Varo mitä toivot se voi toteutuu

Näyttelyharrastajien vuosi huipentui viime viikonlopun voittaja-näyttelyihin. Lauantaina jaettiin Helsinki Winner-tittelit ja sunnuntaina oli vuorossa Voittaja-tittelit.

Lauantaina esitin vain lagottopentu Vinskin (Amarcord della Caveja), joka esiintyi kuin unelma (Katsokaa nyt miten Vinski liikkuu!). Poika saikin hyvän arvostelun, sijoittui luokassaan toiseksi ja sai kunniapalkinnon.

Jotta aika ei kävisi tylsäksi messarissa, otin Rillan mukaan. Olimme lauantaina Lagottoklubin rotukopilla esittelemässä rotua. Jännitin etukäteen miten Rilla jaksaisi pitkän näyttelypäivän ja miten itse osaisin keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä olisi niin potentiaalisia lagotonomistajia. Rotu kun on melko vaativa niin turkkinsa kuin aktiivisen luonteensa suhteen. Lähinnä kun en itse pidä lagottoa kovin haasteellisena rotuna, koska itse vertaan lagottoa vielä aktiivisempiin koiriin (malinois, bc jne). Mutta jos lagottoa vertaa vaikkapa tiibetinspanieliin, niin ovathan nämä aktiivisia. :D

Onneksi kopilla kävi juttelemassa älyttömän mukavia ihmisiä, kaksi tuntia meni ohi aivan hujauksessa! Aprilia yllätti helppoudellaan näyttelypaikalla. Se rauhoittui nopeasti, jos mitään aktiviteettia ei ollut, rotukopillakin nukkui mun jaloissa jos ei ollut ihmisiä rapsuttamassa. Ehdottomasti ilmoittaudun rotukopille tulevaisuudessakin jos aikataulut vain sallivat.

FI MVA VV-16 Etrusca

Sunnuntaina handlattavia olikin sitten enemmän. Esitin lagotoissa juniorinarttu Venlan (Come Se Cercasse Felicita). Venla esiintyi mukavasti edukseen ja tuomari palkitsi sen erinomaisella. Kovatasoisessa kilpailuluokassa Venla sijoittui neljänneksi, ilman SA:ta.

Valionartuissa esitin Mangon (FI MVA Gewitter La Nebulosa) erinomaisen arvoisesti. Kilpailuluokassa Mangolle ei sijoitusta. 

Päivän yllättäjä oli Rillan mummo Cara (FI MVA Etrusca). Cara on kyllä ehdottomasti kaunis lagotto, mutta ei ole ikinä syystä tai toisesta noussut näyttelyissä kovin korkealle. Erinomaisen se saa järestään aina, mutta suuret voitot ovat antaneet odottaa itseään. Cara on myös iloinen esiintyjä, mutta viime sunnuntaina se oli jotain vielä enemmän.

Cara sai erinomaisen ja voitti luokkansa. Olin jo tästä iloinen, taakse jäi hyvin pärjänneitä koiria ja tarkoittipa luokkavoitto myös veteraanivoittaja-titteliä. Paras narttu kilpailussa meidät nostettiin jatkoon viimeisenä, eikä tuomari edes katsonut meitä koiria sijoittaessa. Siksi ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun Cara sijoitettiin toiseksi parhaaksi nartuksi. Vain venäläinen narttu meni meidän edelle, sekin useita titteleitä kahminut kaunis koira.

Suurin yllätys oli kuitenkin ROP-veteraanin valinnassa. Urokset oli voittanut varmasti kaikkien aikojen menestynein suomalainen lagotto, joka mm. sijoittui kuluneella kaudella kaikkien rotujen näyttelyveteraanikilpailussa kuudenneksi. Tuomarimme (Manola Poggesi) oli kuitenkin ilmeisen ihastunut Cara-mummoon ja teki siitä rodun kauneimman veteraanin.
Niin me sitten kipitimme Caran kanssa kunniakierroksen myös Voittaja-näyttelyn isossa kehässä. Minä ilman kenkiä, koska olin viskannut näyttelyballerinat Terhin kassiin ja Terhi oli jo lähtenyt näyttelypaikalta. :D Ikimuistoinen ensimmäinen kerta messarin isossa kehässä, toivottavasti ei viimeinen kerta.

Oli kiva nähdä tuttuja, esittää ihania lagottoja, kiitos kaikille jotka luotatte koiranne käsiini. Ja kiitos kaikille koirille, joita saan esittää, jokainen opettaa myös minusta parempaa handleria. <3 p="">
Ps. Mummo, äiti ja lapsenlapsi suunnittelevat jo ensivuoden näyttelyturneeta.. ;)