Elämä voi yllättää, hain hetken mielijohteesta Rossin kanssa agilitykurssille, hallittavuustesti oli pari viikkoa sitten ja reilun viikon päästä me sitten aloitetaan tämä "uusi" harrastus. Agon kanssa joskus aikoinaan käyty agilitytreeneissä, mutta sököjen lonkkien takia se sitten jäi. En ole muutenkaan pitänyt itseäni aksa-ihmisenä, mutta ehkä me nyt innostutaan taas. :D Joitakin esteitä Rossi osaa jo, mutta rataa ei olla suoritettu ikinä. Toivottavasti agilitytreenit auttaisivat blogin henkiin herättämisessäkin.
Agostini voi hyvin ja keksii mun vanhemmillekin pientä jäynää tämän tästä. Viime viikonloppuna olivat olleet mökillä ja äiti oli pakannut Agon dentastixit isän kassiin. Kassissa olivat myös mm puhtaat vaatteet ja tabletin laturi. Jossain vaiheessa isä oli alkanut etsiä kassia, mutta sitä ei löytynyt kertakaikkiaan mistään. Viimein alkoivat epäillä koiraa, kun ne hammasharjaluutkin siellä kassissa olivat. Äiti oli käskenyt Agon etsimään kassin, ensin se oli pyöriskellyt kuusen ympärillä, mutta napakammasta käskystä oli mennyt aitan luokse. Siellä aitan allahan se kassi sitten oli ja käskystä Ago sen oli pois hakenut. Dentastixit olivat kummasti kadonneet ja Ago oli fiksuna poikana piilottanut todistusaineistot. :D Tiedä sitten mitä kaikkea muutakin aitan alta löytyisi kun etsimään kävisi.
Ago on muutenkin todella erityinen koira, se ymmärtää puhetta enemmän kuin yksikään tuntemani koira. Sillä on myös uskomaton kyky yhdistää asioita tai sitten kyseessä ovat olleet erikoiset sattumat. Jokunen aika sitten isäni maalasi vessan seiniä. Ago oli hetken katsellut vierestä, lähtenyt sitten askarteluhuoneseen ja hetken kuluttua palannut pensseli suussaan. Se on tuonut myös omatoimisesti puutarhahanskat pihamaata kuokkineelle äidille. Ja tottakai, jos ensin tuo sudokulehden, täytyy seuraavaksi tuoda kynä.
Kaiken tämän takia tuntuu niin pirun epäreilulta, että tulemme todennäköisesti menettämään tuon todellakin erityisen koiran aivan ennen aikojaan sököjen lonkkien takia.
Agostini voi hyvin ja keksii mun vanhemmillekin pientä jäynää tämän tästä. Viime viikonloppuna olivat olleet mökillä ja äiti oli pakannut Agon dentastixit isän kassiin. Kassissa olivat myös mm puhtaat vaatteet ja tabletin laturi. Jossain vaiheessa isä oli alkanut etsiä kassia, mutta sitä ei löytynyt kertakaikkiaan mistään. Viimein alkoivat epäillä koiraa, kun ne hammasharjaluutkin siellä kassissa olivat. Äiti oli käskenyt Agon etsimään kassin, ensin se oli pyöriskellyt kuusen ympärillä, mutta napakammasta käskystä oli mennyt aitan luokse. Siellä aitan allahan se kassi sitten oli ja käskystä Ago sen oli pois hakenut. Dentastixit olivat kummasti kadonneet ja Ago oli fiksuna poikana piilottanut todistusaineistot. :D Tiedä sitten mitä kaikkea muutakin aitan alta löytyisi kun etsimään kävisi.
Ago on muutenkin todella erityinen koira, se ymmärtää puhetta enemmän kuin yksikään tuntemani koira. Sillä on myös uskomaton kyky yhdistää asioita tai sitten kyseessä ovat olleet erikoiset sattumat. Jokunen aika sitten isäni maalasi vessan seiniä. Ago oli hetken katsellut vierestä, lähtenyt sitten askarteluhuoneseen ja hetken kuluttua palannut pensseli suussaan. Se on tuonut myös omatoimisesti puutarhahanskat pihamaata kuokkineelle äidille. Ja tottakai, jos ensin tuo sudokulehden, täytyy seuraavaksi tuoda kynä.
Kaiken tämän takia tuntuu niin pirun epäreilulta, että tulemme todennäköisesti menettämään tuon todellakin erityisen koiran aivan ennen aikojaan sököjen lonkkien takia.
Kommentit
Lähetä kommentti