Oodi Pikkukoiralle

Ihan käsittämätöntä, että meidän pikku Hinpu-Lisbeth, Rimpula, Rim, Himpsu, Mielensäpahoittaja aka Aprilia täyttää huomenna jo vuoden! Näinkin lyhyessä ajassa Rilla on ottanut paikkansa perheessä ja rehellisesti voin sanoa että tuntuu siltä kuin Rim olisi ollut meillä aina.

Vaikka en aina ymmärräkään sen narttumaisia kotkotuksia (hyvänen aika miten helppoja urokset ovat!), on siitä tullut äärimmäisen rakas otus. Se on samaan aikaan äärimmäisen helppo ja toisaalta kuitenkin myös haastetta löytyy. Rillan voi ottaa mukaan mihin vain, se tulee toimeen kaikkien kanssa. Tai pikemminkin se rakastaa täysin estoitta kaikkia. Kun me Rossin kanssa pyrimme vaihtamaan toiselle puolelle tietä epämääräisen spurgun tullessa vastaan, ottaisi Rilla tämänkin avosylin vastaan. Tämä sosiaalisuus toki tuo oman mausteensa pikkukoiran kanssa treenaamiseen, se kun viettäisi mieluusti aikansa kentän laidalla seurustellen. :D

12vrk < 3

Kieltämättä Rillassa yhdistyy kaikki ne asiat joita pennulta toivoin. Se on reipas, sosiaalinen, ahne, taistelutahtoinen, terve ja kaunis. Niin kaunis, että suorastaan tyrmistyin pari viikkoa sitten ensimmäisessä näyttelyssämme kun meille näytettiin erittäin hyvä -laatuarvostelua. :D Ei tuomari arvostanut Rillan "kuivan kesän orava"-lookkia. :D Muutama näyttely vielä keväälle tiedossa, sitten leikataan suosiolla turkki alas ja kasvetaan hetki kotona.

Kisaamaan ei päästä varmasti vielä pitkään aikaan, mutta tajusin taannoin että meidän tokon alokasluokkahan alkaa näyttää hyvälle. Paikallaoloja ollaan tehty melko vähän, mutta sitäkin parempia. Seuraaminen on alkutekijöissään, mutta perusasennot ovat hienoja. Liikkeestä maahanmeno on seuraamista vaille valmis. Kaukokäskyt ja noudon pito sujuvat myös. Luoksetulo on suorastaan bravuuri. Hyppyä ollaan tehty kerran tai kahdesti, en usko siinä olevan ongelmaa.
Myös ruutua ja ylempien luokkien jääviä sekä kaukoja ollaan opeteltu. Kaikenkaikkiaan liikkeiden tekniset pohjat alkavat olemaan hyvällä mallilla.
Tavoite olisi suorittaa ainakin tokon alo-avo melko rytinällä läpi, mutta vasta sitten kun ollaan oikeasti sinne valmiita. Kiire ei ole, voidaan hyvin tehdä pohjia valmiiksi jo ylempiin luokkiin. Suurin haaste on saada Pikkukoira samaan kuplaan mun kanssa. :D

Nenäjuttuja ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti, pentu on ihan haka. Ensi syksynä toivottavasti päästään tryffelisafarille joko Leon, Vinskin tai Liinan opastukseen, jospa Hinpu löytäisi itsenäisesti ensimmäiset luonnontryffelit..

Kesän kynnyksellä näillä näkymin aloitetaan vepe ruskuaisten kanssa, en malttaisi odottaa! Sitä ennen pitäisi vielä ehtiä käydäkoirauimalassa harjoittelemassa uimista uittajan kanssa. Rillahan osaa uida ihan hyvin, kunhan altaaseen menee, mutta jospa uittaja toisi sille vielä lisää itseluottamusta.

Ja jottei postaus menisi aivan Pikkukoiran ylistykseksi, kerrottakoon että allekirjoittanut on valittu kahden muun ihmisen kanssa Lagottoklubin harrastustoimikuntaan. Harrastustoimikunnan tavoite on edesauttaa harrastamista lagotto romagnolojen kanssa järjestämällä mm. koulutuksia, kursseja ja vuosittaiset rotumestaruuskilpailut. Katsotaan mitä kivaa me saadaan kehitettyä tälle vuodelle. :)

Meidän perheen ensimmäinen kohtaaminen 

Niin ja käytiinhän me Rossin kanssa rallykisoissa, joissa Rossi otti meille tyylikkään hylyn jo lähtökyltiltä. Toki houkutus ja ruutu voi mennä innostuksissaan sekaisin, sattuuhan näitä paremmissakin piireissä. Ehkä muutamat rata- ja kuuntelutreenit olisivat paikallaan... :D