhyt (jos joku ei taustoja tiedä, kuoli onnettomuuden johdosta), toiseksi olen katkera siitä että en saanut sen pentua, jota niin kovin toivoin. Kolmannesta en ehkä ole katkera, mutta huolissani, löydänkö enää koskaan sellaista narttua/urosta, josta tahtoisin yhtä kovin pentua kuin siitä koirasta. Vaan ehkä tällekin kaikelle on tarkoituksensa.
Toki voisin koska tahansa ottaa pennun Rossista ja jostakin kivasta nartusta, mutta tahtooko joku ottaa sen vastuun, tahtooko kukaan muu niitä pentuja ja onko Rossi jalostuksen arvoinen koira? Suuria kysymyksiä :)
Eikä nyt saa käsittää väärin, vaikka en Agon pentua haluaisi liian monen riskin takia, on sekin mulle yhtä tärkeä ja rakas kuin Rossikin. :)
Uuh, mikä kilometripostaus täyttä ajatusvirtaa varmaan täysin ilman päätä ja häntää. :D Toivottavasti joku saa jotakin myös irti tästä höpötyksestä :)
Itse olen enemmän käytännön kuin teorian ihmisiä, siksi seuraavaksi kutsuukin Korrien tottiskoulutus, hitoksee huikeeta! ;)
Suosittelen käymään materiaalin etukäteen huolella läpi, me valitettavasti saatiin ennakkomateriaali todella myöhään (koska Kennelliitto...). Kun materiaali on edes jotenkin tuttua, pysyy luennoilla paremmin kärryillä ja voin sanoa, ettei se loppukoekaan ollut pelkkiä itsestään selviä kysymyksiä ja vastauksia.
Kirjoitan nyt kuitenkin joitakin asioita, lähinnä itselleni muistiin. :) Tässä blogitekstissä en juuri syvenny asioihin varsinkaan nartun kantoajan tai synnytyksen suhteen. En myöskään välttämättä avaa asioita sen syvällisemmin blogiin (vaikka sen omiin muistiinpanoihin tein/teen), vaan toivoisin, että blogin lukijat, varsinkin kasvatuksesta tavalla tai toisella kiinnostuneet itse pohtisivat vastauksia kysymyksiin.
Tällä hetkellä mua kiinnostaa enemmän kasvattajan velvollisuudet ja kaikki etukäteistyö, kuin varsinainen häppeninki (astutus ja synnytys). Ne ohjeet ehtivät muuttua sen sata kertaa ennenkuin mulla on oikeasti ajankohtaista oma kasvatustyö :D Toki pidän koko ajan silmiä auki ja yritän painaa mieleen kuulemaani ja näkemääni (jatkossa myös kirjata mahdollisimman paljon kaikkea ylös!!), jotta löytyisi sitä tieto-taitoa kun se oma kasvatustyö on ajankohtaista.
Kasvattaja tekee itse viime kädessä päätökset. Neuvoja saa ja pitää kysyä, mutta vastuu täytyy kantaa itse. Jos tulee ongelmia, ei kukaan niistä, jotka ovat sinua neuvoneet, ole rinnallasi. Kuulostaa aika julmalle, mutta uskon, että tämä on vain fakta. Täytyy siis itse päättää ja uskoa yhdistelmäänsä.
Taustojen selvittämisen tärkeyttä ei kai liikaa voi korostaa. Täytyy kuitenkin muistaa lähteiden todenperäisyys. Mustamaalaaminen on koirapiirien arkea, niin valitettavaa kuin se onkin.
Hyväksytty kennelnimi on tavaramerkki, siitä tulee pitää hyvää huolta !
Täytyy myös muistaa, että sinulla on vain yksi maine, käyttäydy sen mukaan.
Avoimuus ja rehellisyys sekä kriittisyys = kaiken A ja O
Jalostuskoiran terveyteen (ja luonteeseen) täytyy suhtautua erityisen kriittisesti kaikilta osin.
