Aamu alkoi ihan normaalisti, olin valmistautumassa töihin lähtöön, kun äiti soittaa ja kertoo että Agostini on outo, juoksee paniikinomaisesti ympäriinsä, yrittää kaivaa itseään lattian läpi ja hankaa päätään lattiaan, sohvaan, seinään, mihin vain voi. Tämä oli jatkunut jo tunnin tai parin ajan, joten tultiin siihen tulokseen, että lääkäriin lähtö on paras vaihtoehto. Onneksi aika saatiin tunnin päähän.
Puhelun jälkeen alkoi sydäntä kylmätä. Rodussamme on jonkinverran kasvaimia ja aivoissa ongelmia (pikkuaivorappeuma, kertymäsairaus, epilepsia). Lähdin töihin äidin lähtiessä lääkäriin. Töissä ei keskittymisestä tullut mitään, nieleskelin itkua kaupan nurkassa ja yritin saada jotakin tehtyä. Pitkä oli se tunti, kun odotin tuloksia lääkärireissulta.
Kun äiti viimein soitti, oli uutiset onneksi ihan hyviä. Kaikki veriarvot olivat kunnossa (maksa, kilpirauhanen ja mitä kaikkea lie tutkivatkaan), korvat olivat kunnossa, poskihampaissa oli jotakin (lohkeama? tutkitaan myöhemmin paremmin), anaalirauhaset kunnossa, mutta ultrassa näkyi laajentunut eturauhanen. Eturauhanen oli itseasiassa tuplannut kokonsa. Ilmeisesti mitään kasvainta siinä ei näkynyt (pitää äidiltä varmistella, oli vähän sumea fiilis siinä vaiheessa), tunnustelemalla eturauhanen oli ollut ok. Pissanäyte oli laiha ja seassa hieman verta, se on nyt viljelyssä ja tuloksia saadaan tällä viikolla. En tiedä onko kastraatio edessä, useinhan eturauhasta hoidetaan juurikin pallien poistolla. Vaan palleillahan Ago ei mitään tee, ja tärkeintä on saada rakas ystävä kuntoon. Loppujen lopuksi itkin helpotuksesta, hengenhätää ei kuitenkaan ole. Lääkärissä Ago oli ollut reipas ja kotiinpäästyä oli ollutkin jo normaali itsensä. Lisäksi lääkäri oli todennut Agon olevan ikäisekseen ja olosuhteet (nivelrikko) huomioon ottaen oikein hyväkuntoinen. ♥
Vaikka olen jo tietyllä tapaa yrittänyt valmistautua siihen, että Ago ei enää montaa vuotta elä, oli silti paniikki ja hätä ystävästä suuri. Helpotus siitä, että vielä ei tarvitse luovuttaa. Ehkä siihen ei vain voi valmistautua.. Ago on kuitenkin ollut jo 3 vuotta jatkoajalla lonkkiensa takia, nyt sitä muistaa taas nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä erityisen paljon, molempien koirien kanssa.♥
Kommentit
Lähetä kommentti