Ei sitten kuitenkaan taidettu selvitä vain säikähdyksellä viime viikkoisesta agilitykolaroinnista. Rossin ravi on edelleen ollut puhdasta, mutta viikonloppuna jokin sen liikkeessä ei ollut kunnossa. Onneksi sunnuntaina alkoivat meidän treeniporukan hallitreenit, joissa myös poikien fyssari käy. Pyysin Ninaa katsomaan Rossin liikkumista. Hitaasti liikkuessa (peitsillä) Roms ontui vähän. Se ikäänkuin heittää sivukautta oikean takajalan eteen, liike ei siis ole normaalia suoraviivaista. Nina järjesti meille hieronnan heti seuraavalle päivälle. Mitään suoranaista syytä ei ontumiselle löytynyt, mutta reidet olivat taas erikokoiset, eivät pahasti mutta kuitenkin. Oikean puolen takareisi oli jopa mun käteen pienempi ja "ploosu". Hassua on se, että vasen puoli sai osumaa viime treeneissä ja nyt kuitenkin oikea puoli vihoittelee. Ninan vertaus "missilantio" kuvaa hyvin Rossin liikkumista ja seisomista, kun toinen takajalka nostetaan ylös. Se ei jaksa kannatella kroppaansa ja lantio notkahtaa. Saatiin jumppa- ja venytysohjeet, nyt sitten seurataan tilannetta.
Saatiin lupa mennä kuitenkin meidän agilitytreeneihin, kun ne eivät vielä kovin fyysisiä ole. Viime viikon ongelmista kahden hypyn suoralla ei ollut tietoakaan, vaan toimi älyttömän hyvin. Pari kertaa rimat kolahti, toisella kerralla johtui ihan puhtaasti siitä, että tuijotti mua, toisella kerralla en tiedä eikö askeleet osuneet vai vaivasiko jalka. Rimat olivat 35cm, eli eivät mitenkään ylivoimaisia. Lisäksi lähdössä pysyminen oli aivan ylivoimaista. Tiedän mitä treenata. :) Lisäksi jatkettiin puomin treenaamista kuten viime viikolla, mutta nyt otin käyttöön kosketusalustan, koska namialustan kanssa Rossi ei ajattele. Kosketusalustan kanssa ajatuskin on mukana hetkittäin ja saatiin onnistuneita suorituksia ilman pepun tippumista puomilta.
Tänään käytiin metsässä lenkkeilemässä ja jäljellä. Lenkille tuli mittaa noin kahdeksan kilometriä ajatuksena väsyttää Ropposta ennen jälkeä. Liikkumisessa ei ollut ongelmaa, toki suurimman osan ajasta meni ravilla, missä ongelmaa ei näy, ravilla ei onnu. Lenkin varrella tehtiin keppien ilmaisutreenejä, muutaman kerran nouti kepin, kun oli niin innoissaan. Viime aikoina keppimotivaatio on ollut hieman koetuksella, joten annettakoon anteeksi. Teki kuitenkin tiukasti töitä, löysi kepit ja ilmaisi ne hyvin kunhan malttoi. :)
Itse jälki oli aika rynnimistä, mutta päästiin paikasta a paikkaan me ja löydettiin myös namirasiat matkan varrelta. :)
Kotiin tullessa ontui taas muutaman metrin, en tiedä johtuiko lenkistä, jäljellä rynnimisestä vai siitä, että oli könynnyt auton kontista penkeille kun kävin kaupassa. Enää ei ole ontunut, mutta oikean jalan liikerata on kuitenkin edelleen virheellinen. Rossia itseään ei asia tunnu vaivaavan, se osaa pirun hyvin kehittää vaihtoehtoisia liikeratoja yms, jottei tunnu inhottavalle.Se hyppii sohvalle ja sänkyyn, se makaa tassut kohti taivasta ja kerjää rapsutuksia vielä normaaliakin enemmän. Otetaan nyt rauhallisesti ja seuraillaan tämä viikko ja jos ei helpota, niin kai se on eläinlääkärin pakeille lähdettävä. Hämmentävää, kun koira on kuitenkin 2 vuotta sitten terveeksi tutkittu, toki tuollaiselle rymistelijälle on voinut onnettomuuskin sattua. Pitäkää peukkuja, että tästäkin selvittäisiin. Koiraharrastus on tuntunut vain viime aikoina todella epäreilulle, kun useammalla tutulla on ollut erinäköisiä ongelmia sairastumisista pentusuunnitelmien hautaamisiin. Toivottavasti tämä tästä vielä iloksi muuttuu.. :)
