Veikkaan, että JVG:n pojat eivät ole ajatelleet otsikon lainia ihan samalla tavalla sitä kirjoittaessaan, kuin miten mä nyt itse olen arjessani yrittänyt sillä tsempata itseäni. Kun tekee 30 tuntia viikossa töitä, istuu 4 iltana viikossa 3-4 tuntia kerrallaan koulussa, opiskelee kotona ja koittaa vielä siihen päälle selvitä normaalista arjesta kuten koirista, parisuhteesta, ruuanlaitosta ja pyykinpesusta, on mielenterveys ollut hetkittäin melkoisella koetuksella. Opiskelua enää 2,5 vuotta jäljellä, kyllä tästä selvitään... :D
Vuoden näyttelyt aloitettiin maaliskuun alussa Kouvolan ryhmiksestä, missä olin mukana seuraneitinä. Siskoni englanninspringerspanieli Viski oli rotunsa paras pentu. Rillan Cara mummo oli veteraaninarttujen erinomaisella. :)
Pääsiäisenä oli Rilliksen vuoro palata näyttelykehiin. Meitä haastateltiin myös paikalliseen lehteen asian tiimoilta, jutun voi löytää täältä.
Rillis ja Cara olivat ilmoitettu kehään molemmille päiville, Rillan veli Fido vain maanantaille.
Sunnuntai menikin yli odotusten kun Rilla oli paras narttu saaden sertin! Tuomarina suomalainen Maija Lehtonen.
Maanantaina esitin myös Fidon omistajansa ollessa estynyt saapumaan paikalle. Fido sai erinomaisen, mutta tuomarin pitkän pohdinnan jälkeen jäi kuitenkin luokkansa toiseksi ilman SA:ta.
Rillakin sai erinomaisen, mutta väisti hieman tuomaria. Teki samaa viime kesänä Splitissä viimeisinä päivinä. Cara oli PN3 ja VSP-veteraani.
Seuraavana viikonloppuna suunnattiin pääkaupunkiseudulle velipoika Fidon ja tämän omistajan Mintun luokse. Viikonlopun parasta antia maalaiselle oli peurojen bongaaminen. En mä vaan Lappeenrannassa ole niitä ikinä nähnyt, Espoossa heti useamman kerran. :D Myös koirilla oli hauskaa keskenään metsässä peuhatessa.
Siinä sivussa osallistuimme myös Suomen Lagottoklubin järjestämään Gerard O'Shean näyttelykoulutukseen. Gerardin menetelmät olivat minulle ennestään tuttuja, vaikka en hänen koulutukseensa ollut aiemmin osallistunut. Voin kuitenkin lämpimästi suositella kaikille hänen koulutustaan. Gerard on erinomainen esiintyjä, hänen englantiaan onkohtalaisen helppo ymmärtää (hetki meni että ymmärsin mitä sana "loif" tarkoittaa. :D) ja ideologia nerokas. En malta odottaa, että pääsen toteuttamaan näitä ideoita omille näyttelykurssilaisillemme. Miinusta tulee vain liiasta koiramäärästä liian pienessä tilassa. Minua itseäni hermostuttaa tuollaiset tilanteet paljon, mikä luonnollisesti heijastuu myös koiraan. Kun kolmisenkymmentä ihmisten koirineen juoksee pienessä tilassa tulee törmäyksiä väistämättä. Onneksi sunnuntai meni jo lauantaita paremmin ja olin haljeta ylpeydestä kun Gerard sanoi "SUPER!" minun ja Rillan kohdalla.
Kurssin huonona puolena voidaan pitää sitä, että nyt ne minun "pienet salaiset aseet" ovat sitten "koko" lagottokansan tiedossa. Eräs tuttavani kuitenkin totesi mielestäni hienosti kurssista puhuttaessa; "se lopullinen "maaginen tatsi" hihnan kautta koiraan on jotain sellaista, mitä gurukaan ei voi opettaa". Ja näinhän se menee. ;)
Gerardin menetelmistä kiinnostuneille suosittelen tsekkaamaan oheiset blogitekstit
Sisältää hedelmälihaa Oh My GOS osa 1 & Osa 2
Kennel Fardarrigh 28 vuotta koirien esittämistä - väärin
Kaikki postauksen kuvat Terhi Järvenpää
Vuoden näyttelyt aloitettiin maaliskuun alussa Kouvolan ryhmiksestä, missä olin mukana seuraneitinä. Siskoni englanninspringerspanieli Viski oli rotunsa paras pentu. Rillan Cara mummo oli veteraaninarttujen erinomaisella. :)
Pääsiäisenä oli Rilliksen vuoro palata näyttelykehiin. Meitä haastateltiin myös paikalliseen lehteen asian tiimoilta, jutun voi löytää täältä.
Rillis ja Cara olivat ilmoitettu kehään molemmille päiville, Rillan veli Fido vain maanantaille.
Sunnuntai menikin yli odotusten kun Rilla oli paras narttu saaden sertin! Tuomarina suomalainen Maija Lehtonen.
"2v erinomainen tyyppi, hyvät nartun mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää, oikea purenta, tyylikäs kaula ja ylälinja. Riittävä rungon tilavuus, riittävän tasapainoiset kulmaukset. Hieman korkea kinner. Sujuvat, vauhdikkaat liikkeet. Erinomainen karva. Reipas käytös!"
ERI1 SA PN1 SERT VSP
Maanantaina esitin myös Fidon omistajansa ollessa estynyt saapumaan paikalle. Fido sai erinomaisen, mutta tuomarin pitkän pohdinnan jälkeen jäi kuitenkin luokkansa toiseksi ilman SA:ta.
Rillakin sai erinomaisen, mutta väisti hieman tuomaria. Teki samaa viime kesänä Splitissä viimeisinä päivinä. Cara oli PN3 ja VSP-veteraani.
"Excellent type & size. Nice square body. Today is too shy in temperament. The head is a bit narrow & elegant. Beautiful long neck. Excellent movement"
ERI2
Seuraavana viikonloppuna suunnattiin pääkaupunkiseudulle velipoika Fidon ja tämän omistajan Mintun luokse. Viikonlopun parasta antia maalaiselle oli peurojen bongaaminen. En mä vaan Lappeenrannassa ole niitä ikinä nähnyt, Espoossa heti useamman kerran. :D Myös koirilla oli hauskaa keskenään metsässä peuhatessa.
Siinä sivussa osallistuimme myös Suomen Lagottoklubin järjestämään Gerard O'Shean näyttelykoulutukseen. Gerardin menetelmät olivat minulle ennestään tuttuja, vaikka en hänen koulutukseensa ollut aiemmin osallistunut. Voin kuitenkin lämpimästi suositella kaikille hänen koulutustaan. Gerard on erinomainen esiintyjä, hänen englantiaan on
Kurssin huonona puolena voidaan pitää sitä, että nyt ne minun "pienet salaiset aseet" ovat sitten "koko" lagottokansan tiedossa. Eräs tuttavani kuitenkin totesi mielestäni hienosti kurssista puhuttaessa; "se lopullinen "maaginen tatsi" hihnan kautta koiraan on jotain sellaista, mitä gurukaan ei voi opettaa". Ja näinhän se menee. ;)
Gerardin menetelmistä kiinnostuneille suosittelen tsekkaamaan oheiset blogitekstit
Sisältää hedelmälihaa Oh My GOS osa 1 & Osa 2
Kennel Fardarrigh 28 vuotta koirien esittämistä - väärin
Kaikki postauksen kuvat Terhi Järvenpää
Kommentit
Lähetä kommentti