Uroksen omistajan vastuu, kenelle annat urostasi? Tämä on ehkä itselle ajankohtaisempaa kuin varsinainen kasvattaminen. Lakiosuuden jälkeen päätin, että en anna nyt, tai jatkossakaan, uroksiani, myy pentujani tai ota itse pentua ihmiseltä, joka vaikuttaa "hankalta", jonka kanssa ei kemiat kohtaa. Itse ainakin pyrin välttämään konflikteja viimeiseen asti, ihan muussakin elämässä kun vain koiraharrastuksessa.
Pitää muistaa, että koira on kokonaisuus, ei voida jalostaa vain jotakin ominaisuutta.
Suositeltavaa olisi omistaa koira aina yksin, helpottaa mahdollisissa riitatilanteissa. Tarkoittaa myös sitä, että myyjänä myy koiran vain yhdelle henkilölle.
Markkinointiosuus oli mielenkiintoinen.
Oikeastaan kaikki, mitä julkaiset esim. nettisivuilla, voidaan käsittää markkinoinniksi. On siis pysyttävä totuudessa, siksi olisi tärkeää ilmoittaa myös ne huonommat näyttely-, koe-, ja terveystulokset. Markkinointi on osa koiraa/pentua. Kaikki myyjän antamat tiedot merkityksellisiä.
Näyttö ja käyttö, kuka määrittää? Vastuu, jos myy pennun näyttöön tai käyttöön ja siitä ei siihen olekaan. Koiran on siis sovelluttava siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on myyty -> myy aina lemmikiksi.
Varo luomasta ostajalle harhaista käsitystä pennusta (tittelit ei periydy)
Ja edelleenkin, rehellisyys myös mainonnassa.
Kasvattajan tulee auttaa pennunostajaa rotuvalinnassa. Väärä rotuvalinta aiheuttaa mielipahaa pennunostajalle, kasvattajalle ja ennenkaikkea se on väärin koiraa kohtaa. Eli jälleen rehellisyys ja totuudenmukainen kerronta rodusta ja sen ominaisuuksista,
Luota ensivaikutelmaan pennunostajassa !!! Tätä korostettiin kurssilla ja tätä ovat korostaneet kaikki (fiksut) kasvattajat kenen kanssa olen keskustellut.
Kasvattajalla on virhe-vastuu kasvatustyöstään!
Kasvattajalla=myyjällä on myös oikeus korjata tavaran(=koiran) virhe.
Kasvattajan on tärkeää tiedostaa onko elinkeinokasvattaja vai ns. harrastajakasvattaja. On myös tiedettävä mitkä lait koskevat omaa kasvatustyötä. Uskon, että tässä on monilla petraamisen varaa, toki myös itseni mukaan lukien.
Mieti, onko koirasi niin hyvä, että olet valmis ottamaan juridista vastuuta sen pennuista !!
Ja pennunostajienkin suhteen kannattaa tehdä salapoliisityötä ja selvittää taustoja, jälleen muistaen lähteen luotettavuus.
Mitä kasvattajan tulee tietää rodustaan?
Kenellä on oikeus kasvattaa?
Tavoite tulee olla se, että käytetään rodun keskimääräistä parempia yksilöitä halutuissa ominaisuuksissa.
Aina tämä ei ole mahdollista, mutta siihen tulee pyrkiä.
Itsekritiikki on se paras ohjaaja! Tässä mulla ei ole ainakaan ongelmaa, mä löydän omistani ties mitä vikoja, miksi niitä ei tulisi käyttää jalostukseen, vaikka joku muu taatusti täysin röyhkeästi ei välittäisi kyseisistä sekoista. :D
Kurssilla ei annettu kovin ruusuista kuvaa kasvattajan arjesta, eikä pidäkään. Ongelmatilanteista kerrottiin, sopimusten tarkkuutta korostettiin todella paljon.