PS. ne sunnuntain tokoilut menivät hyvin. Rakastan sitä ilmettä, mikä Rossilla on sen tehdessä töitä. Se kun sen silmissä on valtava palo, eikä sen maailmaan mahdu mitään muuta kuin minä, pallo ja se, että me ollaan tässä ja tehdään yhdessä jotakin, mitä molemmat rakastetaan. <3 span="">
Saatiin lupa mennä kuitenkin meidän agilitytreeneihin, kun ne eivät vielä kovin fyysisiä ole. Viime viikon ongelmista kahden hypyn suoralla ei ollut tietoakaan, vaan toimi älyttömän hyvin. Pari kertaa rimat kolahti, toisella kerralla johtui ihan puhtaasti siitä, että tuijotti mua, toisella kerralla en tiedä eikö askeleet osuneet vai vaivasiko jalka. Rimat olivat 35cm, eli eivät mitenkään ylivoimaisia. Lisäksi lähdössä pysyminen oli aivan ylivoimaista. Tiedän mitä treenata. :) Lisäksi jatkettiin puomin treenaamista kuten viime viikolla, mutta nyt otin käyttöön kosketusalustan, koska namialustan kanssa Rossi ei ajattele. Kosketusalustan kanssa ajatuskin on mukana hetkittäin ja saatiin onnistuneita suorituksia ilman pepun tippumista puomilta.
Tänään käytiin metsässä lenkkeilemässä ja jäljellä. Lenkille tuli mittaa noin kahdeksan kilometriä ajatuksena väsyttää Ropposta ennen jälkeä. Liikkumisessa ei ollut ongelmaa, toki suurimman osan ajasta meni ravilla, missä ongelmaa ei näy, ravilla ei onnu. Lenkin varrella tehtiin keppien ilmaisutreenejä, muutaman kerran nouti kepin, kun oli niin innoissaan. Viime aikoina keppimotivaatio on ollut hieman koetuksella, joten annettakoon anteeksi. Teki kuitenkin tiukasti töitä, löysi kepit ja ilmaisi ne hyvin kunhan malttoi. :)
Itse jälki oli aika rynnimistä, mutta päästiin paikasta a paikkaan me ja löydettiin myös namirasiat matkan varrelta. :)
Kotiin tullessa ontui taas muutaman metrin, en tiedä johtuiko lenkistä, jäljellä rynnimisestä vai siitä, että oli könynnyt auton kontista penkeille kun kävin kaupassa. Enää ei ole ontunut, mutta oikean jalan liikerata on kuitenkin edelleen virheellinen. Rossia itseään ei asia tunnu vaivaavan, se osaa pirun hyvin kehittää vaihtoehtoisia liikeratoja yms, jottei tunnu inhottavalle.Se hyppii sohvalle ja sänkyyn, se makaa tassut kohti taivasta ja kerjää rapsutuksia vielä normaaliakin enemmän. Otetaan nyt rauhallisesti ja seuraillaan tämä viikko ja jos ei helpota, niin kai se on eläinlääkärin pakeille lähdettävä. Hämmentävää, kun koira on kuitenkin 2 vuotta sitten terveeksi tutkittu, toki tuollaiselle rymistelijälle on voinut onnettomuuskin sattua. Pitäkää peukkuja, että tästäkin selvittäisiin. Koiraharrastus on tuntunut vain viime aikoina todella epäreilulle, kun useammalla tutulla on ollut erinäköisiä ongelmia sairastumisista pentusuunnitelmien hautaamisiin. Toivottavasti tämä tästä vielä iloksi muuttuu.. :)
PS. ne sunnuntain tokoilut menivät hyvin. Rakastan sitä ilmettä, mikä Rossilla on sen tehdessä töitä. Se kun sen silmissä on valtava palo, eikä sen maailmaan mahdu mitään muuta kuin minä, pallo ja se, että me ollaan tässä ja tehdään yhdessä jotakin, mitä molemmat rakastetaan. <3 span="">
Kommentit
Lähetä kommentti