Lähteet Suomen Kennelliitto, Markku Mäntynen, Nina Torri, Milla Oinonen (erityisesti lakiasiat), Elina Sihvo ja Kirsi Sainio
Kieltämättä itselle tuli vähän kateellinen ja katkerakin olo, kun kuunteli esittelykierroksella ihmisten omia syitä osallistua kurssille. "Mulla on nyt tälläinen kiva muppe ja aateltiin tehdä sillä pennut". Oliko näillä kaikilla todella rodun keskimääräistä parempia yksilöitä? Miksi mulla ei ole käynyt tuuri (no joo, ehkä noiden omien kanssa olisi voinut tehdä vähän erilaista taustatyötä :D). Mun mielestä kumpikaan mun koirista ei ole jalostuskoira, joskaan Rossin kohdalla en ole sitä vielä täysin poissulkenut, aika näyttää.
Tuntuu myös hassulta, että aina on oletusarvo tuontikoira=jalostuskoira. Ei Rossia tuotu Suomeen siksi, että siitä tulisi jalostusmatadori tai edes jalostuskoira. Se tuotiin ennenkaikkea mulle perheenjäseneksi ja harrastuskoiraksi, kun sillä hetkellä ei Suomesta sellaista rodusta löytynyt. Sen puoleen se on ollut mun mielestä erinomainen tuonti, se on täyttänyt saappaansa yli odotusten, vaikka välillä meillä on ollut vaikeuksiakin. Myös sen veli tuotiin ensisijaisesti perhekoiraksi, kivaa onkin, että myös sen omistajat ovat innostuneet harrastamisesta! :) Ehkä näillä koirilla ei ole rodulle suurta jalostusarvoa, mutta ei se tee niistä huonoja tuonteja (ei sillä että niin olisi kukaan väittänytkään). Toki Rossi on muiden ihmisten (kasvattajien) toimesta haukuttu sekä luonteen että ulkomuodon osalta, mutta uskokaa tai älkää, mua ei kiinnosta mitä muut siitä ajattelevat. Minä tiedän sen koiran (molempien koirieni) virheet, mutta myös vahvuudet. Rossi "sopii mun käteen" mainiosti, mun mielestä me ollaan hyvä pari ja se riittää. Jalostusarvolla tai ilman :D
Vähän olen myös katkera (ja itkun tirautin metsälenkillä kurssin jälkeen :D) kun kävin miettimään mun ihanne lagottonarttua. Yksi koira oli hyvin pitkälle sitä, vaikka siinäkin oli virheensä ja riskinsä jalostusta ajatellen, muttakun ei sitä täydellistä koiraa olekaan.
Ensinnäkin olen katkera siitä, että sen koiran elämä oli aivan liian lyhyt (jos joku ei taustoja tiedä, kuoli onnettomuuden johdosta), toiseksi olen katkera siitä että en saanut sen pentua, jota niin kovin toivoin. Kolmannesta en ehkä ole katkera, mutta huolissani, löydänkö enää koskaan sellaista narttua/urosta, josta tahtoisin yhtä kovin pentua kuin siitä koirasta. Vaan ehkä tällekin kaikelle on tarkoituksensa.
Toki voisin koska tahansa ottaa pennun Rossista ja jostakin kivasta nartusta, mutta tahtooko joku ottaa sen vastuun, tahtooko kukaan muu niitä pentuja ja onko Rossi jalostuksen arvoinen koira? Suuria kysymyksiä :)
Eikä nyt saa käsittää väärin, vaikka en Agon pentua haluaisi liian monen riskin takia, on sekin mulle yhtä tärkeä ja rakas kuin Rossikin. :)
Uuh, mikä kilometripostaus täyttä ajatusvirtaa varmaan täysin ilman päätä ja häntää. :D Toivottavasti joku saa jotakin myös irti tästä höpötyksestä :)
Itse olen enemmän käytännön kuin teorian ihmisiä, siksi seuraavaksi kutsuukin Korrien tottiskoulutus, hitoksee huikeeta! ;)
Kommentit
Lähetä kommentti